lauantai 1. marraskuuta 2014

NYT PELITTÄÄ

Tää on sitten pöljä tän läppärin kanssa, mutta vielä pöljempi vanhan pöytäkoneensa kera. Piti kirjoittaa tekstiä otsikolla Eläin perheenjäsenenä ja uskokaa tai älkää, oli kiva suoltaa tekstiä.
Ongelma tuli vasta sitten, kun teksti piti laittaa kurssin ohjaajille ja ryhmälle etukäteen lukemista varten. No minä fiksuna tyttönä lisäsi tekstiin pari kuvaakin. Kirjoittelen yleensä vanhalla pöytäkoneella, koska tulostin on ollut siihen kytkettynä. Vein mokkulan alas ja lähetin tuotokseni sähköpostilla. Tarkistin sitten lähteneen. Miten ihmeessä valokuva oli peittänyt koko ensimmäisen tekstisivun? Minulla paloi käämit heti, yritin poistaa kuvaa tekstistä enkä saanut sitä liikahtamaankaan, siis en osannut. Siirsin tekstin uudelle arkille Officessa ja yritin sitä sitten lähettää ilman kuvia uudelleen. Ei suostunut ottamaan liitetiedostoa viestiin. Ei sitten millään. Ähelsin ja ähelsin. Onneksi tuli apua. Kiitos vaan Jounille, nyt pelittää taas.
Hätäpäissäni laitoin jo uutta sähköpostia menemään kun sain ohjaajalta tiedon: hyvin aukesi. Miksi siis minulla löi kuvan ja tekstit ihan sikiviki?

Nyt tulostin siirrettiin ja ohjelmoitiin läppäriin (on vanha hp deskis)
ja kaikki pelaa taas kuin enkeli. En minä niin hurjan paljon tulostele, mutta laulunsanoja prinssipuolisolle sen lauluryhmiin kyllä viikottain. Hyvä että toimii nyt.




Päivä on ollut aurinkoinen ja leppoisa. Tietsikkasählingin mentyä onnellisesti ohi ajelimme hautausmaalle sytyttämään kynttilät nuorimman tyttäremme haudalle ja sieltä pojan perheen luokse, sillä miniä oli kutsunut meidät syömään Moskovan pataa. Maistui erinomaiselta ja kruunuksi saatiin vielä sitruunaista marenkipaistosta ja erikoista suklaasta ja vaahtokarkeista tehtyä makeata. Iltapäivä meni mukavasti yhdessä, lapsenlapsetkin olivat molemmat mukana yhteisellä aterialla, tosin sen jälkeen lähtivät kavereittensa kanssa ulos iltaa viettämään.

Simo on sellainen kylämies, että viihtyy parin tunnin verran kylässä ja sitten alkaa kiehnätä kotiinlähtöä. Koti on paras paikka ja niinpä sitten palattiin omaan pesään. Pyykit nostelin koneesta narulle, sauna lämpiämään ja näin tämä pyhäinpäivän ilta kuluu leppoisasti.

Oikein rauhallista pyhäinpäivän iltaa, muistellaan edesmenneitä omaisiamme lämmöllä.
 

17 kommenttia:

  1. Simo onkin fiksu. Ei tarvi isäntäväen kysyä, milloin vieraat ois kotonaan, jos nyt lähtisvät :)

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia on tässä kirjoituksessakin. Luontokuva ylimpänä on houkutteleva, pitäisiköhän lähteä ulos vaikka sää sinne ei houkuttele mutta luonto taitaa viedä voiton:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma, tuo haarakas mänty on tikkojen höyläpenkkipuu kallion päällä.

      Poista
  3. Kyllä se Simo osaa. Oikein hyvää pyhäpäivää:)

    VastaaPoista
  4. Ymmärrän Simoa, kylässä on mukavaa mutta omassa kotona ihanaa :))

    VastaaPoista
  5. Kiitos <3
    Tekijälle sattuu.
    On todella kaunis kuva, ihanat koirulit.

    VastaaPoista
  6. Koneen kanssa sattuu kaikenlaista. Minä kuv uusin läppärini, niin jouduin kaikki asiat pähkäilemään itse. Olihan siinä ratkomista kun vista vaihtui windows kasiin. Mutta hymyilin sitten monta viikkoa kuin jakoavain ja olin itsekseni rellevä, kun selvitin homman. Meillä on täällä oman pitajan sivut ja minä olen naisista vanhin ja sekin hykerryttää kun pärjään täällä. Sitä en tiedä miten kauan, sillä kolme sisarusparvestani on kuollut muistisairauksiin.--- Kyllä Simo osaa nauttia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tosi tohelo näissä tietsikkahommissa, tosin vähän parempi kuin prinssipuoliso, joka harvoin konetta edes aukaisee.
      Tietysti oppii tekemällä, mutta mikä ihmeen pelko on kaikkien tiedostojen lennättämisestä taivaan tuuliin jos tekee jotakin väärin peruuttamattomasti.
      Hienoa että sinä pärjäät tietokoneesi kanssa. Syystäkin olet ylpeä.
      Ja aivojumppa tietokoneellakin auttaa viivyttämään muistisairauksia.
      Simo on nautiskelija parhaasta päästä.

      Poista
  7. Tämä tekniikan/netti maailma on minulle niin ihmeellistä jos mulla joku läppärissä pimahtais ja istuisin vain pyrsölläni ja ihmettelisin. Tulostinta mulla ei ole mutta harkinnassa ollu jo aikaa.....

    Joku viisas mies sano mulle, että ajattele ensin kuin usein sitä tarviit, että kantsiiko sitä hommata eli ei, listaa oikein paperille! En taidä tosissaan tarvita, voi olla, että leikkisin vain sillä ihan turhan päitten. Sitä ja paitsi onhan naapurilla ja mun siskolla joita olen tähänkin asti hyväksi käyttänyt.....;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä myös hämmästelen aina, jos läppäri herjaa. Nyt sain tulostimen kiinni tähän läpsyyn kun kävin hakemassa ups-erottimen, että mahtuu mokkula ja tulostin kiinni tuohon reunaan.
      Minun varatulostin on kilometrien päässä joten on pakko pitää tuota vanhaa hp-deskistä tuossa pöydän kulmalla, mihin irroitin sen vanhasta pöytäkoneen piuhasta.
      Joko harjukaupunki on lumen peitossa? Meillä vielä plussalla, eikä edes tuule. Mutta luvassa on lunta tänne myös.

      Poista
  8. Joskus tuntuu, että koneilla on oma tahtonsa, johon ihmisellä ei ole mitään sanomista.

    Ihania kuvia Simosta! RRapsutus hänelle <3

    VastaaPoista