keskiviikko 17. helmikuuta 2016

SUUKKOJA

Eilen iltauutisissa kerrottiin, että Pariisissa on myynnissä Auguste Rodinin Suudelma-patsaan pienoismalli. Onhan niitä suudelmia, pusuja jos vaikka minkälaisia. Ennen kutsuttiin Brunbergin suukkoja neekerinsuukoiksi, hillolörtsyköitä pusuiksi jne. Mutta ihka oikean suudelman tuo taitava Rodin on patsaaksi veistänyt.

Olin vuosia sitten kehys- ja kultauskurssilla. Silloin niin intoa piukassa, että raahasin kotiin kaikki mielestäni kauniit kipsikuvat, joita sitten lakkasin, mixtionöljysin ja lehtikullalla tai -hopealla päällystin. Valmiit työt vielä kerran lakattiin ja patinoitiin. Aivan hykerryttävän hauskaa tekemistähän se olikin ja siltä ajalta huushollissani on melkoinen määrä vieläkin jäljellä kultakehyksisiä tauluja, kelloja ja enkeleitä mm.

Yksi lemppari on Suudelma. Löysin sen kipsisenä tukholmalaisesta pienestä putiikista ja sieltä se hyppäsi kainalooni. Tämä ei ihan ole Rodinin suudelman kaltainen, mutta aika paljon samaa siinä on.
Kysyntää suutelevalle parille olisi ollut, mutta olen halunnut sen säilyttää ihan itselläni. Minulla on vielä jäljellä erilaisia aihioita kultausta odottamassa, mutta en vaan saa itsestäni irti toimeen tarttumista. Kurssiaikana tein monta isoa peilinkehystä, kynttilälampettia, seinäkelloa ja erilaisia figuureja, joita olen antanut enimmän osan pois. Vielä kuitenkin kiehtoo kultaus ja hopeointi. 


Varsinainen suukkojen jakaja meillä on tämä pieni koiruli. Tänäkin aamuna heräsin siihen, että joku kosketti kuonollaan nenänpäätäni merkiksi, että uusi päivä on alkanut ja että postilaatikolle ja pissalenkille olisi mentävä. Kun siinä sitten venyttelin tahallani vielä vaakatasossa, alkoi lipaisuja tulla pitkin naamaani niin, että oli pakko nousta sängystä ja vetää kengät jalkaan ja lähteä raikkaaseen aamuilmaan. Samanlainen pussausbuumi Simolla on myös, jos olen ollut pitemmän aikaa pois kotoa - vaikkapa vaan laulamassa. Hykerryttävän ilonsa koiruli purkaa hyppäämällä syliin ja pussaamalla poskelle.


Tämä ei kuitenkaan ole pusukuva, vaan ilme kertoo, että "mitäs tänne kurkitte, olen jo nukkumassa mamman peiton alla".
Laitoin kuvan eilen faceen ja paljonpa oli poika saanut tykkäyksiä.
Mutta niinhän mekin siitä tykätään, suunnattomasti.

Jossakin kulttuurissa tykkäämistä ei osoiteta pusuttelulla, vaan rapsuttamalla varovasti tykätyn kourapohjaa. Se on hauska hellyyden osoittamisen tapa, näkymättömämpi kuin esim. nenien yhteenhierominen. Kokeilkaapa vaikka.
Aurinkoa päiväänne, ystävät.




14 kommenttia:

  1. Oi että miten hieno suutelupatsas. Toki se toinenkin on hieno. Ja vielä itse kullattuja, niin ovathan ne tosi arvokkaita.
    Ihana-ihana Simo <3 <3 <3. Hauska kurkkauskuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä itsekin tykkään tuosta patsaasta. Kultaushommat ois mukava aloittaa taas, jos jostakin tempaisisin tarmoa siihen. Ei näille voi oikein rahallista arvoa laskea, vaikka lehtikulta ja hopea ovat kyllä arvokasta materiaalia.
      Simon lempinukkumapaikka on peiton alla, eikä poikaa haittaa, vaikka kylkeä kääntelen.♥♥

      Poista
    2. Minullakin oli joskus koira, joka nukkui minun peittoni alla jalkopäässä. Sitäkään ei haitannut vaikka kylkeä kääntelin, mutta jos isäntä käänsi kylkeä omalla puolellaan, peiton alta kuului murrrrr =D

      Poista
    3. Monet koiranomistajat eivät anna koirien tulla sänkyynsä mutta Simo on ihan vauvelikoirasta asti - eli ensimmäisestä yöstä meillä - saanut olla kainalossa ja on niin totuttu tähän yhteiseen uneen, ettei ketään häiritse sängyssä kääntyileminenkään. Vaihdettiin miehen kanssa sängynpuolikkaita mutta Simo ei vaihtanut mihinkään, niinpä koiruli koisaa yhtähyvin miehen kinttukoukussa tai sylissä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos ritva! Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  3. Hieno on suukkopatsas, kaunis!
    ja Simo lullukka, aina yhtä mukavaa katsoa hänen kuviaan ja lukea kuulumisia. On tämä meidänkin koiraneito kyllä aivan mahdoton pussaamaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, tuo kultaus- ja peilinkehysharrastus oli aikanaa tosi mukavaa, nyt näitä patsaita ja figuureja kökkii hyllyjen reunoilla pölyttymässä.
      Sissi on varmasti myös pusumylly, iloinen ja rakastettu. Rapsutuksia Sissille ja terkkuja teille itsellenne!

      Poista
  4. Kaunis suukkopatsas todella.
    Kyllä koiruli osaa sen suukottelun. Meidänkin tytötytön koira kun tulee niin kyllä hän jakaa suukkoja.
    Kiitos samoin mukavaa päivänjatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloista viikonloppua sinulle sylvi ja terkkuja!

      Poista
  5. Ihania ovat nuo sinun kultaustyösi, ahkerat kädet saavat paljon kaunista aikaiseksi. Suloinen kuva tuosta peiton alla lepäilevästä pusuautomaatista.

    VastaaPoista
  6. Kaunis patsas.Ihania ja arvokkaita ja söpösuloinen koira.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos RaijaAnnikki, arvokkuudesta en tiedä, mutta koiruli on söpösuloinen♥

      Poista