keskiviikko 7. syyskuuta 2016

HULLUNA PUOLUKOISTA

Aurinko pilkistelee ja heittää järven pienille laineille kultaa. Tälle viikolle on luvattu vielä kesälämpimiä päiviä. Hyvä niin.
Eilen aamulla ajeltiin taas tänne niemeen. Lämmin ilta houkutteli minut singahtamaan puolukkamättäille. Lähes täyden ämpärin keräsin isoja, kypsiä tummanpunaisia puolukoita. Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että ensi talven puolukkakiintiö on ollut jo täynnä, mutta minkäs teet, kun puolukoiden poiminta houkuttaa.
Ja niitä on paljon. Sanotaan, että joitakin asioita huitaisee vasemmalla kädellä. Minä poimin kaikki marjat aina vasemmalla kädelläni. Mistä sekin lie peräisin? No, suvussa on vasenkätisiä ihan oikeastikin. Minulla vain marjakäsi on vasemmanpuoleinen.


Sanotaan, että valkeus nauraa pimeyden töille. Niinpähän minäkin aamulla jouduin keräämään illalla siivotuista puolukoistani vielä muutamia roskia. Mutta nyt odottavat survomista soseeksi nämä punaiset marjat.

Täällä niemessä aistii jo syksyn. Keltaisia lehtiä leijailee koivuista pihamaalle. Metsä on hiljentynyt lintusista, vain muutamat keltasirkut hypähtelevät pensaissa ja harakkaparvi kyttää tyrnipuiden keltaisia marjoja. Viime viikolla poimittiin enin osa, nyt prinssipuoliso kiipeilee viimeisten marjojen perässä.
Tämän syksyn tyrnisato on ollut aivan mahtava. Kyllä talvella kelpaa napsia näitä vitamiinipommeja pakastimesta.

Näkyvät tykkäävän rantamaisemasta, kai veden läheisyys on niille tosi tärkeää. Kotona ei aivan tällaista satoa antaneet.

Kukat kärsivät kevään aikaisesta tulemisesta ja sateisesta kesästä.
Vain muutamia kukkia sinnittelee kukkamaalla. Nauhukset, tiikerinliljat, keltapallot ja leimukukat ovat kaikki vähän surkastuneita. No syksy jo saa...




Leimukukat varsinkin ovat tosi räpsähtäneitä, vain muutama kukkavarsi ja nekin surkean näköisiä.

Piti olla viittä eri väristä syysleimua....niinpä.

Illakko sentään sinnittelee.

Voi että. Tässä kirjoitellessani sadepisaroita ropisee vaikka aurinko paistaa. Metsä ja puolukkamättäät kastuu. 
Niin, mitähän teen kaikilla näillä puolukoilla? Onneksi on muutamia laulumummeleita, joilla ei ole mahdollisuutta kipaista metsään ja jotka ottavat mielellään marjoja. Onneksi jakamista riittää yli oman ja perheen tarpeiden.

Luin äsken uutisen nokkakolarista Lusissa nelostiellä. Siellä on todella leveät piennarkaistat ja monta ohituskaistaa. Kaikki eivät vaan jaksa odottaa ohituskaistoja vaan ryntäävät riskillä ohitukseen ja hups. Toivottavasti ei käynyt liian pahasti ja selviävät peltien oikomisella.
Liikenteessä muuten aina ihmettelen, miten pamahtaneiden rekanrenkaiden riekaleet saavat jäädä tielle ja pientareille. Eikö ne ole vaaraksi liikenteelle? Mikä partio niitäkin tarvitaan keräilemään! Me ajettiin kesällä motarin ohituskaistan yli levittyneeseen renkaan repaleeseen ja auto korjaamokäynnille, sillä etupäästä oli rikkoutunut suuri osa puskurin alustaa ja lamppuja. Että rojut pois moottoritien kaistoilta, kiitos.

Ystäväni lopetti facebokin omalta osaltaan. Minä mietin samaa. Ei ole pakko kaikkea lukea, niin.  Tympii, että kaikilla ei ole omaa elämää tai sitä on niin paljon, että kaikki asiat kerrotaan - intiimitkin - kaikelle maailmalle. Joku siivilä sentään pitäs olla. Tai muuten kohta saadaan lukea jo vessakäynnitkin (tosin ikäihmisille ne on lääkäreiden mielestä ihan ok.) ja sen, kummaltako puolelta pyyhkäistiin. Nyt olen kyllä tuhmaakin tuhmempi. Ja että puolisot lähettävät toisilleen rakkaudentunnustuksia facessa! Jotakin sekin parisuhteesta kertoo... Kateellisten puhetta - no ei todellakaan. Ärsyttää vaan ja varsinkin kun tuntee pariskunnan. Mut kukin taaplaa tyylillään. Facen eri ryhmissä on paljon kylläkin hyödyllistä tietoa. No, harkintaan.

