Tänään piti lähteä lauluryhmän mukana esiintymään pariin paikalliseen palvelutaloon. Vedin farkkuja, niitä uusimpia, jalkaani ja etsiskelin sopivaa yläosan peittoa. Voi hyssyräiset. Miten masentavaa. Ja syy pelkästään on omani. Kuka käski avata vaakaviivan joka herkulle?!? Jossakin luin testistä, jolla voi mitata, montako kiloa ehtii ennen kesää vielä tiputtamaan. Niinpä. Aloittamista vaille valmis niinkuin tyypillinen savolainen projekti.
Laulureissulta kotimatkalla tuhisin prinssipuolisolle läskeistäni. Hänen mielestään ole aivan ok. Siis OK? Vaaravyöhykkeessä Studio 55:n eilisen ohjelman mukaan. Diabetes, infarktit, verenpaine, ym ym. Ja jopa 10 %:n pudottaminen auttaisi hurjasti. Mutta: pystyn, enkä pysty, pystynen. Jospa pystyisin. Miten ihmeessä minä berliininmunkki en löydä sen vertaa itsekuria?
Ei tällaisia pitäisi postata blogiinsa. Mutta kun ei muutakaan postaamista. Ei pelkästään keväästä ja kirpparikrääsästä. Eikä koirulista. Ja muuta ei nyt tässä päällimmäisenä. Paitsi se Tommi Kinnusen kirja Neljäntienristeys. Lukekaa ihmeessä. Kannattaa nautiskella kirjan tekstistä ja tarinan kuljettamisesta.
No hyvä on. Loppuun kuin intonaatioksi kuva pienestä tuntemattomasta koirapojasta. Arvatkaapa kuka kuvassa?
Hyvää alkanutta viikkoa!
Anja, älä välitä, mun mahdu suvimekkoihisi projekti kaatui kolisten, kun alkoi tapahtua vähemmän kivoja asioita. Lue vaikka viimeinen valitukseni vai luitko jo sen, en muista enää mitään, ja huom. siinä on vasta osa huhtkuun kauhuista. Kyllä on nyt suklaa rauhoittanut ja croissant maistunut.
VastaaPoistaMinusta on muuten eniten maailmassa epistä se, että meidän vanhemmat eivät voineet kuvitellakaan pelkkää kahvia tai teetä ilman pullaa tai kakkua. Äitini ei ole ikinä tuntenut huonoa omaatuntoa siitä, että haluaa aina kahivn kera jotain herkkua ja hän ei ole ikinä ollut ylipainoinen. Nykyään kaikki kiskovat vain mustaa kahvia tai teetä ilman sokeria, eikä sen kanssa mitään hyvää ja silti paino nousee.
Myönnän olevani makuri, mutta vielä täältä noustaan. Mulla on nimittäin pakkorakaonen, sillä ne mekot ovat kaikki viime tai edellissuvelta, enkä aio ostaa uusia. Ajatuskin, mitä sen eteen pitää kärsiä heikottaa, mutta just ja just pysyn hengissä kun ajattelen, että heinäkuun lopulla voin antaa periksi. Sitten survon mansikoita sokerilla yhden kokonaisen pakastimen täyteen, paistan kanntarelleja voissa, teen vaniljaista omenasosetta toisen pakastimen täyteen ja laitan vielä tuolemaan jouluksi omista kirsikoista likööriä runsaalla sokerilla.
Lähde mun kanssa sokerittomalle kahden kuukauden jaksolle vapusta! Olen kerran tehnyt sen ja vaatekoko pieneni kahdella. Vertaiskärsimys auttaisi minua!
♥
Jepjep. Suklaalla on ihmeellinen voima mielen rauhoittamisessa. Vaikka en minä suklaata mussuta, mieluummin otan pikimustan lakupalan. Mutta kun jokainen hiilarigramma tarttuu tuplana lantiolle. Kun kadun kulman kulkee, on ryhtäät jo kulkeneet kulman ohi ja takamus vielä lyllertää kulman takana niin eipä naarata!!! No vakavasti. Kevät saa laihtumishysteriaan vanhankin naisen, sillä haluaisi pukeutua sievästi ja tällä kropalla ei mikään riepu muuta sitä tosiasiaa, että vaatteen alla on liikaa läskiä.
PoistaHyvin voin aloittaa sokerittoman jakson, sillä en sitä kovin paljon muutenkaan käytä, joten lopettaminen on helppoa. Leivästä olen siirtynyt jo styrox-paloihin eli riisikakkuihin hiivan vuoksi. Minun on pakko vähentää hiilareita ja rasvoja. Ja lisättävä käpälän toisensa eteen laittamista.
Mulla on ensiviikolla lääkäri, labrat on jo käyty, ja tuomiota odottelen siltäkin käynniltä.
Ja leipomisessa pitää otta time-out, vaikkakin perheelle mielelläni pyöräytän marjapiirakkaa ja myslisämpylöitä. Eihän kukaan toisaalta pakota MINUA niitä syömään.
