torstai 30. kesäkuuta 2016

AIKAAN AKILEIJOJEN - JA MUIDENKIN

Kylläpä aika vilistää. On jäänyt blogin kirjoittaminen ihan täysin, on vietetty juhannukset ja muut pippalon tapaiset tapahtumat. Kierretty puutarhassa kastelemassa ja katselemassa. Ajettu niemeen ja takaisin. Ja nautittu kesäisestä säästä.

Niemessä järven vesi lämpeni juhannukseksi niin, että joka aamun aloitus ja nautinto järvessä oli mahtavaa. Simo seurasi laiturilta - kun se viimein saatiin paikalleen - ettei mamma vaan huku! Yllätyksenä yhtenä aamuna kolme isoa joutsenta laskeutui kuin lentsikat ikään ihan nokkani eteen järveen. Ihan säikähdin ja Simo sai hurjan hepulin laiturilla. Onhan se hyvä, että huolehtiva turvamies on lähellä.

Juhannuksena niemessä oli Siirin ja Jaakon mukana heidän "pikkuinen" koirulinsa Bruno. Varsinainen metsänraivaaja ja ojankaivaja. Simo ei oikein tykkää muista omalla reviirillään, siksi piti olla eri juoksunarut ja huolehtia, että olivat vuorotellen sisällä mökissä.

Niemen kukkamaalla kukki akileijat ja ruusut. Laskin huvikseni, että olen istuttanut lähes kaksikymmentä eri ruusulajia sinne. Osa on vielä tosin pieniä, mutta hyvin selvisivät talvesta järven rannalla.
Täällä kotona Valamon ruusu on puhjennut kukkaan ja tuoksuu kesälle. Suviruusu ja juhannusruusu ovat jo kukkineet paljon ennen juhannusta. Mustilan ruusussa on ensimmäiset kukat nyt, Persian keltaruusu vielä nupullaan. Mutta kasvimaan laidalla villiruusu eli vanha orjanruusu vielä kukassa. Hentona ja herkkänä.

Kukassa on myös isot kissankellot, sekä valkoinen että sininen.
Ja ukonhattu on upea sinisessään. Valkoinen ei vielä avautunut.



Kukassa on myös punainen kärsämö ja palavat rakkaudet.
Tarhajuoru sulki nuppunsa iltaan, joten jäi kuvaamatta. Ja viime kesänä upeasti kukkineet salkoruusut! Niistä jäljellä kaksi pientä vaivaista alkua. Ei kuki tänä syksynä. Onneksi siemenistä on kylväytynyt muutama pikkiriikkinen taimi kasvamaan ensi kesään.

Mutta ne akileijat!  Sain Irmalta - kiitos vielä - siemeniä ja niemessä kukkii monet erilaiset ja taimia on varmasti tuhat nousemassa. Yritän siirtää kuvia jos osaan iPadista tähän juttuun.
Olen niin kangistunut, että minusta on vanha konsti eli pieni kamerani paras kuvien ottamiseen ja läppärille siirtämiseen. Kun kameran laturikin viimein löytyi niemestä....olen melkoinen horokki, kun laturia viikkoja etsiskelin, sieltä se hyllystä melkein silmille hypähti.

Tämä päivä ja eilinen on mennyt mansikkavadelman juuriston tonkimiseen. On niin hurja leviämään, että koko kasvimaa kohta on piikkipirulaisen taimia täynnä. Onneksi suurin osa rajattiin mustalla muovilla omaan pilttuuseensa viime kesänä.

Marjasadosta on tulossa mahtava. Mansikat kypsyy nopeasti ja mustikoitakin on jo, tosin osa vielä raakileina.
Tää mies, joka meillä asuu, on jo lähtökuopissaan mustikkametsään. Täytyy ihan pidätellä, ettei liian aikaisin sentään.

Niin, ne akileijat.





Sitten on vielä musteensininen, vaaleanpunainen tavallinen, vitivalkoinen ja yksivärinen keltainen. Mutta niiden kuvia en näköjään pysty tähän blogiin siirtämään. Opeteltava on vielä, faceen jo onnistuu siirrot. 

Mutta vielä yksi ihanuus, vaalea, melkein valkoinen kullero. Se on ihan mun lempparini.
Kerroin siitä Türin kukkamarkkinareissusta. Ei pitänyt mitään ostaa, mutta toin sieltä kuitenkin kermesmarjan, sinivaleunikon, Vegeila-pensaan, sinikuusaman, kaunis Deutsian, vaalean jumaltenkukan, valkoisen ukonhatun, Titan-pihlajan (jonka isot marjat syötäviä, kunhan joskus tulevaisuudessa tekee marjoja!),  punertavan ruusunjuuren ja vuokon, jonka lehdet on sinivuokon mutta kukat pitäisi olla tummanpunaisia kerrottuja. Saa nähdä. Lisäksi toin valkosipulia ja kasvihuonekurkun taimen. Nyt kurkussa on jo pieniä kurkunalkuja, no omat tomaatintaimetkin jo tomaatteja vääntää. Kiskosta toin isolehtisen aurinkokukan ja Grönlannin vuokkoa. Ja ystävältäni sain papukaijakukan taimen. Että prinssipuoliso kohtapuoleen joutuu jo kääntämään maata uusia kukkapenkkejä varten.  