On suuri sun rantas autius, sitä sentään ikävöin...
Tietynlainen apeus valtaa aina syksyn hiipiessä. Mutta aina on toivo uudesta keväästä.

Kuikka "Koposia" uiskentelee järvellä, ei ne pelkää viilenevää vettä. No ei kyllä mekään, aamulla heti rynnätään pulahtamaan. Kyllä siinä helposti herää. Simo huolehtii, ettei kuikat sentään liian lähelle tule. Vaikka ei ne kyllä koirasta ole moksiskaan, laiturin eteen liukuvat päivittäin.

Sateen ropinan soitellessa iloa antaa myös tämä krysanteemi, joka nököttää terassin laidalla. Orvokit kukkivat vielä kukkapadoissa, yleensähän ne on jo loppukesästä tulleet tiensä päähän. 

Kuva-arvoitus: missä Simo luuraa?


Nytpä purkitan eilen keräämäni ja tänään keittelemäni karviaiset ja puhdistan prinssipuolison keräämät tyrnimarjat. Kyllä tämä tästä.
Singahdan puolukkamättäille, jos tuuli kuivattaa sateen kastelemat mättäät. Nautitaan syksystä, talven jälkeen päästään uuteen kevääseen. 

Simo ainakin nauttii, on löytänyt pesän terassituolien päällistyynyjen kasasta eikä koirulia sateen ropina haittaa, liekö musiikkia koirulin korville...

18 kommenttia:

  1. Aivan mahtavat marja-apajat. Jännä juttu tuo vasenkätisyys:) Simolle halit, en ole jaksanut enkä ennättänyt vielä tyrneilemään kummemmin kuin muutenkaan. Puolukoita voisi rääpäistä vähän ja ehdottomasti käsin, oikea taitaa olla innokkaampi. Luuraavan Simon löysin toki heti:) Valoista syksyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todentotta puolukkaa nyt poimittavaksi. Kipaisin ämpärillisen äsken juuri ennen sadekuuroa, isoja ja punaisia puolukoita ja aina sai kourallisen kerrallaan. Kiva niitä on poimia vaikka ei enää omaan käyttöön tarvitsisikaan.Vaikka vasemmalla kädellä.
      Samoin sinulle mukavia syyspäiviä toivottelen täältä niemestä.

      Poista
  2. Puolukoikoita riittää nyt kaikille! Onpas hieno tyrnisato teillä, täällä on niukasti, kuulemma joku sairaus vaivaa pensaita. Ja kauniita kukkiakin vielä siellä mökkimaisemissa.

    Terveisiä ja Simolle rapsutukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikinä en muista tällaista puolukkasyksyä nähneeni. Kaikki mättäät hehkuvat punaisenaan. Ja tyrnejä saatiin myös ennätyksellisen paljon. Tämä viikko vielä notkutaan täällä niemessä ja nautitaan aurinkoisista päivistä. Tosin äsken räppäsi vettä oikein kunnon kuuron. Mutta tuuli kuivaa pisarat puolukkamättäistä.

      Simo nauttii myös mökkielämästä ja laiturilla päivystämisestä. Terkkuja meiltä.

      Poista
  3. Hienon puolukkasadon olet saanut. Puolukat ovat kyllä niin hyviä. Minä en ole koskaan kerännyt tyrnejä, sanovat että niitä on hankala kerätä. Kaunista kukintaa vielä. Hyvää syksyn jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on puolukoita metsät punaisenaan, tänään reilut 10 litraa hain lisää. Jotenkin houkuttaa tuo poimiminen, vaikka on jo omiksi tarpeiksi ja ylikin. Serkkupojan kainaloon lähti muutama litra tänään.
      Tyrnien poimiminen on melkoisen hankalaa, yksitellen poimittava ja oksissa pistävät piikit. Mutta mitäpä ei tekisi vitamiinipommien hankkimiseksi.
      Myös sinulle kauniita syyspäiviä toivottelen. Kiitos kommentista.

