maanantai 29. syyskuuta 2014

HAIPAKKAA

Syksy on. Ja kiirettä pukkaa. Vaikka pitäs jo rauhoittua odottelemaan viilenevää säätä ja lumituiskuja. Mutkun ei. Tänä aamunakin aurinko paistaa. Ja lämmin sää ja parin päivän takainen sade on saanut mökkiselkäiset nilviäiset kipuamaan pellolta tielle ja yrittämään ylitystä juuri meidän kohdalta. No, siitäpä niitä sitten nitisteltiin.

Viime viikko oli varsinaista haipakkaa. Alkuviikosta normaalit laulut, pyykkäämistä, leipomista. Ja perjantaina piipahdettiin lapsenlapsen kanssa Tallinnassa. Onneksi myrsky alkoi vasta, kun olimme jo rantautuneet kotisatamaan.

Ihmetyttää sikäläisen pankin systeemi. Halusin lopettaa tilimme siellä, koska myös asuntomme myimme pois kevättalvella eikä enää tarvitse vastikkeita maksella. Pankkineiti antoi minulle lomakkeen täytettäväksi, tsiikasi tarkkaan passini, vetäisi lomakkeen vielä takaisin ja kehotti nostamaan rahat ensin tuulikaapin ottomatista. Jep. Haparoin pankkikorttini, katsoin tunnuslukuni ja otin tasasumman kun en enää hattarapää muistanut, paljonko tilillä oli euroja. Sitten tarkistin saldon ja otin viimeisen viiseurosen. Tilille jäi 4,18 euroa. Eihän automaatti kolikoita anna!
Palasin pankkineidin tiskille. Hän aivan lakoonisesti totesi, että "me ei voida antaa sularahaa"  eli pankki toimii vaan automaattien kautta. Sanoin melkeinpä suomeksi, että vaikkapa hanuriinne se loppuraha mutta tili lopetetaan. Mihinkähän Svedupankki tarvitsee ihmisten tilien kolikkojäämiä? Toivottavasti edes henkilökunnan virkistykseen tms. Hih.

Vähän hepeneitä shoppailtiin, ei juuri muuta. Tutuille mummeleille tietysti Ortofenia ja Voltarenia apteekista, edullisempaa kuin meillä kuulema. Kun apteekin kassa jätti hälytystarran voideputken pakkaukseen, hälytti se ulko-ovella ja vielä Virukeskuksessakin, kunnes tajuttiin tarra poistaa apteekkipussukasta. Kaikesta oppii!

Lauantaina ajeltiin ystävien luokse Padasjoelle. Siellä meille tarjottiin taas kerran maittavaa ruokaa ja omenapiirakkaa sekä vadelmakakkua. Nam. Aurinkoinen päivä vietettiin heidän mökillään käyden ja ihanassa kodissa, missä Simokin on aina kuin kotonaan. Ihmisethän sen kodin tekevät.

Sunnuntaina vähän siivosin huushollia imurin kanssa, laitoin prinssipuolisolle sapuskat ja keittelin kahvia synttärivieraille.
Alitajunnassa muhi matkalaukun sisältö, pitäs pakata kevyt kenttäpakkaus muutaman päivän lomaa varten. 

Tänään illalla lennähdetään Italiaan ystävättären kera, ihan naisten juttuja vaan. Simolle tilasin lääkärikäynnin, puhdistetaan koirulin takapuolen rauhaset, sillä poika vetää peppuaan nurmikkoon ja mattoihin. Ei ole aikaisemmin tarvinnut anaalirauhasia putsata, nyt on sitten aika. 

Elämä on. Kun torstain iltamyöhällä kotiudutaan, perjantaina on jo kiire lähteä niemen nokkaan, talven alta pakko siirtää telkkarit ja muut vimpaimet talvisäilöön. Toivottavasti viikonloppu on vielä sateeton, sitten kyllä puolestani saa jo talvemmaksi muuttua.

Sain eilen lahjana kirjan Vastarannan kiiski. Kertoo Paavo Väyrysestä tietty. En kuitenkaa taida sitä reissuun ottaa mukaan.
Aion pakata mahd. vähän ja mahd. kevyttä. Eipä sitä yksi nainen paljoa tarttekaan.


Siispä ilmojen halki vaikka peppu maata viistäisi! Kivoja syksyn kuulaita päiviä vaan toivottelen. Postailen sitten reissun jälkeen jos on mitään postattavaa. Heips. Kuvat on taas sillisalaattia, tavallista.

5 kommenttia: