sunnuntai 4. lokakuuta 2015

LASKEUDUTTIIN LOKAKUUHUN

Sattuma korjaa satoa, niin minäkin...hih.  Kesä oli suotuisa kasvustolle, satoa on saatu enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Vielä on punajuuret ja lehtikaalinlehdet odottamassa kasvimaalla, muuten on jo korjattu kaikki talteen. 
 Viinirypäleitä ja mansikkavadelmia saatiin omasta pihapiiristä.

Ja karhunvatukoita kypsyy vieläkin, tosin eivät enää makeita ole.

Oltiin viime viikonloppu vielä mökillä, vähitellen laiteltiin puutarhaa ja pihakalusteita lunta odottelemaan. Ja käytiin tietysti vielä kerran puolukassa. On ihan pakko todeta, että tähän ikään mennessä en ole osunut sellaiseen puolukkapaikkaan kuin nyt. Ämpärit täyttyivät nopeasti ja onneksi oli vielä muovikassi taskussa, olisi ollut sääli jättää kypsiä puolukoita sinne mättäille, tosin niitä kyllä sinne vielä jäi mutta meille riitti nämä poimitut. Oli pakko vaan survoa puolukat ämpäriin, pakastimet on täpösen täynnä jo entuudestaan. 

Tyhjensin kasvihuoneen äsken, viimeiset tomaatit poimin sisälle kypsymään. Täytyy desinfioida koko muovimökkerö ennen ensi kevään istutuksia, pieniä valkoisia ötököitä siellä lenteli melkoinen legioona. Ja kurkun ja tomaattien lehdet alkoivat homehtua harmaiksi, liekö sateisen kesän syytä.
Tomaateissa oli vähän eri lajikkeita, kuvasta puuttuu tumman lilahtava tomaatti. Keltaisista tuli hyvin satoa.

Itsekin vähitellen laskeudun hämärän hyssyyn ja kääriydyn villaiseen peittoon. Ainakin unelmissani. Totuus on toinen. Vanhustenviikolla nämä vanhukset taas tanssittavat mummeleita ja papparaisia kahdessa eri paikassa ja lisäksi prinssipuoliso kiertää perinteisesti palvelutaloissa ja vanhainkodeissa hanureineen. Näkyy olevan ohjelmoitu jokainen päivä hänellä. Ja lisäksi normaalit muut menot. 

Auto piti saada korjaamolle jo tällä viikolla, mutta tarvittava varaosa eli etupuskuri oli kärsinyt kuljetuksessa, näin ollen korjaus siirtyi viikolla. Huomattiin, että koko auton alusta on tarkistettava joka tapauksessa eikä pelkkä puskurin vaihto riitä. Kun aina kitisen vakuutusmaksuista maksulappujen tullessa niin nyt olen kuitenkin kiitollinen, että on vakuutus kunnossa.

Lappiin on satanut ensilumi. Ilma on täällä myös viilentynyt, mutta ehkä lumeen on vielä aikaa. Myrskytuuli teki tuhojaan keskeisemmässä osassa maata. Kun meillä kaadettiin viime talvena suurimmat puut niemestä, en usko, että siellä on suuria tuhoja nyt.

Olen taas jämähtänyt villasukkiin. Kuusitoista sukkaparia on valmiina, osa jo maailmalla. No, siinä lankaa sytkyttäessä sykkyrään on hyvä mietiskellä maailman menoa ja rapsuttaa Simoa, joka nukkuu päikkäreitään omassa kopassaan tuolini vieressä. Ja suunnitella syksyä pidemmälle aina jouluun asti. Vaihdoimme loman Vuokatista lähemmäksi Saimaan rannalle ja uusi paikka kiehtoo varmasti. Joulun aiomme viettää perinteistä poiketen myös.
Tietysti myös läheisten asiat on alitajunnassa pyörimässä. Onneksi kaikki hyvin tällä hetkellä. Uusi jäsen on saatu perhepiiriin, pieni Bruno-poika, jonka alkutaival oli ongelmainen mutta nyt on kaikki hyvin. Pieni koiruli syö ja kasvaa, tosin Simo ei oikein tykkää pojista, vaikka olisivat pikkupoikia vielä.
Bruno nauttii papan kainalossa läheisyydestä. Ja Simo on taluttimessa, ettei pääse liian lähelle pienempäänsä.

Lämmin alkusyksy on saanut vielä puutarhan kukat kukkimaan.
"Tokruusut" ovat vasta nyt kukassa. Samoin kukkii kurjenpolvi, punainen siankärsämö, Nepalin hanhikki ja tarhajuoru. 





Sienisaalis jää tänä syksynä pelkästään kanttarelleihin, vielä poimin niitä viikko sitten kolmisen litraa. Muita sieniä ei juurikaan näy, paitsi suppilovahveroita, jotka ovat nyt nousseet pinnalle. Taidan jättää ne keräämättä, entisetkin kippasin pakastimesta kompostiin.
Rouskuja olen nähnyt yhden mustarouskun ja yhden karvarouskun.
Ei niistä paljon sienisalaattia synny. Sen sijaan uunissa muhii kaalilaatikko...nam.

