keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

NOPPAPULLOSTA JA MUUSTAKIN

Edellisessä postauksessa kerroin noppapullosta.  Siitä toivottiin kuvaa ja tässäpä tämä nyt on. Arpakuution muotoinen, riihimäkeläinen  maljakko, design on Erkkitapio Siiroisen ja pullon toinen nimi on todella Arpa on heitetty. Tätä ei vielä hyllyssäni ollut joten olin valmis siitä hieman maksamaankin.

Siellä pullo nyt nököttää kaapin päällä toisten punaisten seurassa.

Ehkäpä tämä keräilyvillitys on mennyt jo yli, mutta aina löytyy jotakin, joka on ihan pakko hankkia. Niinkuin tää noppapullokin.

Taisin viime postauksessa valitella facebookin vanhojen astioiden ryhmän rajoituksia. Poistin itseni ryhmästä ja samalla huitasin kansioon keräämäni kuvat veks. Täällä blogissanihan niitä voin mieleni mukaan esitellä? Niin kuin nyt näitäkin Muranon tehtaan ihanuuksia.





Tuli näköjään rajaamattomina nämä kuvat, mutta haittaakse? Vielä pari pikkuruista muranon tehtaan kippoa:




Kaiken kaikkiaan punaisia on kertynyt kaappiin ja kaapin päälle vuosien mittaan. Voi sitä vasaran pauketta sitten kun meikä mummeli on viimeisen kerran huokaissut. Saapi siinä lapset ja lapsenlapset pilkkoa pyttyjä roskikseen. No, se lienee sen ajan murheita sitten. Tuskin heistä kukaan näitä vaivoikseen ottaa.
Ei nää ole kaikki tässä kaapistossa...

Aurinko on pilkistellyt nyt keskiviikon kunniaksi. Aamulla vein Simon eläinlääkäriasemalle hampaiden putsaukseen. Odottelen soittoa, milloin saan noutaa lutupoikaa kotiin. Lääkärin tarkastuksen mukaan Simo on todella pirteä ja reipas, kaikin osin ihan kunnossa. Etutassun nuolemiseen ja jyystämiseen ei ole mitään kikkakolmosta. Se voi olla vain tapa - tai sitten joku muu syy. On kuulema aika yleistä. Nyt onneksi tassun nivel on jo ihan ok ja nuoleminenkin  hellittänyt. Kun lasku klinikalta on melkoinen, tultiin siihen tulokseen prinssipuolison kanssa, että ei haittaa, sillä niin paljon Simo meille merkitsee ja on antanut iloa, että ilman kipuilua laskun maksamme. Arvot järjestykseen siis.

Viikonvaihteen harmonikkaristeily oli melkoisen mukava. Hanurit soi joka kannella ja aulassa, porukat lauloivat ryhmissä hanuristien ympärillä entiseen tapaan. Minäkin hoilasin sydämen kyllyydestä ja eilen senioritalon keikalla ei ääni oikein kulkenut. Rajansa kaikella, hoilaamisellakin.

Loppuviikko meneekin sitten jo omaa tahtiaan. Perjantaina pieni trippi Savon sydämeen ja takaisin illalla. Toivottavasti on tiet sulat ja lämpö plussalla. Täällä tippuu vettä räystäistä ja lumet on jo luisuneet katolta lähes olemattomiin. Tomaatin siemenet kylvin ja nyt on jo nousseet taimelle. Liekö liian aikaista? Voinhan kylvää uudet jos tarvis.

Hanuriristeilyn aikana Simolla on hoitaja kotona ja kaikki hoitui. Tuliaisiksi Simo sai uuden possun, entinen vetelee jo viimeisiään ja on ollut kovassa käytössä. Kyllä joutui tämäkin riepotukseen.
Porsaita äidin jne....

Tervetuloa Tillariina lukijaksi. Tillariinalla on omassa blogissaan upeita luontokuvia, käykää toki katsomassa. Toivottavasti Tillariina viihdyt täällä Anja-Reginan aitassa myös.
Eilisen naistenpäivän myöhästynyt ruusu teille kaikille!
Iloista keskiviikkopäivää. Tämä lähtee nyt hakemaan pikku koirulia kotiin.




17 kommenttia:

  1. Onpa sulla lasia, punaista lasia! Ikinä nähnyt tuollaista määrää!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tillariina, tässä on noin puolet eli se mikä mahtuu noihin vitriineihin. Nyt enää harvoin löytyy sellainen, jonka vielä haluan. Kukahan pyyhkis taas pölyt?!?

