sunnuntai 10. tammikuuta 2016

PÄIVÄ PITENEE

Aivan selvästi sen jo huomaa. Talven synkin pimeys on ohitettu ja kevättä kohti mennään. Aurinko paistaa nyt täydeltä terältä, eilisen aamun paukkupakkanen on laskenut jo -15 asteeseen. Eilen sataneet vitivalkoiset lumihiutaleet ovat ohuena höttölumena.
Simo päivystää olohuoneen sohvan selustalla, ei näy pikkulintuja vieläkään talipalloissa. Yhden oravan koirapoika bongasi aamulenkillä ollessaan, mutta sekin pujahti näkyvistä metsän kuusipuihin.
Kuvan alareunan päiväyksestä näkyy, että pieni kamerani on kesä-ajassa tai muuten ihan omassa aikataulussaan. Äsken nimittäin otin tuon kuvan ja silloin kello hitusta vaille keskipäivän.

Ihan selvästi vaikuttaa päivän piteneminen ja aurinko mielialaan.
Tuntuu, että tarmoa on tullut lisää ja halua huushollin mööpeleiden uudelleen sorteeramiseen. Aihetta kyllä onkin. Ja kun hankin uudenuutukaisen höyrypesimen, kaakelilattiat ainakin odottavat puhdistamista perinpohjin. Ja kylppärin seinät yms. 

Eilen piipahdettiin pääkaupungissa sukuloimassa. Prinssipuolisolle tapaaminen oli kovasti tärkeää, kun sai kyllikseen muistella lapsuutensa tapahtumia ja maisemia veljensä ja serkkunsa kanssa. Näin, miten hän ihan selvästi nautti yhdessäolosta ja tietysti kaikista tarjolla olleista pöydän antimista. Nämä serkukset alkavat olla jo sen ikäisiä, että jokainen tapaaminen on heille juhlaa. Toki minullekin oli mieluista osallistua tapaamiseen.

Simon kaverina oli kyläreissumme ajan prinssipuolison tuttava, joka mielellään - yksin eläjä kun on - tulee meille koirulin kaveriksi. Näin me voimme huoletta olla poissa muutaman tunnin ja koira pääsee välillä pienelle lenkille.

Hyvä on, että pakkaset hellittävät. Kauppakassini Micra ei suostu pakkasella käynnistymään ilman kommervenkkejä. Kun perheen muidenkin autot hyytyvät ja joutuvat korjaamolle, pika-apua aina tarvitaan. Ensi viikon alussa vaihdamme pieneen autoon tuliterän akun, jospa se sitten paremmin hyrähtäisi menoon. Vaan ei näytä isommatkaan autot pakkasta kestävän, moni oli jäänyt moottoritien varteen kesää odottelemaan...

Eilen aamulla avannolle mennessäni havaitsin takapihalla pehmeässä höttölumessa paitsi jänisten myös kettujen jälkiä. Minusta jäljet olivat isot ketun tekemiksi, vaikka en usko susien takapihallamme liikkuvan. Pitäisi hankkia riistakamera, johon öiset tallustelijat tallentuisivat. Ja pikkulintuja odotan palaaviksi lintulaudalle.

Kesän toi mieleen postilaatikkoon tipahtanut siemenluettelo. Kohta on aika piilottaa ensimmäiset siemenet ruukkuihin kesää odottamaan. Toisaalta, toukokuussa on vuorossa taas Tûrin kukkamarkkinoille reissu, joten sieltäkin on ihan pakko raahata taimia. Dubain ihanat kukka-asetelmat vieläkin väikkyy mielessä.

Leivoin elämäni kai ensimmäisen taatelikakun matkalta tuomistani taateleista. Helppo kuin heinänteko, taidan tehdä toistekin. Ja yhden pienen keinuhevosen toin matkamuistona, saattaahan sekin olla kiinalaista alkuperää, vaan oli nätti, joten haittaakse.

Nyt on parasta lopettaa ja ryhtyä ruuanlaittohommiin. Simo saa jäädä päivystämään ja minä napsautan läppärin "shutupp" joten hei ensikertaan.
Hyvää aurinkoista tammikuun sunnuntaipäivää...

18 kommenttia:

  1. Teillä on siellä paljon enemmän lunta kuin meillä. Vieläkö mahtui "talliisi" yksi hevonen. :-) Kaunishan tuo on.
    Mukavaa alkavaa viikkoa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sen verran on lunta, että kelkka kulkee. Vielä mahtui tämä keinuheppa, isompien hevosten kanssa jo mietittävä, että mihin laitan jos hankin. Sain alakertaan yhden pienen vitriinin, mutta se on vielä "vaiheessa" niinkuin tää koko huusholli, kuten arvaat.
      Myös sinne Hämeeseen aurinkoisia tammikuun päiviä ja terkkuja.

