sunnuntai 22. toukokuuta 2016

AINA REISSUSSA RÄHJÄÄNTYY

Kun tämän ikäinen mummeli karttaa kotia kolme päivää, alkaa nokka painaa jo leiviskän verran. Torstaina humputeltiin Tukholmassa, kaksi yötä laivalla lähes nukkumatta kun peti niin huono. Ja sitten perjantaina jo kukonlaulun aikaan bussiin ja Viroon kukkamarkkinoille, josta kotiuduttiin puolen yön maissa. Sanomattakin on selvää, että väsy iski pahemman kerran. Mutta mitäs lähdin, oma vika.


Tukholmassa kierrettiin Vanhassa kaupungissa ja Sundsbybergissä. Mukavasti meni päivä kahviloissa istuskellessä  ja kirppiksiä kierrellessä. Aurinko paistoi ja kaupunki kukoisti. Sireenit, koristekirsikkapuut ja pienet bellikset kukkivat täysillä.

Ja mitä jäi kassiin?  Kirppikseltä löysin Tynellin palamaljakon, Piirongin, pienen posliinihevosen ja valjakon, pari punaista leivos-
lautasta, Uosikkisen pienen Tukinuittajat-lautasen, valkoisen luulasimaljakon, luulasia myös kanarasian ja syvänsinisen kanarasian. Taxfreestä prinssipuolisolle pari kesäpaitaa ja itselleni trikoopuseron. Ja kesäjuomaa pari keissiä sekä suklaata. Että olipa siinä raahaamista. Mutta onneksi meidän bussikuljetus lähtee aina terminaalin edestä ja Kampissa vaihdon myötä sitten suoraan kotipysäkille, jossa jo noutaja odottelee. Ja Simo oli ihan täpinöissä kun kotiin palasin.


Nopsaan asennoiduin torstaina kotihommiin. Laitoin valmiiksi ruuat perjantain kotimiehelle ja paistoin pari marjapiirakkaa samantien. Hyvällä omatunnolla sitten nousin ystävättären ja tyttären kanssa aamuvarhaisella Türin matkalle. Laivassa meille oli varattu kunnon aamiainen, joka aloitettiin lasillisella kuohuviiniä.
Tallinnasta sitten bussi jatkoi sadan kilometrin matkan kukkamarkkinoille läpi viheriöivän seudun. Erityisesti ihailimme täydessä kukassa olevia omenatarhoja ja kirsikkapuita. Yhtään haikaranpesää en nyt havainnut. Harmi, vaikka se vanha "veski" eli tuulimylly ilman siipiä oli paikallaan vieläkin.

Perillä Türissä oli jälleen kerran silmänruokaa. Kaikkia mahdollisia kukkia, hedelmäpuita, koristepensaita, perennoita, kanoja, pupuja, saippuaa, käsitöitä, juustoja, makkaroita, taottuja esineitä ja maatalouskoneita. Ja katukeittiöitä useampiakin, joista sai sashlikista pyttipannuun.


Kuten aiemmin kerroin, pienen kamerani laturi on tipotiessään, on kenties jäänyt mökille tms. Kuvia en siis kukkamarkkinoilla ottanut. Mutta kukkia kylläkin toin. Laskujeni mukaan tusinan verran erilaisia perennoja ja muitakin. Mukana tuli Titan-pihlaja, jonka marjat ovat isoja ja syötäviä. Valkoista ukonhattua myös löytyi, samoin vaaleansinistä muscaria. Kerrottu sinivuokko, joka on kuitenkin punainen, tuli mukaan myös. Kermesmarja, kamtshatka, kaunis deutsia, vaal.jumaltenkukka, ruusujuuri, kasvihuonekurkun taimi mm. Omat kurkunsiemenet itivät aika huonosti, joten toin yhden taimen Virosta. Yhden punakukkaisen pensaan nimi oli aivan vieras, pitää käydä huomenna lunttaamassa, kun istutin taimen jo takapihalle. Aivan ihania valkosipulin kynsiä myös tarttui mukaan. Joku kertoi, että mansikkaraparperi olisi ollut kova sana, mutta sitä ei kylläkään löytynyt eivätkä kaikki myyjät siitä edes mitään tienneet.


Punainen lumme olisi ollut jännä tuohon pieneen pihalammikkoon, mutta oli aika hintava. Köynnösukonhattua myös harkitsin, mutta jätin sen silti. Ja sininen valkovuokko jäi ostamatta, sillä onhan minulla kukkiva hämyvuokko entuudestaan.


Tyttären tallinnalainen ystävätär toi hänelle omasta kukkamaastaan vitivalkoisen ryppyreunatulppaanin, muutaman tumman sinimustan tulppaanin ja perinteistä vanhaa narsissia. Istuttelin ne samoin kuin nuo omat ostokseni, siinäpä aika on kulunut. Ja samalla olen seurannut pienen oravanpoikasen ensimmäistä seikkailua pesän ulkopuolella. Pesä on meidän vintillä varmaan, ja vilkas poikanen kiipeili lähipuussa ja juoksenteli talon ympärillä. Simo olisi ollut erittäin kiinnostunut pienestä kurresta, mutta... koira on pidetty kiinni, ettei nappaa pientä  pörröhäntää.


