maanantai 19. tammikuuta 2015

AVAINTEN PIILOTTAMISLEIKKIÄ

Pyörähtipähän viime viikko näkymättömiin  ja näin päästään alkamaan uutta viikkoa. Toivottavasti rauhallisempi kuin edellinen. Jaa miksikö? Eläkeläisten elämänhän pitäisi olla tasaisen rauhallista ja seesteistä. Niin pitäisi. Ja mitäs mekään muuta, ihaillaan amaryllista ja lasketaan sen uusia kukkanuppuja. Että josko vieläkin nousisi kolmaskin kukkavarsi! Hih. 

Arkitodellisuus  ei oikein viime viikolla seesteistä olemista vastannut. Härdelliä riitti liki jokaiselle viikonpäivälle.
Tuntui, että leikittiin avaimen piilottamistakin oikein tuplasti!
Viikon puolivälissä vietiin mun pieni kauppakassini takaisin huoltoon. Oli pari kuukautta sitten vuosihuollettu ja katsastettu ja kas, jarrunesteet kuitenkin tipotiessään ja hälytysvalot kojetaulussa.
Tää mies joka meillä asuu eli prinssipuoliso lähti viemään autoa uudelleen huoltoon ja minun piti hänet sieltä sitten käydä kotiin hakemassa. Ensin ei löytynyt riisikupin avainta. Hirmuinen haku päälle, vara-avainkin Vantaalla asti. Jaapa jaa. Minun laukkuni taskusta (epähuomiossa ne ottanut mukaani edell. reissulla) ne sitten osuivat käteeni. Ovi kävi ja mies meni. Minä mukamas kohta perästä häntä hakemaan. Ei sitäkään toisen auton avainta missään. Oli jäänyt  kuuppakärryn avain sitten taas prinssipuolison taskuuun! No, onhan vara-avain, tietty. Mutta missä, missä? Sehän oli ollut minulla laukussani viime mökkireissulla. Ja mikähän laukku? Kaikki läpi pengottuani muistinkin, emmental-aivo, että mökkiavainten pussukassa kenties. Ja oli. Noutoretki huollosta onnistui vara-avaimella niin, ettei mies joutunut kävelemään kotiin pikkupakkasessa. Kaikki hyvin.



Perjantaina jälleen ikäihmisten viikkotapaaminen. Laulettiin talvisia lauluja ja välillä jutusteltiin ja arvottiinkin yllätyspalkinto.
Kotiin lähdettäessä haitari ja laulukirjakassit eteisessä jo tanassa, auton avaimia ei ollutkaan taskussa. Mies ne takkinsa taskuun takuuvarmasti muisti sujauttaneensa. Ihan vetoketjun taakse. Ihmeteltiin, pähkäiltiin ja kummasteltiin. Kun parkkikiekon aikaraja oli jo täynnä, minä jäin seisomaan lumeen (ihan kuin siinä laulussa!) ja vahtimaan, ettei parkkipirkon lappu ilmesty auton ikkunaan ilman vastarintaa. Ja potkiskelemaan loskalunta, jos avain olisi pihalle pudonnut. Kyykistin auton helmapellin alle, ei mitään.
Mies liftasi erään laulajan kyytiin hakemaan kotoa  vara-avainta. Nopas, kodinkin avain oli lukitussa autossa. Tietenkin.
Onneksi kotona on  jemmassa avain näitä tilanteita varten. Vara on viisautta eikä vahingon enne! Niinpä. Liki tunnin odotteluni jälkeen prinssipuoliso porhalsi pienellä riisikupillani mukanaan vara-avaimet sekä autoonsa että kotiin . Minä pääsin lämpimään autooni, loska oli  liottanut vettä ohutpohjaisten kenkieni sisälle asti ja sukat litimärät. Hyi hittolainen. Hytisin vilusta.
Mies sai autonsa auki ja käyntiin, haitarit ja kassit mukaan ja ajeli poliisilaitokselle ilmoittamaan kadonneesta avaimesta; jos joku olisi sattumalta sen löytänyt, eihän sitä koskaan tiedä...

