torstai 5. huhtikuuta 2018

SIMO SALLINPOJAN KESKIVIIKKOPÄIVÄ

Viikko sitten olin varannut eläinlääkäriltä ajan Simon hammashoitoa varten nyt keskiviikoksi.


Joku ihme sähellys eli pääsiäisen aika varmaan sekoitti ajanvarauspakkaa niin, että koira olisikin pitänyt viedä eläinlääkärin vastaanotolle jo tiistaina aamulla. Sehän ei kuitenkaan onnistunut, sillä kun lääkäristä soitettiin, koira oli jo syönyt aamupalansa ja lenkitetty. Jahkailtiin ja pähkäiltiin ja saatiin sitten kuitenkin aika keskiviikolle puolilta päivin, sillä tiistaina meillä oli laulukeikka paikalliseen palvelutaloon



Keskiviikko, aamu tuntui minusta ja tietenkin Simosta todella pitkältä, koira ihmetteli että tarjolla oli hänelle pelkästään vettä!  Reippaasti hän kuitenkin hypähti pikkuisen riisimoponi etupenkille ja matka hoitoon alkoin. Perillä Simo heti muisti, että ollaan paikassa, missä ei koskaan seuraa mitään hyvää, niinpä eläinlääkärin vihellellessä viereisessä huoneessa Simon niskakarvat nousivat jo pahaenteisesti pystyyn. Laitoin varmuudeksi koiralle kuonokopan, kun hoitaja tuli nukutusruiskunsa kanssa ja pikaisesti tökkäsi piikin Simon takalistoon. Reilut viisi minuuttia ja poika oli jo kanttuvei.
Hyvä etten itkenyt kun hoitaja nosti "VelttoVirtasen"  syliinsä ja kantoi hoitopöydälle.

Kun toimenpide heräämiseen kesti noin parin tunnin verran, minä piipahdin samassa talossa toimivaan kampaamoon, jonka olen tuntenut varsin pitkältä ajalta. Onnistuin saamaan ajan ja
hiukseni siistittiin. Hipsin takaisin eläinlääkäriasemalle odottelemaan ja lukemaan joutessani.

Alun toista tuntia odoteltuani hoitaja talutti koiruliani hoitohuoneesta. Simo hoiperteli ja nöksähteli välillä lattialle kun jalat eivät kantaneet.  Kiltisti kuitenkin odotti, että sain selvitettyä laskun ja kaappasin pojan kainalooni kantaakseni hänet autoon kotimatkalle. Niin reppanaa hän kuitenkin oli, että kieli valui kuonon ulkopuolelle ja minä muutamankin kerran kokeilin ajaessa koiran pulssia, kun tämä oli ihan vetämättömissä. Pieni reppana.

Kotipihassa kannoin hänet sylissäni sisälle omaan pehmoiseen petiinsä ja peittelin. Parin tunnin tirsot tämä otti ennenkuin silmät aukesivat ja vielä kannoin hänet rappuja alas takapihalle.  Siellä hän seisoi hiljaa paikallaan ja lopuksi pyrki takaisin sisälle. Heikoksihan se vetää kenet tahansa, jos ei ruokaa saa koko päivänä.  Vähän maisteli märkäruokaa ja raejuustoa,  nappuloita en vielä antanut, sillä koiran suu oli kipeä toimenpiteiden jälkeen ja varsinkin, kun alaleuan kaksi takimmaista hammasta molemmilta puolilta oli poistettu. Muuten Simon hampaat olivat ikäisekseen todella hyvässä kunnossa, kertoi hoitaja.

Kun koiruli vähän tokeni, annoin lisää ruokaa ja sitten illansuussa lähdin sen kanssa lenkille. Menomatka meni reippaasti kuten aina. Homma hoidettiin ja lähdettiin kotiin päin. Kymmenen metriä käveltyään Simo jäi paikoilleen, ei jaksanut houkuttelusta huolimatta ottaa askeltakaan. No, mamma otti syliin ja kantoi. Kokeilin hetken kuluttua, josko jo jaksaisi askeltaa, mutta ei. Niinpä minä kannoin koirulin ihan pihan laitaan asti. Ole melkoinen urakka tarpoa lumista polkua, mutta mitäpä sitä ei tekisi pienen koirulinsa puolesta.


Ilta meni koiran "itkiessä", alkoi ilmeisesti kipulääke jo haihtua ja uutta pilleriä sai antaa vasta seuraavana aamuna. Onneksi kuitenkin nukuttiin yö hyvin. Ja aamulla oli taas häntä kippuralla ja koira virtaa täynnä. Ihan entinen reipas terrieri, meidän perheen ilopilleri. Ruoka maittoi ja lenkki tehtiin kuin ennen yhtä reippaasti.

On se vaan kumma, miten sitä itsekin kärsii, kun pienellä perheenjäsenellä on vaikea olla.
Mutta pienen koiran hammaskalusto on vuosittain hoidettu eläinlääkärissä, sillä Simo ei kovin mielellään luita kalua eikä nuo patukat, joita kerran päivässä on annettu, pidä purukalustoa ihan timmissä kunnossa. Ja onhan Simolla ikää jo kymmenen vuotta!