      Poista
  2. Oi ihanuus noita lasiesineitä, varsinkin kuuluisa Muranon lasi on kyllä maineensa veroista.

    Hyvää reissua tänne suuntaan, toivottavasti aurinkoisessa säässä. On ollut niin harmaita päiviä, nyt kyllä taivas on tähtiä täynnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, muranolaista löysin ekan kerran Roomasta, pienen sikapossun ja kolme porsasta. Sitten myöhemmin näitä muitakin, paljon on Muranoa myös vaaleanpunaisena. Venetsiassa kuljin kuin Liisa Ihmemaassa, ikinä en ollut nähnyt mitään niin kaunista.
      Jess, toivottavasti perjantaina on hyvä keli ajella eestaas, poikkeamme myös niemessä vaikka siellä on lunta vielä. Plussalla täällä on oltu muutaman päivän ajan joten lumet alenee ja loska tiellä lisääntyy.

      Poista
  3. No onpa komea kokoelma punaista lasiastiaa! Hieno löytö tuo noppamaljakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noppaa punaisena on harvoin tarjolla, joten olin iloinen kun sen löysin.

      Poista
  4. Ikänään ennen en ole nähnyt punaista lasista noppapulloa! Siitä saa hyvän otteen noppaa heittäessä! Tuli mieleen Palinka(Unkarilainen ryyppyviina) puteli josta myöskin saa hyvän kouraan sopivan otteen kun on pitkä kaula(poikien olen kuullut kertovan!?). Kun olin
    Murannon lasitehtaalla niin sain kauniin uunituoreen lasihevosen sieltä ja kun laitoin sen paperiin kääryttyna kassiin ja kassin auton penkille ja istuin sen päälle.....niin konilta katkesi kinttu ja mulle ei edes tullut sirpaleita hanuriin. Toin kyllä sitten joskus Suomeen sen jalkapuolen ja on se vielläkin tallella, en ole sitä restairoinut.....://

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi sitä konia, mutta onneksi ei tullut sirpaleita hanuriisi. Onko sulla tallella se koipi vielä, senhän vois liimata loctate-vaimikäsenyton-liimalla. Joskus ulkolaisissa pulloissa on tyyliä ja hyvä sisältö myös.♥

      Poista
  5. Isäni pelasti kerran tuollaisen punaisen noppapullon roskiksesta ja toi sen minulle. Joku mies oli heitellyt lasia keräysastiaan ja sinne oli pullokin menossa!
    Eikös se ole kuitenkin jonkun arvoinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että isäsi pelasti pullon, on sillä hintaa melkoisesti varsinkin jos on ehjänä säilynyt heittelystä. Ei näitä noppia niin paljon enää ole liikkeellä, joten aarre se on.

      Poista
  6. Upea noppapullo ja upea on kokoelmasikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nopasta olen iloinen. Punaista olen kerännyt ja sitä on ihan liikaa, laskin joskus että reilusti toista tuhatta kappaletta.
      Mutta noppia vaan tämä yksi ainut.

      Poista
  7. Oi, tuo punainen noppa on kaunis. Mulla on keltainen :)
    Aikamoinen kokoelma punaista ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aarre se keltainen noppa myöskin. Minä olen punaista kerännyt, jonkun verran valkoista luulasia, turkoosiakin. Ja lintuja. Ja hevosia. Ja nekkoja. Nyt enää kokemuksia keräilen...♥

      Poista
  8. Onnittelut noppapullon uudelle omistajalle. Sellaisia me keräilijät olemme, jos sopiva kohde löytyy, niin ei kuin kaivetaan kuvatta. Olen jo aikoja sitten päättänyt, että yhtään kippoa ei meille enää hankita. Vaan kuinkas sitten kävikään, oli kirpparilla pieni valkoinen jalkakippo jollaista en ollut ennen nähnyt. Nyt se söpöläinen on tuolla kaapissa. Oli pakko ostaa kun halvalla sain.

    VastaaPoista
  9. Valtavan hieno on sinun lasikokoelma.

    VastaaPoista
  10. Ihastuttavia nuo Muranon taidelasit. On sinulla upea kokoelma. Joskus 80-luvulla kävin Muranon lasitehtaassa katsomassa lasin valmistusta.

    VastaaPoista