keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

SIELLÄ JA TÄÄLLÄ

Maanantain aamupäivällä noustiin vankkuriin ja nokka kohti kotia.
Taakse jäi niemen nokka ja lähes tyyni järvenpinta. Samoin kukkivat ruusut ja syreenit.

Ja tämä kuikkakolmikko, on Simon kavereita. Nyt vaan niin kaukana kamerasta, ettei selvää kuvaa pikkudigilläni saa onnistumaan.

Pilvet on valkeita lampaita, ne ajan minä taivahan tarhaan...
laulettiin lapsena. Nää kylläkin olivat lähes mustia lampaita
niinkuin minäkin tässä suvussa olen ollut. Siitä tuli konkreettinen muistaminen juhannuksenakin. Vaan eipä tuo haittaa, tottumus on jo toinen luonto. Ja riittää, kun läheisimpien kanssa on asiat ok ja suhteet lämpöiset.

Lähtiessämme tämä pieni ruikuhäntä hypähteli aitan polulla ja tarkisti keijunkukan juurakkoa ja lamoherukkaa. Nää on jo isoja poikasia ja pian saadaan verkottaa mökin katon aluset ja estää oravien ja lintujen pesät ja vuorivillojen nyppimiset.

Niin, ajeltiin osittaisessa sateessa takaisin kotiin. Kotona kaikki hyvin, huusholli aika kolea, heti vaan lämmitys pelittämään. No, oltiin yö kotona, tarkistettiin etanatilanne (ei juuri montakaan) ja katsastettiin puutarhan tilanne. Ja tietysti kukkien tilanne.

Mooseksen palava pensas oli syttynyt kukoistukseen. Samoin
tuoksuvatukat

ja kurjenmiekat
Yhden yön yli viivyttiin kotona. Ehdin leipoa kotona pullaa ja yhden luumupiirakan. Ja tottavieköön; kuivahiivat oli loppu, samoin loppuivat vehnäjauhot kun toisen paketin olin vienyt mökille...
No, prinssipuoliso oitis singahti Saleen ja sain hiivaa. 
Piirakka ulos uunista ja kakkukuljettimeen (kylmäkallet alle) ja autoon. Simo jo odotti piippuhyllyllä intoa piukassa. Ja menoksi.

Illalla oltiin mökillä kahdeksalta, hyvin ehti laittaa saunan lämpiämään ja asettua taas mökkiläisen elämään. Ajoin puolet matkasta ja vähän ennen Leivonmäkeä näin taas elämäni hurjimman ohituksen. Keltaiset viivat, kieltomerkki missä punainen auto ei saa ajaa mustan ohi, neljä rekkaa ja näiden välissä pikkuautoja odottamassa ohituskaistan aukeamista. Ja eikös takaa sujahda pikkuinen sinapinvärinen auto ZJX-41x ja näin sitä mentiin vasenta kaistaa ohi kaikkien neljän rekan ja pikkuautojen. Huh huijaa. Onneksi ei ketään tullut vastaan. Ja mitä tämä sitten kuljettajaa auttoi matkan teossa??? Toivakan risteyksessä hän jatkoi Jyväskylään, oli vain  parin auton etumatka hänellä. Että mikä kiire? Riskeerata nyt omansa ja toisten elämä hurjastelemalla.
Minusta olis tullut hyvä liikennepoliisi kai! Pöyristyttävät liikennekäyttäytymiset kun aina mieleeni rekisteröin.

Niemen nokassa kiertelin kukkamaalla heti, niinkuin nyt muka yhden yön aikana olisi jotakin ehtinyt tapahtua! Jo vain.
Unikon nuppu oli hieman enemmän raollaan,

kurjenpolvet olivat pukanneet kukkaa molemmat


ja tiikerinliljoissakin oli jo punerrusta nupuissaan

ja tietysti sinivalkoinen akileija oli pukannut uusia kukkia varteensa
ruusujen kukkimisesta puhumattakaan. Kesä - vaikkakin kolea - on todella upeata aikaa. Ja luonnon niittykukkia on tienvarret täynnä, 
koiranputkea, puna-ailakkia, suolaheinää, niittyleinikkiä, metsäkurjenpolvea vaaleampaa ja tummempaa lilaa, ojakellukkaa ja muita maljakkoon sopivia kaunottaria. Niistä saa kauniin kimpun pihapöydälle pieneen ämpäriin.

