perjantai 21. heinäkuuta 2017

SERKKUTAPAAMINEN, YKSI KESÄN KOHOKOHDISTA

 Vähän uuvuttavan hääreissun jälkeen arki palasi, onneksi oli kuitenkin odotettavissa jotakin erikoista. Olin vuosia sitten puhaltanut alkuun meidän serkkujen kesätapaamisen ja joka kesä on tapaamista ilolla odotettu. Niin nytkin. Olin kutsunut serkut niemen nokkaan sunnuntaiksi 16.7. ja tilannut oikein aurinkoisen sään. Ja kas, aurinko paistoi lämpimästi koko päivän, vaikka vielä lauantai - ja koko edeltävä viikko - oli saatu kesäsadetta roimasti.
Suviruusut ja valkoinen juhannusruusukin oli täydessä kukassa tapaamisen kunniaksi. Samoin tornionlaakson ja ristinummen ruusut sekä mökkiruusu ja punainen juhannusruusu. 

Tapaamisen aluksi sytytimme kynttilän viikolla edesmenneen enon muistoksi ja vietimme hetken hiljaisuuden. Erityisen iloinen olin siitä, että hänen poikansa, yksi serkuistamme, jaksoi tulla yhteiseen tapaamiseen kaikesta huolimatta.

Tervetuliaisiksi tarjosin itse tekemääni raparperimehua kuplavedellä laimennettuna ja jääpalojen viilentämänä.
Olin luvannut tarjota lohisoppaa, saaristolaisleipää, karjalanpiirakoita ja munavoita. Lisänä myös ruispatonkia, jos makea saaristoleipä on vieraanmakuinen.  Onneksi minulla on ison iso kattila, johon laitoin lauantain iltapuoleen kuorimani perunat rannalla rengaspolttimon liekille. Lohet minulla oli umpijäässä vielä sunnuntain aamulla, vaikka otin ne jo iltayöstä kylmälaukkuun vähän sulamaan. Onneksi olivat ruodotonta filettä ja helpot nylkeä ja paloitella pataan. Paljon voita, punaista maitoa ja roimasti tilliä. Kyllä maistui ulkona terassilla. Ja saaristonleipä teki kauppansa myös. Olin ihan iloinen, että tarjoomiset tekivät kauppansa.

Kahvit mustikka- ja puolukkapiirakan kanssa, lisänä tiikerikakkua sekä Liisa-serkun tuomaa kermaista torttua. Nam.
Olin vatkannut valmiiksi myös lettutaikinan, joka sitten yhteistyössä paisteltiin muurikkapannulla (joka pitkän etsimisen jälkeen kuitenkin löytyi viimetipassa ulkovarastosta höyläpenkin takaa naulasta).  Lettujen kanssa oli tarjolla karhunvatukka-mansikka-tyrnimarja -sekoitusta ja tietysti mansikkahilloa myös.

Serkkutytöt soutivat saareen nähdäkseen meidän yhteisen mummolan talon nykyisellään. Sauna oli lämpimänä mutta saunojia ilmoittautui vain lopulta kaksi. Hyvä näinkin. Mutta makkarat jäivät paistamatta, kun ei kenellekään enää muka mahtunut. Vaikka minun äitini sanoi aikoinaan, että silloin vasta on hyvä olla kun on syönyt niin paljon että on paha olla!

Niemen nokkaan jäi hiljaisuus ja monta muistoa lämpimästä tapaamisesta. Ensi kesänä sitten taas.


Maanantaina ajeltiin kotiin kitkemään kasvimaata, poimimaan mansikat puutarhasta ja ahomansikatkin pihan ympäriltä. Ja kantarellit nostavat jo lakkejaan ihan pihametsikössä. Pian on kesä mennyt taas kerran. Muutamia kesän kukkia täältä niemestä on pakko postata tähän loppuun:



12 kommenttia:

  1. Mukavia juhlia teillä on ollut niemessä ja maailmalla. Kauniita nuo valkoiset varjoliljat, minulla valkoiset jäivät entiselle pihalle. Kiva postaus.

    VastaaPoista
  2. Tässäpä tämän kesän juhlat sitten taisivat olla, arki on palannut myös niemen nokkaan. Vettä on satanut ja ukkostanut koko tämän päivän, pojan tontilla valettiin pohja-anturat niiden mökkiin ja saivat nipin napin valun valmiiksi ennen varsinaista ukkoskuuroa.
    Minulla on tämä ainokainen valkoinen varjolilja, siinä kaksi vartta ja toisen tietysti myrsky taittanut, mutta sinnittelee silti. Toivottavasti siementää nyt kukittuaan.
    Eipä oikein lämpö ole hellinyt lomalaisia, kuulema ensi viikolla taas lämpenee, mutta silloin mekin ollaan taas kotimaisemissa.
    Kiitos kommentista, Unelma.

    VastaaPoista
  3. Rakkaat läheiset, hyvät tarjoilut sekä viihtyisä paikka! Kaikki hyvin! Saksan matkanne kuulosti myös onnistuneelta, vaikka melkoista hässäkkää matkaan liittyi.

    Vihdoinkin on luvattu lämpenevää, on mansikoita ja metsämarjat kypsyvät. Ahkera poimija lienee jo käynyt tarkistamassa metsässä, jossa pian pääsee keräämään.