      Poista
  2. Kiitos mieluisasta postauksesta, Anja!
    Teillä on hieman enemmän lunta kuin meillä, toivon sitä lisää!
    Ihanaa kun voi käydä kylässä suvun ja ystävien luona. Ne hetket kannattaa tallentaa tulevaa aikaa varten..;)

    Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle ja 'pojollesi', Anja-Regina! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili, olet aina yhtä positiivinen kommentoija. Lunta satoi meille viitisen senttiä ja sellaista ihanaa höttölunta. Kun nyt pakkasetkin vähän jo hellittävät, päivät tuntuvat "normaaleilta" eikä nokka jäädy heti kun ulos kurkistaa.
      Nämä veljekset ja serkkunsa ovat jo lähes ja jo reippaasti ylikin kahdeksankympin, joten on todella tärkeää ja antoisaa viettää yhteisiä kahvihetkiä.

      Samoin sinne Tohmikseen mukavaa sunnuntai-iltaa ja terkkuja ♥♥

      Poista
  3. Olen niin "koirahullu" ihminen, että vaikka postauksessasi oli paljonkin mukavaa ja mielenkiintoista, niin Simo vaan on päällimmäisenä mielessä. Ihana on hän <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen tunteen jaan täysin kanssasi, Mesis. Simo on niin meidän perheen kultamuru, että hänen hyvinvointinsa on noussut aina ykköseksi. On, hän on ihana.♥♥♥

      Poista
  4. Ihana hevonen.
    Päivän pitenemisen huomaakin jo, eiköhän se kohta ole taaskevät ja kesä jolloin on taas liian kuumaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin hevoshullu, että tuo pieni keinuheppa oli pakko korjata mukaan matkalta. Noita hevosia on "tallissani" jo ihan liikaa (lähes tuhat), mutta onneksi ei tarvitse ruokkia eikä jälkiä siivota.
      Kevättä kohti on jo mieli, kunhan ensin helmikuun hanget ja maaliskuun aurinkoiset päivät. Talvi on taittunut, onneksi.

      Poista
  5. Hui pelkkä ajatuskin avannosta tuntuu kauheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, Amalia, sinullakin aivan supermahdollisuus avantoon ihan omassa rannassa. >Ei se ole kauheata kun siihen tottuu, päinvastoin, nautinnollista hipsutella avannolta lämpimään suihkuun. Monet kolotukset ja vaivat ovat jääneet kylmään veteen minulta. Suosittelen, aloita keväällä aikaisin uinti ja jatka sitä myöhäsyksyyn ja siitä sitten avantoon. Tsemppiä.

      Poista
  6. Kaunista talvivaloa Simo siinä katselee:)
    Kaunis on heppakin, mukava muisto hienolta reisulta.
    Eläinten jäljistä tuli mieleen tyttären kanssa käyty puhelinkeskustelu tänään. Sanoi sinne Vantaan ja Sipoon metsiin tulleen villisikoja runsaasti. HUH! Petoja ovat.

    Mukavia talvipäiviä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo jäljet lumessa tuntuivat suurilta ketun tekemiksi, joku väitti, että tässä lähellä Ilolassa on nähty susi. Ja lähistöltä on karkuteillä Portugalin vesikoira, jota etsitään. Villisikoja on Askolassa mutta eivät ole tänne vielä ehtineet. Tekevät kuulema tuhoa karkuteillään.
      Minäkin tykkäsin tuosta keinuhevosesta, pieni ja kaunis eikä vie paljon tilaa.
      Sinulle myös kauniita talvipäiviä, toivottavasti kovimmat pakkaset on jo takana päin.

      Poista
  7. Ihana kimalteleva keinuhevonen! Kyllä vain, päivä päivältä aina vähän enemmän auringonvaloa onneksi saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kesä siellä jossakin odottaa....

      Poista
  8. Kyllä tosiaan päivä on jo pidentynyt, on se hienoa.

    Sinulla on avanto kätevästi pihassa, minä joudun ajamaan 12 km. Mutta nautin siitä aina illansuussa pari kolme kertaa viikossa ja samalla tulee saunottua ja uintikertoja 4-5.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä hipsin aina aamulla suoraan sängystä pulahtamaan ja sitten lämpimään suihkuun. Simo on täpinöissään kun näkee, että laitan tossut jalkaan. Tänäänkin yhdessä käytiin pihalammikolla.

      Poista
  9. Toivottavasti pikkulinnut palaavat pihapiiriin. Niiden touhuja on mukava tarkkailla ikkunan takaa, niin pikku koiran kuin ihmistenkin.

    VastaaPoista