Aurinko pilkahtelee hetkittäin, silloin on lämpöistä. Järven vesi on viileätä, testasin aamulla pulahtamalla laiturilta, joka viimein juhannuksena laitettiin rantaan. Simo tykkää myös katsella laiturilta järvelle. Niinpä kuikkakolmikko taas tänään purjehti läheltä laituria.
Ja piha on täynnä pikkulintuja. Tosi kivaa.

Ihan tavallista elämää tämä meidän on. Edestakaista ajamista kodin ja mökin välillä, pientä puuhastelua siinä välissä. Aika mukavaa. Ja Simosta myös. Kaipa koiruliakin vaihtelu virkistää.

18 kommenttia:

  1. Toi tummakurjenpolvi on kaunis.
    Mitäs siitä, vaikka itsensä tappaisvat, mutt kun siinä usein menee ulkopuolisiakin. Kortti pois ja putkaa, linnaa, vankeutta tollasille! On kyl ihan tolkuttoman kylmää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tykkään kurjenpolvista, ostin keväällä myös tummansinistä, mutta on vielä nupulla. Metsäkurjenpolvia kerään aina maljakkoon, vaikka eivät montaa päivää kestäkäänn.
      Joo, hurjastelijoita on joka reissulla, mutta tämä kyllä ylitti entiset kokemukset. Ei niinkuin mitään rajaa ohittamiselle, säännöistä viis.

      Tänään oli vähän lämpöisempää eli enemmän aurinkoa kuin moniin aikoihin. Itäinen tuuli puhalsi silti kylmästi kun laiturilla yritin lukea kirjaa.

      Poista
  2. Voi kuinka hienoja kukkia!
    Noita hurjastelijoita on tainnut olla liikkeellä enemmältikin nyt juhannuksen aikaan, harmi vaan etteivät ymmärrä omaa parastaan, joskus se vielä kolahtaa.
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei kolahtanut, sillä romua olisi tullut valtavasti eikä moni meistä olisi hengissä selvinnyt. Kaipa kaveri tunsi tien kun uskalsi ohituskieltomerkistä huolimatta pyyhältää koko jonon ohi.

      Poista
  3. Kesäinen novelli! Juuri noin minäkin haluaisin kertoa kesästäni! Mieli auvoisana ajattelen tämän suvemme suloisuutta, NAUTITAAN!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautitaan kesästä, kyllä varmaan lämpeneekin jos vaan aurinkoa saadaan.

      Poista
  4. Kiitos kesäisestä kertomuksesta, siinä on hienoja hetkiä teillä kolmella:)
    Onneksi tuo hurjastelija ei aiheuttanut kolaria, jossa joku syytön---.
    Oikein hyvää kesäkuun loppua sinulle ja pojillesi, Anja-Regina! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me kolmestaan nautitaan tästä niemen nokasta. Ja järvestä ja kukkamaasta. Simo tietysti kuikista ja oravista, pikkulinnuistakin.
      Sinulle Aili myös mukavia kesäkuun viimeisiä päiviä, odotetaan oikeata kesää ja lämpimiä päiviä.♥♥

      Poista
  5. Kauniita kukkasia ja ihan tyyni järvimaisema:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kukkii kauniisti monet kukat kukkamaalla ja luonnossa. Järvi on sielunmaisemaani, siitä nautin.

      Poista
  6. Mukavaa tää kesä on talläisenäkin ja hyvä ajella, ei ainakaan sentään liukasta ole.
    hauskaa on Sim,ollakin kun saa niitä kuikkia seurata. Meneekö Simo koskaan uimaan? Himmu pyörii kuin väkkärä vedessä mutta ei enään ui niinkuin pienenä.
    Oikein hyvää mökkilomaa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo istuu paljon laiturilla odottelemassa kuikkia, jotka eivät näköjään koiraa pelkää. Ei Simo mene vapaaehtoisesti uimaan, sen emä kylläkin ui aina kun rannalla oli.
      Kiitos mummeli, mukavaa kesäaikaa sinulle ja Himmulle.

      Poista
  7. Kauniita kukkia sinulla kukoistaa siellä.On teillä siellä järven rannalla ihana lomailla
    Toivotaan aurinkoisia päiviä. On niitä hurjastelioita tiellä paljon saattavat vaaratilanteita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva on aamulla katsastaa, mikä kukkanen odottaa auringon avaavan nuput. Nyt alkaa olla niin monta kukkijaa että on kai pyydettävä prinssipuolisoa lapion varteen ja kääntämään uutta kukkapenkkiä...no, ehkä ensi kesänä.
      Nyt aurinko paistaa aamutaivaalta, toivotaan, ettei pilvet peitä lämmittäjää.

      Poista
  8. Sukuni mustalammas olen miekin,vaikka omasta mielestäni se valkoisin, kun olen alkoholisti suvun ainoa täysin raitis:)) mutta minua syrjitään, no mitäpä tuosta.
    Siulla on ihania kukkia niin kotona kuin mökillä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me mustikset, eletään vaan omaa elämäämme. Mustalle listalle ja syreksityksi pääsee täysin ilman omaa syytään. Ja kaikille ei voi olla aina mieliksi, kun kumartaa, samalla pyllistää. Ja kantaa ei saisi ottaa mihinkään asiaan, siitä tulee sanktioita. Eli se mikä on sallittu lähes kaikille muille on sitten mustikselta kielletty. Ylenkatsomiseen ja halveksuntaan on jo niin tottunut, että joskus harvoin pistää vihaksi koko touhu. Kun on pärjännyt elämässään odotettua paremmin, sekin on yhtenä syynä, liekö kateutta vai mitä. Vaan antaapa kaikkien kukkien kukkia, porskutellaan vaan ja tehdään elämästämme paras mahdollinen.

      Nyt vanhana (!) minua on alkaneet kukkaset ja luonto entistä enemmän kiinnostamaan. Pyrin hankkimaan ei niin tavallisia kukkijoita puutarhaani.
      Ja ruusut on ylitse muiden.
      Mukavaa viikkoa sinulle koso-täti ja kiitos kommentistasi.♥

      Poista
  9. Voi että on taas ihania kukkakuvia molemimlta pihoilta, akileijat, kurjenpolvet... voi kun saisi itsekin joskus kunnolla laitettua näitä monivuotisia kasvamaan. Tai onhan sitä yritetty, mutta jotenkin katoavat vain :) Vauhdikas reissu on ollut, vaan tuo vaaratilanne olisi saanut jäädä kokematta, aina niitä hurjastelijoita tuolla joukossa on, jotka vaarantavat koko liikenteen. Lämmintä (toivottavasti) ja leppoisaa mökkeilyn jatkoa!

    VastaaPoista
  10. Kiitos Anja, nyt on kukat parhaimmillaan. Tuntuu jotenkin tylsältä postata niistä, mutta on kuitenkin pakko niitä kuvata kun itse niin tykkää. Ihme kyllä olen saanut lähes kaikki kasvamaan ja kukkimaankin.
    Aamulla pitäisi taas sujahtaa nelostielle jo varhain että ehtii viedä auton huoltoon keskipäivällä. Tämä päivä on ollut sateeton, aamulla aurinkoa mutta nyt pilvessä. Ei kuitenkaan ihan holotna-keli vaan tarkenee pihalla. Hyttysiäkin taas riittämiin.

    VastaaPoista