tiistai 30. kesäkuuta 2015

AKILEIJOJEN AIKAA

Kesäkuun viimeistä viedään. Merkityksellinen päivä sikäli, että tasan yhdeksän vuotta sitten tämä oli siihen astisen elämäni surullisin päivä. Aika on kuitenkin armollinen ja suru muuttuu kaipaukseksi, unohdusta se ei kuitenkaan anna. Eikä tarvitsekaan.

Kesäkuu on mennyt suurimmaksi osaksi sadetta pidellessä. Onneksi eilen oli aurinkopäivä, että nuoriso saattoi chillailla laiturilla ja nauttia päivänpaisteesta. Lähtivät aamulla takaisin etelämpään ja me jäätiin katselemaan pilvistä päivää. Nousin aamulla tavallista aikaisemmin laittamaan aamupalaa lähtijöille enkä käynyt järvessä pulahtamassa. Nyt jo on niin uupelo olo, että on pakko käydä virkeyttä hakemassa järvestä.

Kesä on aika paljon jäljessä etelämmän kasvusta. Ruusut eivät täällä vieläkään kuki ja sireeneissä ei ollut ainuttakaan kukkaterttua. No, ei Moskovan kaunotar kotonakaan suostunut kukkaterttua pukkaamaan. Ehkä niillä on välivuosi!
Mutta akileijat, ne ovat oikein ryöpsähtäneet kukkaan täälläkin.







Kävin puutarhalla kotona ollessa ja siellä näin sievän vitivalkoisen akileijan, oliko nimensä Biedermayer, nyt odotan sen siemenkotien valmistumista, että saan siirrettyä sitä myös tänne niemeen.

Me on ajeltu edestakaisin niemen ja kodin väliä viikottain. Nyt lauantaina tultiin Sastamalan kautta, oltiin siellä Sley:n kesäpäivillä perinteisesti. Ja mukana tietysti Simo. Tämä herrasmieskoira keräsi jälleen ihailua ja kehuja. Sanoin, että tietäisittepä vaan, mikä Sapelihammas tämä terrieri on. Tuossa se nytkin vahtii mökin vintille, missä oravat pitävät pelmakkaansa. Vaikka me verkotettiin räystään aluset. Aina löytyy oravanmentävä aukko, saa nähdä, selviääkö poikaset sieltä maailmalle.
Joutsenia on nähty vaan kaksi, ovat vielä liian nuoria pesimään. Mutta taviäidillä oli seitsemän kananmunan kokoista poikasta helminauhana perässään meidän laiturin vieressä. On pienellä linnulla hirveä rääkymisääni kun vei poikasiaan turvaan koiran haukunnalta.
Pihapöntössä on tiaisten poikue, toisessa pöntössä kirjosiepon pesue ja ulkovessan oven päällä pesii varovainen harmaasieppo.
Västäräkkiperhe asustaa mökin räystään alla. Supikoirat käy pihassa kaivelemassa ja Simolla on paljon vahdittavaa.
Sellaista kesäelämää tämä on. Järven vesi on jo 14 asteista, voi hyvin vetää jo uintivetojakin eikä pelkästää kastautua kaulaa myöten. Lupasin uida saareen tänä kesänä, taitaa jäädä haaveeksi kun ei vesi riittävästi lämpene. Olis noin puolen kilsan etappi.
Voishan siinä jo mummolle tulla väsy ja uupelo.
Minä tallustelen päivittäin katsastamassa tilannetta kukkamaalla. Luulin vaaleanpunaisen kielon hävinneen, mutta olihan siellä yksi kukkavana kuitenkin:
Varjoliljat on suurilla nupuilla, jännittää, onko sieltä tulossa myös valkoinen varjolilja. Yhden sipulin kun joskus istutin valkoistakin.

Nyt tää lopettaa tämän kukkahöpötyksen ja lähtee hyttysiä ruokkimaan. Niitä on ollut riittävästi, mutta onneksi iho on jo tottunut pistelyihin. Sitähän tämä kesä on, sadetta ja hyttysiä. Ei kannata valittaa.


14 kommenttia:

  1. Akinleijat on vaan niin ihania saisivat kukkia koko kesän.
    Ompa tuo vaaleanpunainen kielo sitten sulonen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään akileijoista, niissä on monta eri värisävyä. Ja vaal.punaisen kielon luulin jo kadonneen, mutta onneksi ei.

      Poista
  2. Voi kun ihania kuvia!
    Pilvikirsikka näytti lähteneen kasvuun, Kiitos!
    Nyt ei olla oltu kahteen viikkoon mökillä, mut toivon niiden pärjänneen.
    Kukkaisaa kesää!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että pilvikirsikkasi lähti alkuun, kyllä se siitä leviää ajan myötä niin, että saat nyhtää taimia pois! Samoin sinulle mukavia kesäpäiviä.

      Poista
  3. Todella kauniita ovat kaikki akileijat! Toivottavasti heinäkuu ei ole yhtä sateinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heinäkuu ainakin alkaa poudalla, ja huomiseksi luvattu ennätyshellettä. Kastelin kaikki kukkaset täällä mökillä oikein kunnolla kun ei päästä vähään aikaan tänne takaisin. Lämpöä ja aurinkoa kaikki kaipaa, joten ehkäpä heinäkuu sitä meille antaa.

      Poista
  4. Akileijojen aika on nyt kyllä. Tänään juuri katselin niiden sisälle kun mokomat roikottavat niitä kukkiaan alaspäin, piti nostella että näki sisuksetkin.
    Kauniitä ovat kukkasi, tuo vaaleanpunainen kielo on erikoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän ne nuokkuvat akileijan kukkaset, mutta ihania ovat. Vain tuo punaisen ja valkoisen kirjava pitää päänsä pystyssä. Perhosakileija ei ole vielä avannut keltaista kukkaansa, mutta odottelen.

      Poista
  5. Kauniita akileijoja, minun jo kukkineet:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä keskeisemmässä osassa maata on kaikki myöhemmässä, meilläkin kotona jo kukinta on lopuillaan.

      Poista
  6. Ihania akileijoja, ja tykkään myös kovin tuosta vaaleankeltaisesta kullerosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, olen hamstrannut noita erivärin akileijoja myös tänne mökkirantaan. Vaalean kulleron toin joskus Virosta ja nyt kukkii ensimmäistä kertaa ihan kunnolla.

      Poista
  7. Aurinko paistaa, lämmin päivä tulossa, nauttikaamme!
    Meillä jatkuu mökkielämä ja mukavaa on. Totta, joka aamuinen uinti virkistää. Käyn myös illalla ja silloin jään usein seuraamaan lintujen uiskentelua.

    Kauniit akileijat ja muutkin kukkaset sinulla!
    Hyvää alkanutta heinäkuuta ja Simolle rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään meilläkin täysi poutapäivä ja aurinkoa. Harmi, että huomisen helteellä on edessä kotimatka.
      Täälläkin lintuperheitä iltaisin ja nousevat laiturille lepäilemäänkin.
      Katsastin ja kastelin kukkamaata äsken ja nautin, sillä ruusutkin alkavat jo avata nuppujaan. Anemonet, tähtiputket, arovuokot, kurjenmiekat ja keijunkukat parhaimmillaan. Tosin kurjenmiekkani ovat nyt kaikki sinisiä, vaikka juurakoissa piti olla keltaista, tummanpunaista ja valkoista. Ehkä ovat myöhässä tai kun kukkivat viime kesänä, huilailevat nyt.
      Samoin teille sinne mökkimaisemaan mukavia heinäkuun päiviä ja terkkuja.

      Poista