Oli jo kylmä ja nälkä ja otti päästä. Rauhoittelimme toisiamme, että pahempiakin kuin avaimen katoaminen on tapahtunut ja että tämä on vain elämää.

Hyvä ruoka, parempi mieli! Syötyään mies kellahti koiran kera sohvalle vieläkin avainta vähän harmitellen. Melkein sitten jo unessa kuuli kännykkänsä soivan. Laiskasti nousi vastaamaan ja kas:  eräs laulajista siellä kyseli, josko oli jo avaimensa mies löytänyt!?!  Naurahti, että automme avain oli hänen vaimonsa takin taskussa.
Siis samanpunainen takki, samantapainen pysty vetoketjutasku, samaan aikaan tulivat paikalle ja nakkasivat takkinsa samaan naulakkoon.
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Iloinen haitaristi lähti oitis hakemaan avaintaan ja vei kiitokseksi karhunvatukkarasian. Minulle maistui naurut. Tosiasiallisesti jo mietin mielessäni, että pitkäkö matka on enää holhouksen alle joutumiseen?!? Kohta on pakko laittaa päällystakin selkämykseen lappu siitä, kuka olen, mistä tulossa ja minne menossa sekä lähiomaisen puhelinnumero. Entä jos lähiomainen kantaa selässään samansisältöistä lappua? No, sitten lähin omainen on kai viranomainen. Ei pitäisi pilailla, mutta ikä tekee näköjään tepposet vaikka yrittäis kuinkakin skarppi olla ja Skarpensissa elellä.

Lauantaina käytiin pakkaskirppiksellä myymässä ylimääräistä rompetta. Liukas ja sateinen keli karsi varmaan ostohaluisia, mutta mielestämme onnistuimme kohtalaisesti joittenkin tavaroitten lähtemisen toisiin kasseihin. Tyytyväisiä olimme ja kirppikseltä suoraan suunnistimme pojan perheen luokse, missä pikkuminiä oli laittanut maukkaan päivällisen. Simo vietiin kirpparin ajaksi sinne päivähoitoon ja nyt sitten kopattiin koiramme lähtiessä kotiin mukaan.
Sunnuntaina seurakunta siunasi uudet kirkkoväärtit ja kun sieltä prinssipuoliso palasi kotiin, noustiin taas vankkuriin ja köröteltiin itään päin Valkoon ystävien luokse syömään hirvipaistia. Nam.
Kyllä kelpasi. Tuntui kuin olisimme asuntosäästäjiä, niin vähän kotia kulutettiin viime päivinä! Tosin nyt viikon alkaessa alkavat taas joulutauon jälkeen kaikki harrastuspiirit, joten ehkäpä vipinää vielä riittää omiksi tarpeiksi. Keskiviikoksi vihdoin sain tilattua labra-ajan sokerirasitustestiin. Mitenkähän imelä sitä meikäläinen sitten siinä testissä on, se selviää myöhemmin. Olo tuntuu kuitenkin ihan hyvältä, olen vähitellen muuttanut elämäntapaani enempi kevyempään ja kenties terveellisempään suuntaan.  Villasukkien ja lapasten kutomisen jätin ja aloitin villatakkia puolisolle, lanka oli loppua kesken, mutta onneksi löytyi vielä yksi vyyhti samaa lampolan omaa vaaleaa ja saan neulottua yksivärisenä koko takin.


Vesisade on nyt maanantaina muuttumassa räntä- ja lumisateeksi. Liukasta on, koko ajan oltava kieli keskellä suuta ja pois hampaiden välistä kun pihalla kulkee. Olishan se hurjaa, jos luiden lisäksi vielä kielikin katkeaisi! No, hulluja puhun. Tai sitten en puhuisi! Kestetään nämä liukkaat ja kaljamat, kesää kohti mennään.
Tässäkään postauksessa ei nyt kuvat ja teksti rimmaa keskenään, mutta parempaankaan en nyt juuri pysty, jos koskaan. 



22 kommenttia:

  1. No onpas teillä olut tapahtumarikas viikko. Tuossa ei pääse aivot pölyyttymään, vaikka unohteluja onkin.
    Kiva erää on toimintaa ja touhua, niin ei tartte typistyä mökkinsä, niinkuin moni eläkeläinen niin tekee.
    Kivaa ja touhukasta viikkoa, minä lähden tänä aamuna kokeisiin. Meinasin nenä miehen mukana, kun menee töihin ja kävellä sieltä takaisin. Pakkasta on -20 reilusti, mut otan lämpimät vaatteet ja astmalääkkeen taskuun ja yritän muistaa ottaa avaimetkin mukaan, että pääsen kotiin, hahaa, vitsi, vitsi.
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vipinää on ollut, mutta nyt ehkä vähän rauhoittuu kun ja jos ei tartte mitään avaimia etsiä. Minäkin tilasin sen labran huomisaamuksi, saapa nähdä tän mummelin makeustilan. Ulkona on liukasta, ettei oikein uskalla lähteä askeltamaan. Avannossa kävin aamulla tosin. Kivat sulle!

      Poista
  2. Touhukas viikko on teillä ollut, täällä on melkein lumet sulaneet vettä on sadellut ja liukasta on ollut. Oikein mukavaa viikkoa teille.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joinakin viikkoina on vipinää enemmän kuin lääkäri määrää! Kevättä kohti mennään!

      Poista
  3. Tuossa vauhdissa jo putoisi herkempi kyydistä. Olipa tapahtumia yhdelle päivälle avainten kanssa. No, sitä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Silloin, kun rinnallakulkijani vielä joskus päästin yksin autolla kylälle, melkein sain sitten lähteä vara-avainta viemään perässä. oli tapana jättää avaimet autoon ja vara-avaimia ei passannut antaa mukaaan Ne hän siirsi aina taskustaan autoon yhteen lokeroon, siellä olisi sitten olleetkin kaikki avaimet. Sittemmine ei enään yksin voinut matkaan lähteäkkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta tippua kyydistä, kukas silloin etsisi avaimia!?! No, onneksi kaikki meni lopulta ihan hyvin. Avainperissä pitäisi olla ääni, joka vastaisi etsintähuhuiluun!

      Poista
  4. Vilkkaita päiviä teillä ja avaimet kumminkin löytyivät:) noita sattuu itsekullekin välillä.

    Onhan kaunis amaryllis ja tulppaanit myös!

    Toivottavasti sokeriarvot ovat ok..

    Mukavia talvipäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vipinää syntyy päiviiin yllättäen. Amaryllis kukkii jo toista varttaan, 4 kukkaa siihen tulossa. Tulppaanit olivat ystävän tuoma ilo arkipäivään.
      Makeustestini tulokset saan ensiviikolla.
      Samoin sinne talviseen maisemaan hauskoja tammikuun päiviä!

      Poista
  5. Aika suhinaa onkin teillä ollut, eipä tule aika pitkäksi ihmetellessä ja kolmatta kukkavanaa odotellessa:)
    Minä olen kyllä kuullut ja ymmärtänyt että eläkeläiset ne vasta kiireisiä ovatkin:)
    Vielä pitää hetken odotella että pääsee toteamaan pitääkö tuo paikkansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskin nousee kolmatta kukkavanaa, eiköhän 10 kukkaa riitä yhdelle amaryllikselle, vaikka komea onkin.
      Eläkkeellä on kiirettä jos niin haluaa. Johtuu varmasti siitä osin, että askel hidastuu.

      Poista
  6. Mikä ihme noissa auton avaimissa oikein on kun ne aina katoaa, :) miten tutulta tuo tei avaimen etsintä kuulostaakaan.
    Oikein mukavaa viikkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autoa ei saa huutamalla liikkeelle, pitää olla avaimet. Ja ne yleensä on taatussa paikassa mutta entä jos eivät, alkaa hässäkkä.
      Mukavaa viikonvaihdetta sinulle kosotäti.

      Poista
  7. Avaimia ei pitäisi olla ollenkaa.
    Ihan samanlaita avainleikkiä täälläkin on välillä.
    Tottuuhan siihen kun usein näy.

