torstai 30. toukokuuta 2019

EI PÄÄSE NIIN VÄHÄLLÄ

Kuten kahdessa aiemmassa postauksessani kerroin matkastani ja sen kommelluksista, luulin tässä jo päässeeni lähes normaaliin elämänrytmiin. Käsivarsi on edelleen hieman tönkkönä ja tikkirivi vähän kiristää, mutta kun jaksan jumpata annettujen ohjeiden mukaan, saan jo kyynärpääni taipumaan ihan suoraksi asti. Olen melko toiveikas olkavarren parantumisen suhteen, vaikka aikaa se vie, kuten lääkärit sen ovat todenneet.

Eilen oli pakko jälleen palata viisaampien luokse. Kävin ortopedilla lääkärikeskuksessa, samalla, joka minut ensimmäisen kerran passitti kirurgian polille. Nyt oli kuitenkin vaivana oikean jalan reisilihas, joka on välillä täysin vailla tuntoa ja kipuilee kuin puukolla viillettäisiin. Alaselässäni oli onnettomuuden jälkeen kämmenen kokoinen mustelma, joka on nyt vaalennut. Lonkkaluu on edelleen kovin arka ja kipu säteilee reisilihakseen. Lääkäri suositteli magneettikuvausta ja nyt odottelen, että saisin vakuutusyhtiöltäni luvan toimenpiteeseen. Ei elämästä tälläkään tavalla mitään tule, vaikka olin niin käsivarren kipujen koukussa, että uskoin lonkan itsestään tokenevan.

Pihalla olen vähän kuljeskellut katselemassa, nyt alkaa sireenit, sekä siniset että valkoiset, olla parhaimmillaan. Myös Moskovan kaunotar avaa jo terttujaan. Koristeomenapuun punaiset kukat ovat iloksemme auenneet. Kaikki seitsemän pihlajaani avaa nuppujaan ja niiden lisäksi esikot, joita niitäkin on seitsemän erilaista, ovat kukassa. Marjapensaissa jo raakileita. Luumut ja kirsikat kukkivat myös, mutta liekö ollut pörriäisiä riittävästi. Omenapuut vasta nyt aloittavat kukinnan. Jännä kierrellä kukkamaalla, kun ei enää muista, mitä sinne on istuttanut.
Mökillä koin ihanan yllätyksen. Kotona en löytänyt helmililjoistani sitä vaaleanpunaista, mutta mökin kukkamaalla sellainen ihanuus kukki jo. Helmililjoja on kertynyt myös sitä tummaa ja tavallista myös valkoista ja vaaleansinistä sekä tupsupäistä sinililaa. Ja tulppaanit, ne hehkuvat nyt kun narsissien aika on ohi. Vuokot, sinivuokko myös punertavana ja kerrottuna, valkovuokko myös kerrottuna sekä ihana hämyvuokko kukkivat. Keltavuokko vain on hävinnyt täysin pihametsiköstä. Ehkä se joskus kuitenkin sinne vielä jostakin tupsahtaa.

En postaa nyt kuvia koska en ole ehtinyt niitä ottaa ja vanhat taitaa olla jo vuosia sitten olleet näissä postauksissani.

Tällaista tänään meillä. Ikää tulee ja jalka ei enää niin reippaasti nouse,, kaikenlaista remppaa kropassa molemmilla. Mutta näillä mennään.

2 kommenttia:

  1. Voi mikä kokemus sinulla on ollut, huh-huh! Ihan puistatti kun luin kirjoitustasi. Toivottavasti saat tai saavat sinut kuntoon.

    VastaaPoista
  2. Hui hirvitys, mitä kaikkea sitä voikaan sattua. Toivotaan että kaikki menee hyvin ja tulet kuntoon

    VastaaPoista