JEP, aloitetaan vapulta sokeriton. Ja vehnätön myös. Sitten voidaan loppukesästä avata taas pellit täysin auki...hih. ♥♥
Kymmenen prosenttia ei minussa tuntuisi miltään. Olen muuten laihduttamisen mestari, kaikkia on koeiltu ja kaikki on onnistunut, mutta en saa painoa pysymään vaan lihon aina uudestaan. Olen myös onnistunut hankkimaan diabeteksen ja verenpaineen ms-taudin lisäksi ja edelleen olen vaikeasti ylipainoinen. Ei onneksi enää haittaa:)
VastaaPoistaHyvä alku olisi se 10 prosenttiakin, voisin siitä sitten hiljalleen jatkaa. Kahdeksankymppinen tätini on mestari painonsa kurittamiseen; syö perunan sipulimaitokastikkeella, kukkakaalia eri muodossa ja käy joka päivä vesijuoksemassa vähintään puoli kilometriä sekä ajaa vanhalla jalkarattaallaan kaupunkireissut. Minä olen liian laiska moiseen ja se näkyy kropassa, sillä sukuvika on tämä pullukoituminen. Näin keväällä aina hermostun itseeni...
PoistaVoi kuule, sama taistelu täällä. Sain viime vuonna hyvin painoa alas ja nyt kun aloitin hormonilääkityksen, kaikki on takas. Vaatteet kinnaa , eikä olokaan ole hyvä, mutta minkäs teet, kun itsekuri on mitä on.
VastaaPoistaKuitenkin aurinkoista pääsiäisen aikaa!
-päivi-
Varmaan se on minullakin itsekurin heikkous, että harkintakyky pettää jos on hyvää pöydässä. On vaan niin tuskastuttavaa kiskoa kinnaavia vaatteita päälleen kun pitäisi johonkin kotoa lähteä.
PoistaMutta aurinko paistaa, lintuja on pilvin pimein konsertoimassa ja kevätkukkaset avautuvat aamuun. Nautitaan niistä ja iloitaan ♥♥
Mutta nekin, joilta se kymmenen prosenttia puuttuu, on ne samat vaarat sairastua, eiks se niin mene. Mitähän yks lääkäri meinasi sillä että vanhempi ihminen saakin olla vähän pyöreä, parempi kuin laiha. Liekö hän ollut väärässä siinä. Mene ja tiedä.
VastaaPoistaOikeassa olet, ei ne krempat juuri katoa painoa pudottamalla, mutta minulla on sukurasitteena diabetes joten sen pitäisi jo varoittaa mutta kun ei. Itseäni yritän välillä shokkiherätellä tällä inhorealismilla. Aurinkoista päivää sinulle ja rapsutus Himmulle! ♥
VastaaPoistaIhan hyvä postaus. Samma häär, painan nyt enemmän kuin koskaan. Pakko saada muutama kilo pois. Mikä lie, kun nuorena en pystynyt syömään mitään makeita, olin kummajainen, jolle mikään ei kelpaa. En voinut syödä jätskiä, en kakkuja enkä pullia. Tätä nykyä upoaa kaikki. Kai se on tämä ikä ja hormonit.
VastaaPoistaKummallista, että tässä iässä kaikki tarttuu micheliniksi vyötärölle. Laihdutus on ikuinen projekti, helpompi olis vaan hyväksyä itsensä pullerona mutkunei.
PoistaMinäkin 47-kiloinen olen kaiken tuplannut. Mitä järkeä. Ei mitään. Ja kiistän ettäkö muka makeita söisin. Ihan oikeasti minun on saatava painoa vähän alemmaksi terveyssyistä, ei ulkonäöstä vaikka se tulis siinä bonuksena. Mutta aikaahan meillä on...vai onko? Hih.
Aaltoliikettä minullakin. Mutta pääasia, että on liikettä ;)
VastaaPoistaTotta, tärkeämpää on liike kuin päämäärä, vai miten se olikaan! Vaan mulla on jumissa, joten jotain tarttis tehdä.
PoistaIhana postaus,eiköhän noita aaltoliikkeitä ole usealla:)
VastaaPoistaritva, kiva jos tykkäsit postauksesta.
PoistaSama vika rahikaisellakin! Vanhoja farkkuja kokeilin minäkin äsken jalkaani ja kyllä ne juuri ja juuri mahtuivat. Istumaan ne jalassa vain en pysty, kun sen verran vyötäröstä kiristävät!
VastaaPoistaNiinpä. Tää rahikainen osti uudet farkut Tallinnasta ja nyt niiden vetskari pitää vetää sängynpäällä selällään, kun on rautaketju eikä muuten mene. Jotenkuten kyllä istumaan pystyn, mutta näytän Lisizin Lötjöltä ilman kaljasaavin peittoa!
