Lumisade alkoi eilen jo työstäpalaavan liikenteen kiusaksi ja se jatkui yli yön. Aamulla puut olivat lumisia ja koko luonto peittynyt lähes kahdenkymmenen sentin vitivalkeaan vaippaan. Takapihan kulkijoiden loikkimisjäljet peittyneet. Aamulehden jakaja kaihtoi pöpperöistä sivutietämme ja aamukahvipöydästä puuttui näin päivän uutisannos.
Prinssipuoliso urhoollisesti tarttui lumikolaan, vaikka sanoinkin, että säätiedot lupaavat vesisadetta ja sehän sulattaa lumikerroksen. Tiellä oli kyllä aura kulkenut, mutta aurannut vain keskitien. Kai kaupunkikin uskoo vesisateeseen kun tienhoitoon on kulunut yli budjettivarojen!?! No, Simon kanssa käytiin tavalliset aamulenkit, ensin hän kävi prinssipuolison kanssa motarin takana mäellä haistelemassa havumetsän tuulia ja sitten minun kanssani vakiolenkin tietä pitkin. Tosin herra ei suostu paljon tienreunaa kuluttamaan tien tasolla. Hänen tapansa on juosta lumipenkan päällä, näkee varmasti pitemmälle korkeammalta. Ja tänä talvena tienvarsien lumipenkat on todella korkealla. Pehmeä vastasatanut lumi upotti pienten tassujen alla, mutta sinnikkäästi poika askelsi eteenpäin. Liikenne tiellä oli kovin hiljaista, joten pysähdyimme välillä kuuntelemaan luonnon ääniä. Tikka rummutti lyhtypylvästä; pylvääthän lie kestokyllästettyjä, niissä ei luulisi toukkien elävän. Mutta tarmokkaasti takoi ja rummutus kuului kauas. Naapurin kuusen latvassa kökötti närhi ja nauroi koiralle käheällä äänellä. Saipa vastineeksi haukut.Lenteli mokoma vielä edellämme meidän pihapuihin ja sai toisetkin haukkumiset.
Räystäältä tippui vettä jo solkenaan, sulaisi vaan loputkin lumet, ettei tarvitsisi enää kiivetä niitä tiputtelemaan. No, lumiesteet tuli meidän kohdalta alas jo edellisen suojasään myötä. Lunta on ympärillä niin paljon, että kun se kaikki alkaa sulaa, tarvitaan kanootti postilaatikolta lehden hakemiseen!!
Autotallin vintillä on oravan asunto. Varapesän se rakentaa todella lähelle taloa. Viime kesänä pesä oli ulko-oveamme lähinnä olevassa kuusessa. Nyt näyttää talon päädyssä oleva mänty saaneen pesän oksilleen. Oravaemo tankkasi pihlajan silmuilla, johan niissä varmasti on vitamiinit.
Varma kevään merkki on pihakuusten alla talvehtivien mustarastaiden huilukonsertti. Ja se alkoi tänään! Oikein sydän hypähti, niin hienolta se kuulosti pitkän talvirupeaman jälkeen. Se herättää ainakin minut kevääseen ja kesän odotukseen.
Ja herättelyä kyllä tarvitaankin, monta asiaa pitää saada tolalleen kesään mennessä. No, senttejä on kertynyt muualtakin kuin Saunalahdelta, vyötärölle. Verenpaineet näyttävät lukemia kuin Kiljusen kaljasaavi kunnolla käydessään, vaikka pulssi on sitten puolestaan hitaanlainen. Ikää ei voi kaikesta syyttää, omaa löteryyttä kyllä. Mukavuudenhalu ennen kaikkea, sekö lie mottonani ollut pidemmän aikaa. Ryhtiliikettä ja töppöstä-töppöstä, siinäpä uusi motto kesää odotellessa. Ans kattoo.
Hienosti kuvailit talven lumitilannetta, toivottavsti tällainen talvi on poikkeus, pienempikin lumimäärä olisi riittänyt.
VastaaPoistaRyhtiliikettä kaivattaisiin täälläkin, mutta nyt on taas uudet ongelmat päällimmäisenä.