    Hyvää viikonloppua terveisten kera ja rapsutuksia Simolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjatta pitkästä aikaa! Kiva kun tulit piipahtamaan blogiini. Totta, että rakkaat läheiset tekevät tapaamisesta sen juhlan, tietysti tarjoomisetkin tärkeitä ja olinhan toki parhaani tehnyt sen suhteen.
      Ei heinäkuu oikein ole meitä hellinyt, tänäänkin juuri ja juuri 15 astetta mittarissa ja sadetta iltapäivän mittaan, onneksi nyt näyttää selkenevän. Katsastettiin mustikkamaastoa tänään, osittain on vielä raakoja niin ettei pääse poimurilla keräämään vaan pitäisi yksitellen poimia. Odotellaan vielä. Lakkasuolla vielä suppuina. Mansikkasato on myöhässä täällä keskeisemmässä Suomessakin, mutta hyvälaatuisia ovat ja maukkaita.
      Samoin teille molemmille hyvää viikonloppua ja Simo nauttii rapsutuksista täysillä.

      Poista
    2. Olen vähentänyt koneella oloa ja toisekseen, kun mieli on ollut maassa, en ole jaksanut kirjoittaa. Meillä oli runsaat kaksi vuotta hyvien ystävien Havannankoira kuin oma. Hippu-koira sairasteli koko talven ja jouduttiin nukuttamaan ikiuneen vähän yli kolme viikkoa sitten. Ikävä on suuri.

      Onneksi on Elli, lapsen perheen havannalainen, joka on parhaillaan täällä hoidossa. Ihana ja touhukas 3v. Sellaista.

      Poista
    3. Mukava että sinulla on ollut iloa Elli-koirasta, kun edellisen koiran jälkeen on ollut surua. Koira on ihana hyvän mielen tuoja, niin myös meidän Simo-koirulimme.
      Toivon teille molemmille oikein ihania kesäpäiviä, kun tämä ilma tästä hieman näyttää lämpiävän ja selkenevän.

      Poista
  4. Varmasti oli sellainen hyvän mielen -tapaaminen, joka antaa voimaa ja iloa pitkäksi aikaa. Ja olitpa ehtoista emäntä! Täällä vesi kielellä lueskelin menua. Ihan täydellistä. Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  5. Todentotta, hyvää mieltä ainakin saatiin minä sekä serkutkin oman arvioni mukaan. Mökillä ei pysty mitään courmet-tarjoilua järjestämään, mutta lohisoppa teki kauppansa lisukkeiden kera. Täällä kotona Porvoossa lohisoppa on perinteinen ruoka tällaisiin tapaamisiin ja tietysti vielä saaristolaisleivän kera. Ensimmäistä vaan en viimeistä kertaa leivoin itse saaristolaisleivän. Koko porukka tykästyi siihen, myös meillä itse tykkäämme sitä napostella.
    Sinulle myös sinne merten taakse ihanaa keskikesän aurinkoa ja iloa päiviisi.

    VastaaPoista
  6. Hei, hienolta kuulostaa teidän kesän touhut!
    Meillä mökillä remontti jatkuu ja juhla järjestelyjä suunnittelen tuolle minun kanssa asuvalle miehelle, elokuun puolelle. Samanlaisia tarjottavia olen miettinyt,,lohikeittoa ja leipää ym.
    Meilläkin mökkilomalla tältä erää ohi, oltiin 3viikkoa, mitä nyt minä kävin lapsenlapsia välillä,pari päivää hoitamassa.
    Nyt mies viikon töissä ja sit lähdetään juhlistamaan ydinperheen kanssa miehen synttäreitä Alicanteen. 7 hengen rymyryhmä lähtee ja ainakin siellä on lämmintä, vaikka on meitä säät suosineet Kainuussa.
    Ne sinulta saadut kasvit, (mikähän oli nimi?) ovat menestyneet vaihtelevasti, eli toinen kuoli, toinen voi erinomaisesti.
    Ihanaa loppu kesää, aurinkoa, iloa ja rentouttavaa oloa!
    Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla sinun kesästäsi, Päivi. Kyllä lohisoppa maistui ainakin meidän serkkutapaamisessa ja sitä ryyditti saaristolaisleipä, jota ensi kerran elämässäni leivoin.
      Sinulla on mukavaa tulossa, Alicantessa on lämmintä, meillä Suomessa on tainnut olla yhden käden sormilla laskettavat täysin aurinkoiset kesäpäivät.
      Laitoinko sinulle pilvikirsikan taimia? Näin muistelen, että niemen nokasta ne postitin. Kyllä se leviää kunhan kukkii ja linnut kantaa siemeniä ympäristöön.
      Sinulle samoin ihanaa ja rentouttavaa heinäkuun loppua ja aurinkoista elokuuta, ainakin etelässä sitten.
      Voi hyvin, halauksin anja.

      Poista
    2. Kiitos!
      Juuri se, pilvikirsikka se on :)

      Poista
  7. Ihanaa, olen saanut yhden lukijan lisää: tervetuloa Eeva Kylmänen. Toivon että viihdyt anja-reginan aitassa.

    VastaaPoista