Kuitenkin syksy on mukava vuodenaika. Olen syksyn lapsi ja siksi varmaan tykkään vetää kumisaappaat jalkaan ja tuulitakin niskaan ja menoksi. Simo onneksi vaatii lenkkiä, olipa sää mitä tahansa.
Nyt paistaa aurinko ja pihalla on mukava puuhastella. Eikös!

18 kommenttia:

  1. Syksy on hyvä vuodenaika, minäkin tykkään, syksyllä syntynyt:)
    Eikös ole mukavaa että saa satoa omasta puutarhasta, marjat ja sienet metsästä. Teilläkin näitä tuntuu tulevan varmaankin talven tarpeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, me syksynlapset varmasti tykätään syksystä. Vaikka kevät on tietysti aina toivon aikaa, syksy kaikkineen, satoineen ja väreineen on aivan ihana. Ei sade haittaa, kylmää hieman kaihdan.

      Poista
  2. Syksy on kivaa, kun saa kerätä kesän saaliit, niin omalta pihalta kuin metsän siimeksestä. kauniita on kukkasi vielä. Oikein hyvää lokakuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkasyöt vei kukkaset, mutta vielä kukkii peittoruusu ja leimukukat täällä niemessä.

      Poista
  3. Vesi herahti kielelle kun näin viinirypälekuvan. Ajatella, että niitäkin voi koto-Suomessa kasvattaa.
    Aina kun luen puolisosi hanurikeikoista, meinaa pieni kateuden siemen nostaa päätään. Kuinka ihanaa olisikaan, jos saisi kuulla haitarinsoittoa ihan vaikka vaan kotona hääräillessä. Tykkään niiiiin haitarinsoitosta.
    Ihania kuvia taas, ja kaikkein ihanimmat kuvat ovat koirista. Simo on niin suloinen. Samoin kuin pieni Brunovauveli <3. Ihanaa kun kaikki on nyt kunnossa, mitä sitten lieneekin ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mesis, haitarimusiikki minustakin on sitä aidointa, vuosittain on ihan pakko päästä myös hanuriristeilylle, missä soi joka tasanteella ja käytävällä.
      Totta, satoa on saatu viinirypäleistäkin. Makeutta ovat saaneet aurinkopäivistä, vaan eivät kuitenkaan kasva yhtä suuriksi kuin etelässä.
      Bruno kasvaa ja voimistuu kuulema hienosti huonon alun jälkeen. On jo Simoa kookkaampi. Simosta ajattelin postata kuvasarjan.

      Poista
    2. Simo-kuvasarjaa odottelen innolla. Ihana koira <3

      Poista
  4. Voi Simo, kun pitää olla pienelle mustis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simolla kaikki poikakoirat on kauhistus, pieni Brunokin sai murahduksen. Simolla on pari tosi huonoa kokemusta isoista poikakoirista ja koiran muistihan on tunnetusti tosi hyvä.

      Poista
  5. Ihanaa satoa ja kauniita kukkia. Syksy on hienoa aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehditään nauttia syksystä!

      Poista
  6. Ihana uusi perheenjäsen, onnittelut! Mukavasti ole saanut kerätä puutarhan satoa. Minulla tämä vuosi oli tomaattien suhteen surkea, kanttarelleja tuli sentään jonkin verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rentukka, Bruno on tyttärentyttären onnen täyttymys, osaa varmasti hienommin koiransa kasvattaa kuin minä Simon. Tosin minä en ole kovin kasvattanutkaan, kun tykkään, että koiran - ja varsinkin terrierin - on oltava koira.
      Tomaattikasvatus meni ihan mönkään, ansarijauhiaisia pesiytyi kasvihuoneeseen ja lisäksi märkä, sateinen kesä. Ensi kesänä yritetään taas.

      Poista
  7. Kelpaa talven tulla, kun on satoa säilöttynä. Kauniita kukkia näinkin myöhään. Ahkerasti olet puikkoja heilutellut ja onnekkaita ovat läheisesi, kun kudot. Onnekkaita ovat myös vanhukset, joita ilahdutatte lauluin ja soitoin.

    Aurinkoisia lokakuun päiviä ja rapsutuksia sekä Simolle että Brunolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiva lukea kommenttiasi. Vipinäähän tämä on ollut, nyt ollaan niemessä laittamassa mökkiä talveen. Terveiset ja kaiken hyvän toivottelut!

      Poista
  8. Kiitos kuulumisista Anja!
    Oikein hyvää lokakuun jatkoa sinulle ja 'pojillesi'! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili kommentista. Samoin sinulle mukavia lokakuisia päiviä. Lämmin sää on hellinyt nyt, kun on viimeinen reissu niemen nokkaan. Haikeata on laittaa kesämaisemansa talvilepoon.

      Poista
  9. Herkullisia satokuvia, en ole viime aikoina kovin ahkerasti vieraillut missään bloggauksissa, mutta Simoa piti tulla jo katsomaan, kohta on muuten Simon päiväkin:) Onneksi tuo pikkunen ei tule kokonaan reviirille, voisi olla Simolle kova pala?

    VastaaPoista