      Poista
  4. Kauniita kukkasia upea marja sato:)

    VastaaPoista
  5. Kyllä nyt on metsän antimia, monenlaisia ollut taas tänä menneenä kesänä ja nyt kun luvataan kauniita syyspäiviä niin mikäpä on metsään mennessä. Itsellä on vähän vaikeuksia jos maasto on kovin epätasaista

    Niin se meni kesä ja pimeä syksy edessä. Toisaalta se on ihan rauhoittavaa, kun saa kaikki syystyöt onnistuneesti ohitse, tulee sellainen seesteinen aika. Mutta vielä on paljon edessä ennen sitä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, metsä antaa nyt jokaiselle poimittavaa. Tänään oli poutapäivä ja mukava kyykkiä mättäillä puolukassa. Hirvikärpäsiä vaan lentelee liiaksi.

      Meillä laitellaan mökkiä talviteloille, kukkamaata vähän siivoilin ja siirtelin pari pensasta paremmille paikoille.
      Kärhöt eivät tänä kesänä kukkineet lainkaan, pitäisi nekin varmasti siirtää suojaisempaan paikkaan. Syksy on jotenkin luopumisen aikaa, toisaalta kun lunta on sitten maassa, alkaa uuden kevään odotus heti joululta. Nyt vielä nautitaan syksystä.

      Poista
  6. Tänävuonna onkin metsä antimia paljon monen moista lajia Kun van viitsi niitä kerätä.Kaunista kukkaloistoa ja Simo parhaan paikan valitsee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on paljon puolukkaa, että vielä tänäänkin pitää rynnätä metsään vaikka ei tarvetta enää ole. Onneksi on mummeleita, joille puolukat on haluttuja marjoja, ei siis huolta.
      Simo on meidän perheen kunkku ja tietää paikkansa ja ottaa aina huomion. Ihana lutupoika.

      Poista
  7. Ihan sitä varten niitä puolukoita kasvaa siellä metässä, että ihmisillä riittäisi poimimista!
    Minulle ne metsät on niitä vaaran paikkoja joten olen vuosia joutunut niitä paikkoja välttämään....täällä kaupungissa pärjään tasaisella tiellä, vaan tuppaa niissäkin lankeamaan vaikka kuin varovainen yritän olla. Pärjäähän kyllä kun tarkkailen minne astun...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin nykyisin varon menemästä hankaliin maastokohtiin, nyt poimin puolukat ihan vanhan kärrytien varrelta, tuskin neljää metriä kauempana tiestä. Hirvikärpäset surrasivat ja aurinko paistoi. Hirvien kulkureittejä oli pitkin matkaa, mutta eivät minua hirvittäneet. Nytpä on puolukoita riittävästi, illalla nukkumaan käydessäkin silmissä väikkyi punaiset puolukkatertut!

      Poista
  8. Kiva täällä blogistaniassa on käydä lukemassa ja kuvia katselemassa.
    Hienoa, että olette marjoja löytäneet talven tarpeisiin. Mekin tänään taas metsässä kuljimme, minä tosin vain tien varsia ja polkuja kolusin. Löytyi kuitenkin vielä kanttarelleja ja mustaa torvisientä. On luonto meitä tänä kesänä siunannut runsailla sadoilla.
    Tuleekohan kova talvi kun pihlajanmarjojakin puut ovat väärällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjasato on ollut ihan mahdoton, myös puutarhasta. Pakastimet paukkuu ja lisätilaa jo hankittu mökille.
      Suolasieniä pitäisi saada purkkiin, mutta en ole ehtinyt metsään mennä, kun täällä kotona on muuta tekemistä ollut. Mökkerö laitettiin jo lähes talviodotteluun, mutta vielä siellä pitää ainakin kerran piipahtaa.
      Pihlajat on kovilla, oksat taittuu ihan maata myöten. Ehkä se enteilee vähälumista talvea, saa nähdä. Yöt on jo aika vilpoisia.

      Poista
  9. Hyvät on tuo metsän sato. Harmi,kun en enää pääse marjaan.Ihanaa syksyä sinulle, nautitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, marjoja on paljon mutta sienet ihan hakusessa. Eilen muutaman löysin, mutta matoisia ovat.
      Vielä aurinko lämmittää hieman, valoa riittää illallakin ennenkuin syksy pimentää illat. Hallaa ei ole vielä meillä ollut, vaikka täyskuutamoa ollutkin. Sinulle toivottelen täältä myös ihania syyspäiviä, niistä nautitaan.

      Poista