Olen aina ihaillut lumipalloheisin kukintaa. Nyt tilasin kaksi Viherpeukuilta, toisen kotiin ja toisen niemeen. Ja pari omenapuuta lisäksi tuli hankittua. Tilaajalahjana tuli kymmenen hostan juurakkoa, kirjavalehtistä. Vaikka kuuliljaa jo minulla pilvin pimein ennestäänkin. Silti on mukavaa tää kukkahulluus. Kun ei nyt tässä muutakaan. Ja vielä jäi Türin seuravan reissun varaan punainen lumme ja sininen valkovuokko (hämyvuokkoa sinisempi) ja ehkä köynnösukonhattu valkoisena. Että toivossa edelleen.
Iloista kesää, huomenna jo heinäkuu!

17 kommenttia:

  1. Hei, kiva ja kaunis postaus!
    Kyllä kukat on vaan niin kauniita. Minulta vei talvi pienestä kukkapenkistä kotona, usean pionin ja monta muuta kukkaa samasta penkistä, vaikka ne suojasinkin. Mökillä onneksi kaikki kukoistaa.
    Mukavaa heinäkuuta, toivottavasti helteistä!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Päivi! Kiva että tulit kommentoimaan, olen usein sinua ajatellut.
      Talvi oli ankara monille kasveille, mutta meillä säästyi suurin osa. Kärhöt kärsi eniten niemessä, tosin nyt on alkanut tulla jo pientä alkua näkyviin.
      Helteistä on ainakin alku ollut heinäkuussa, marjat kypsyy, mustikoita pääsee poimimaan ja mansikoita jo pakastin. Satoa tulee liian kanssa puutarhasta tänä vuonna.
      Mukavaa keskikesää sinulle ja terkut.

      Poista
  2. Voi mikä ihana kukkameri kuvisasi. Nuo yksittäiset akileijat on niin kauniita. Värien kirjo aivan mahtava. Meillä mustikat vielä täysin raakileita. Näkyy niitä kuitenkin tulevan.Himmu jo kovin puskia tutkii joko niitä saisi.
    Vuosi puolessa ja heinäkuuta elellään, oikein yvää, antoisaa jatkoa sinulle ja Simolle rapsutus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, kyllä mustikat pian kypsyy Himmun maistella. Akileijoista tykkään, annan niiden villiintyä puutarhassa.
      Oikein ihanaa heinäkuuta sinulle ja Himmulle. Simo kiittää...

      Poista
  3. En oo yhtään kade sun Tyrin reissusta, en :) Muista mua sitte, kun Akileijan siemenet on kypsiä. Lähtikö se keltavaleunikko kasvamaan? Jos ei niin siemeniä tulee kyl.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan sinua kyllä kun siemenkodat valmistuu! Keltainen unikko on hengissä, muutamia kukkiakin sain mutta kituliaasti elää. Siirsin sen paremmin multavaan paikkaan ja odotan, jos voisi paremmin.

      Poista
  4. Mulla meni näköjään ukonhattu ja ukonkello sekaisin, haittaakse? Ukonhattu vasta aloittelee kukintaansa ja valkoisen vein niemeen, toivottavasti kukkii jo tänä kesänä.

    VastaaPoista
  5. Akileijat ovat tosi kauniita, vieläpä noin monenvärisiä, ihania kaikki! Kauniita ovat muutkin kukat, voi tuota lajien kirjoa, on siinä nimissä muistamista :) Mukavaa Heinäkuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen päättänyt kirjoittaa vihkoon kartan kukista niin kauan, kuin muistan niiden nimet ja paikat kukkamaalla.
      Akileijat on nyt parhaimmillaan, myös vanhat perinteiset.
      Sinulle myös ihanaa heinäkuuta!

      Poista
  6. Kukkasi ovat tosi kauniita, kiitos postauksesta Anja!
    Hyvää heinäkuuta sinulle ja pojillesi!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Aili kun olet aina niin positiivinen. Kommenteistasi saa aina hyvän mielen, kiitos.
      Tohmikselle myös aurinkoista ja lämmintä heinäkuuta. Pian päästään - tai prinssipuoliso - mustikkametsään.♥♥♥

      Poista
  7. Kauniita ovat kukkasi, mutta etenkin nostan hattua sille, että osaat ne nimetä. Pitänee ottaa esimerkkiä, kunhan alan kasvimaatni kunnostaa. Käyhän se muistiharjoittelusta, kun opettelen kukkien nimet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, en minä ihan kaikkien nimiä muista, mutta suurimman osan. Olen ajatellut tehdä muistin tueksi kartan ainakin mökin kukkamaan kasveista. Toisaalta, tavalliset on jo lapsuuskodin pohjalta muistissa ja uudet niin mielenkiintoisia, että nimet on aivojen kovalevyllä. Muistikikkoja kannattaa opetella.

      Poista