PoistaNäinhän se on. Mukavaa viikkoa.♥
VastaaPoistasylvi, sinulla ei ole ongelmia painosta, olet niin sutjakka.
PoistaMukavaa viikkoa sinullekin sinne lahden taakse.
Kevät tuo mukanaan aina uusiavanhoja kotkotuksia, ja saa haaveilemaan kaikenlaisista asioista..:)
VastaaPoistaHieno että pystyt huumorin keinoin vastustamaan lihomista!
Oikein hyvää pääsiäisviikkoa, Anja-Regina, sinulle ja pojillesi! ♥♥
Jokakeväinen kotkotus, totta. Aina vaan sama puntarpää eikä mahdu keveämpiin vaatteisiin. Juoksisin, mutkun polvet. Jumppaisin, mutkun selkä, kävisin vesijuoksemassa, mutkun en viitsi. Siispä lösähdän tähän ikuiseen nirvanaani neljän seinän sisälle. Kun ei koirulin ja prinssipuolison hoitaminen yhtään muskeleiksi michelinejä siirrä. Pitäskö luovuttaa suosiolla? Oikeasti en vielä luovuta, sillä kaikki peikot väijyy ensiviikon terveystarkastuksessa, joten pitää nyt ennalta valmistautua kertomaan hyvistä tavoitteista edes.
PoistaJeps, pääsiäinen lähestyy. Tarttee käydä tsekkaamassa niemen nokassa kevään eteneminen. Täällä uimalammikossa on jäät ohuet ja sukeltajat eli malluaiset kauhovat jään alla. Sammakot odottelevat puolisoita pikkulammikossa jääkylmässä vedessä. Mutta kukat aukeavat kevääseen.
Mukavaa pääsiäisen odotusta!
Voi miten tuttua tarinaa. Just ostin/ läysin puseron, mikä näyttää kaljasaavin peitolta :( ja aina on hikikin :((
VastaaPoistaSamalta tuntuu, tekis mieli ostaa teltta ja ryömiä siihen piiloon!
PoistaNo ei naarata ei, samat on ongelmat keväästä toiseen aina minullakin. Vaikka mitäpä tuosta, aina sitä jotain päälle laitettavaa löytyy.
VastaaPoistaSe on meillä tuo vaakaviiva,joka imaisee kaiken sisäänsä ja kroppa jauhaa sitten michelineiksi. Vaikka toisaalta - ollaan kyllä ihan hyviä näinkin. Eikös.
PoistaMinua ei saa laihtumaan edes se, että jossakin joku kuolee nälkään. Juuri tälläkin sekunnilla. Kyllä vielä oman paino-ongelmani ymmärtäisin, mutta kun pitää vielä kissan painosta huolehtia. Ja miksi se ei ymmärrä syödä normaalisti? Sehän on eläin!
VastaaPoistaHauskaa pääsiäistä. Nyt syödään mämmin ja pashat, ensi viikolla laihdutetaan : )
En minäkään juuri ole surrut, mitä nyt välillä hermostun itseeni kun en pysty yhtään vähenemään. Onneksi Simo ei liho vaikka koiruli syö todella paljon pieneksi koiraksi, mutta lie sellainen läpipasko, että minkä syö sen kakkii.
PoistaJoo, nyt vietetään iloista pääsiäisen aikaa, meillä syödään mämmiä, pasha ei oikein ole tullut tavaksi. Ja muutenkin ruoka on melkoisessa pääosassa näin pyhien aikaan. Jep, ensi viikolla aloitetaan sitten....
Kaikesta huolimatta oikein hyvää pääsiäistä sinulle ja J:lle sekä rapsutuksia Simolle!
VastaaPoistaHyvää pääsiäistä myös teille molemmille. Simo nauttii rapsutuksista - ja tietysti mökillä olemisesta. Pitkä automatkakaan ei koirulia haittaa, on niin tottunut reissaamaan.
Poistaanja, missään tapauksessa et saa sensuroida näitä ihania postauksiasi, nämä ovat aina päivän suola! :)
VastaaPoista'Aloittamista vaille valmis! '... Nämä on nyt juuri tunnelmat kuin pitäisi aloittaa uuden kirjajutun teko blogiin! :D
Toivotan onnea sokerittomalle! <3
Kaisa Reetta, minä aina kirjoitan mitä sylki suuhun tuo, eli suollan tekstiä ihan summamutikassa. Kiva jos tykkäät, uskallan jatkaa tätä lätistelyä.
VastaaPoistaTsemppiä kirjajutun tekemiseen. Minä lukaisin Neljäntienristeyksen, tykkäsin ihan mahdottomasti, mutta en jaksanut - enkä oikein osannutkaan - siitä postata.
Nyt on mennyt pihan haravointiin täällä mökkeröllä aika niin, ettei paljon lueskeltu.
Kiitos, vapusta piti aloitaa sokeriton. Tosin minä en lisää sokeria oikeastaan mihinkään omiin annoksiini.