Ja jännitystä elämään on saatu Leijonien menestyksestä. Nyt on heillä enää viimeinen koitos, peukut pystyyn ja ukkovarpaat myös. On ne vaan niin upeita pelaajia. 

Kukkakuvat tähän postaukseen on tältä keväältä. Kuvasin kyllä tänäänkin, mutta prinssipuolison iipparilla, ja sitä en vielä osaa käyttää niin, että saisin kuvat muokattua ja siirrettyä. Lisäilen sitten kun opin.
Nyt jännittämään illan kultaottelua...

12 kommenttia:

  1. Sinulla onkin ollut reissuja! Tukholmassa on aina mukava käydä, varsinkin kesällä se on niin kaunis kaupunki. Ja sitten vielä Viroon! - Olenkin eka kertaa blogissasi, tosi mukava ja mielenkiintoinen blogi sinulla. Tervetuloa vastavierailulle. - Mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips! Kiva kun löysit blogiini, tulen vastavierailulle mielelläni. Nämä minun postaukseni ovat vähän vaatimattomia ja tavallisesta elämästä, mitä nyt joskus reissutarinoitakin.
      Sinulle myös aurinkoista viikkoa...

      Poista
  2. Onpa ollut vauhdikasta, huhheijaa, en olisi mukana pysynyt :) Ja paljon tuomisia molemmilta reissuilta, ihania kukkasia nämäkin kuvissa olevat. Hopeaa tuli, katsoa en jaksanut loppuun mutta luin nyt aamulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hopea oli ihan hyvä saavutus Leijonilta, kyllä taival on ollut raskas ja se ehkä painoi jaloissa. Todellisuudessa vain yhdellä maalilla ratkesi, sitä viimeistä ei voi oikein laskea maaliksi...
      Reissuttu on, mutta nyt hiljenee. Puutarhassa pitää kylvää kasvit ja herneet ja muut. Onneksi sää suosii meitä.

      Poista
  3. Viismummoistakin haaveilee mansikkaraparperista. Kuukkelin pahuskaan ei tunne moista, joten en saa mistään tilattuakaan. Vaan jospa joku täällä tietäis, niin vinkkais mullekin. Pyörätuolin kanssa kun ei juurikaan matkustella, ainakaan kauemmas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulin mansikkaraparperista tuttavalta, joka oli sitä saanut Virosta mutta ei saanut sitä säilymään elävänä. Kyselin Türissä myyjiltä, joku oli siitä kuullut mutta ei sitä keneltäkään löytynyt. No, vuoden päästä taas uusi kysely.
      Mansikkavadelmaa minulla on pilvin pimein, taimia kohta koko puutarha täynnä niin, että pitää rajoittaa se mustalla muovilla omaan penkkiinsä. Viime kesänä teki kovasti satoa, mutta kun aurinkoa ei ollut riittävästi, marjoihin ei tullut makeutta paljonkaan. Jos taimia haluat, niitä kyllä riittää.
      Laita vaikka sähköpostia.

      Poista
  4. Pieneen pihaseen olisi raparperi juuri mahtunut. Tommonen
    pyllynalusen kokonen rivaripiha ei paljoa tarvi kun se on täysi. Kesäiset kiitokset tarjouksestasi ja vastauksestasi. Täällä Saimaan kainalossa on tänäänkin yli 24 astetta lämmintä, liikaa tämmöselle pyörätuoli mummukalle. Terveenä näitä helteisiä päiviä suorastaan odotti. Nyt kun en saa mennä järveenkään vilvoittelemaan, tai saanhan mennä, mutten pääse sieltä pois kuin kantamalla. Järveen menokin tapahtuisi konttaamalla tai kalliolta kierimällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ettei sitä mansikkaraparperiä nyt löytynyt. Ja tuo mansikkavadelma valtaa kyllä nopsaan piha-alueen, joten ei siitä ole rivarin pihalle.
      Hienosti lämpö nyt hellii, viisas istuu varjossa sanoi aikanaan Eeva Kilpi tai joku näistä suom. kirjailijanaisista.
      Järvi kyllä vilvoittaa, mutta hankala on pyörätuolilla sinne mennä. Minä kävin aamulla viileässä suihkussa kun ei päästä mökille ennen viikonloppua, pihalammikossa ei enää viitsi pulahtaa. Mukavia kesäpäiviä sinne Saimaan kainaloon ♥

      Poista
  5. Kyllä täällä nyt olen mustan vihreä kateudesta, kun en taaskaan päässyt tuonne Tyriin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, vuoden päästä ne markkinat on taas. Minä raahasin - vaikka muuta päätin - tusinan verran perennoja ja pensaan alkuja. Niitä nyt olen istutellut ja repinyt mansikkavadelman juuria pois viereisistä kukkapenkeistä. Kesä on, sinä pääset helpolla uimaan joten ei harmitusta...minä vasta perjantai-iltana.

      Poista