    Mukavaa viikkoa sinulle ja prinssipuolisollesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku sanoi ennen vanhaan, että lukot on sikoja varten. Mutta autosta ei silloin puhuttu! Meillä usein etsitään nimenomaan autonavainta. Miksiköhän? Kun se on niin helppo sisään tullessaan nakata vaikka ties minne!
      Samoin sinne mukavaa viikonloppua!

      Poista
  8. voi kun oli tutun oloinen tarina. Meillä kävi jotenki nuin myös kun olimme viime kesänä Pallaksella lomailemassa. Kävimme illankuhjassa laavulla istuskelemassa ja siitä sitten kömmimme hotellihuoneeseemme nukkumaan. Aamulla olimme lähdössä autoilemaan eikä avaimia ollut mistä ottaa. Purimme kaikki matkatavarat ja kolusimme laavupaikan ja polunvarret ja kaikki kulkemamme paikat. Aloimme jo suunnitella selviytymissuunnitelmia kun minä laskostelin purkamiamme vaatteita takaisin rinkkaan. Miehen tuulihousuja laskostellessani kuului pieni kilahdus ja heräsi mielenkiinto että mikä se kilahti. Housun taskussa oli reikä ja avaimet olivat pudonneet vuoren ja päällikankaan väliin lahkeeseen.......huh helpotusta! Kotimatka saattoi alkaa makeitten naurujen saattelemana...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta avainten etsintäoperaatiossa. Mukava että muillekin sattuu avainten piilotusleikkiä! Ja todellakin, mikä helpotus, kun avain sitten löytyy ja mitä hassummista paikoista! Otetaan huumorilla ainakin näin jälkikäteen, vaikka etsimisen aikana ei hymy totisesti irronnut!

      Poista
  9. Tuo on tuttua meidänkin perheessä aina saa etsiä jotain tavaroita
    Kiva että kokeitten arvot ovat kunnossa Hyvää jatkoa kevättä päin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vakavasti pohtinut tavaroiden vähentämistä huushollista, ehkä sitten olisi vaan tarpeelliset tavarat ja löytäminen helpompaa.
      Aurinko paistaa, kevättä kohti mennään!

      Poista
  10. Mullahan ei ole näitä ruukukukkasia lainkaa, mutta ostin parisen vikkoa ennen joulua amarylliksen nupulla ja huomasin sen kaksivanaseksi. Kummatkin kukkuvat vuorollaan neljä teevadin kokoista kukkaa, Sitten tuli kolmaskin varsi jossa oli kolme punaista kukkaa mutta olivat suurenpia kuin edelliset!. Kukkii parasta aikaa ja annan loistaa....seuraan niitä lehtiä ja ihanko ois tulossa viellä neljäskin kukinto !?

    Kaikenlaista kyllä täälläkin päässä tapahtuu....mutta avaimet ovat kyllä olleet käsien ulettuvilla viime vuosien aikana ja toivottavasti pysyykin. Aina kyllä on joku hukassa, että joudun ettimään ja tässä yks päivä kun etin .....niin en muistanutkaan enään, että mitä....;)
    Vielä en suuremmin ole huolestunut näistä asioista kun on olleet olleet siitä
    huokeemasta päästä, enkä ole toisia ruvennut vielä syyttelee varastamisesta ja ilkitöistä mua kohtaan.......;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amaryllis on upea joulun ajan ilahduttaja isoinen kukkineen. En usko että meillä kolmatta kukkavanaa nousee, lehtiä ainoastaan.
      Avaimilla on normaalisti oma paikkansa, mutta jos tiputtaa ne tietämättään naapurin takin taskuun, niin... mut onneksi naapurin rouva laittoi kotona käden taskuun ja löysi avaimen. Nyt voi jo nauraa!

      Poista
  11. Voihan hyvät hyssykät teidän avaimienne kanssa. Onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin.

    Toivottavasti kaikki on hyvin niiden labrakokeidenkin kanssa.

    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tiedäthän mitä hössöttäjiä me ollaan. Ja meistä toinen, varsinkin!
      Labrakokeista saan ensi viikolla tietoja.
      Samoin sinne leppoisaa lauantaina ja suloista sunnuntaita!

      Poista