Totesin prinssipuolisolle, että laskuun nyt menneillä euroilla olisin saanut puolitoista uutta pentua, mutta hänen kommenttinsa oli, ettei samanlaista, yhtä ainutlaatuista koiraa kuitenkaan. Siis ei harmiteltu hintaa sen enempää, vaikka ostetun raksusäkin ja märkäruokalavan kanssa pulitinkin kuutosella alkavan summan. Nyt on iloinen koira ja sillä hyvä hammaskalusto, kunhan vielä parina päivänä annan kipulääkepillerin. Ruoka ainakin maittaa ja häntä heiluu iloisesti. Se on tärkeintä.


Tästä tuli nyt ihan Simo-juttu, mutta koiramme on meille niin tärkeä, että siitä on yksi juttu ainakin ihan paikallaan täällä blogissakin. Muuten on ilonaiheita minulle olleet meidän lintuparveen eli vitriiniin lennähtäneet Sinilintu ja Pajusotka, aivan ihanat. Kevät on, vaikka maisema olikin toisena pääsiäispäivänä ihan jouluinen lumisine puineen. Mustarastaan huilu soi silti pihakuusen latvassa.

15 kommenttia:

  1. Voi Simoa, sydän sykkyrällä luin mitä hänelle kuului, kurjalta tuntui minustakin, onneksi nyt on kaikki hyvin ja hampulit kunnossa:) Ihana juttu, liikuttavat kuvat oli ihanasta koirapojasta. Kipulääkettä olen tottunut antamaan kyllä heti kun on kipeänä ollut, mutta mulla olikin vanha koira silloin ennen. Hammaskaluston ja hammaskiven poisto on inhottavaa ja jälkeen päin kipeänä on, aivan vastikään jouduin molempiin ja kohta pultataan titaania leukaluuhun. Haleja Simolle 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irja kommentista, sorry että vasta nyt siihen reagoin. Simo on meidän sydänkäpy.

      Poista
  2. Voi Simo, kyllä sinun nyt kelpaa kun kalusto on kunnossa. Meidän Himmulla oli samantapainen operaatio vuosi sitten. Oli kuin minulle se olisi tehty, niin elin pikkuisenin mukana. Nopeasti ne vaivat paranee ja elämä jatkuu parempana taas.
    Mukavaa kevään odotusta .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mummeli, Simo toipui nopeasti entiseksi reippaaksi koiruliksi ja vaikka hieman hinta kirpaisikin niin nyt on hyvä, että hampaat on kunnossa.

      Poista
  3. Voi pieni Simo, koiraystävä. Oikein jännityskertomus tästä tuli, onneksi elämä jatkuu taas mallillaan ja koiruli voi hyvin.
    Rapsutukset Simolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki hyvin, tämä hammasputsaus on joka kevät tehty mutta nyt jouduttiin pari takahammasta poistamaan. Eihän se kivalta tuntunut edes nukutuksessa, ainakaan jälkikäteen kipeä.

      Poista
  4. Meillä koiramme Juki ( Jukka, Juksutin, Puksu rakkaalla lapselal on monta nimeä) on ihan samassa asemassa kun lapset olleet. Pidetään niin hyvää huolta kun vain osataan. Hyvä, että lääkärireissu meni hyvin. Meillä Juki inhoaa lääkäriä niin paljon että itkee heti kun joutuu eläinlääkärin odotushuoneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanja, ihan totta koira on yksi perheen "lapsista" ja siitä pidetään hyvää huolta, joskus ehkä liiankin lellikki on. Mutta kun on niin tärkeä meille.

      Poista
  5. Voi Simoa! Mutta sikäli on onnenpoika, että on hyvässä kodissa ja pidetään hyvää huolta. Meidän Felix ei kovin tykkää hampaiden harjaamisesta, luikkii vaatehuoneeseen karkuun. Sähköhammasharjaa kokeiltiin kerran, mutta ei toista. Simolle pikaista toipumista! Tuntuu niin pahalta, kun toinen ei voi edes käsittää mistä kaikki johtuu 🐶

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo ei myöskään tykkää hampaiden harjaamisesta, joten tämä puhdistusoperaatio on vuosittain tehty hänelle. Onneksi toipuminen sujui hyvin ja nyt on taas hampaat kunnossa.

      Poista
  6. Ihana Simo ja ihanat 'vanhemmat', jotka rakastavat häntä niin paljon! Oikein hyvää kevättä Simolle, Sinulle Anja sekä Prinssipuolisolle!♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, totta on, että Simo on meille todella tärkeä ja rakas. Kiitos kommentista ja oikein ihania keväisiä päiviä sinulle myös.

      Poista
  7. Voi Simo reppana. Heta-sisko lähettää terveisiä Tikkurilasta. Hammasharja ei ole täälläkään ihan se kaikkein mukavin kapistus, ja haammaskivenpoiston suorittaa eläinlääkäri (nyt on jo viisi hammastakin poistettu) Mukavaa syksyn jatkoa teille. toivoo Heta-sisko ja sen "äiti"

    VastaaPoista