tiistai 9. syyskuuta 2014

SAPUSKASOVELLUSTA

Syksyn satoko syynä, että meikäläinenkin uskaltaa poiketa normaalista ruokalistasta ja kokeilla myös uutta. Eilinen punajuuri-broilerinjauhelihavuoka maistui oikein hyvälle. Tänäänkin  sitä vielä lämmitettiin mikrossa. Ja kun reilusti tein, pakastimessa on rasia tulevia kiirepäiviä varten.

Ruskistin broilerijauhelihan, keitin ohrahelmiä liki kypsäksi ja raastoin tuoreet punajuuret raastimen isoreikäisemmällä puolella eli rouheaksi. Sekoitin keitetyt ohraryynit jauhelihaan, lisäsin punajuuriraasteen, maustoin suolalla, kurkumalla  ja kosteutin purkillisella kermaviiliä. Ja ei kun voideltuun vuokaan ja uuniin. Sadassaviidessäkymmenessä hauduttelin tunnin verran eli sen aikaa, mitä viivyin pihanlaidassa puolukkamättäillä. Puolukoita sain liki kolme litraa. Ja sitten syömään, lisukkeena  oman maan kurkkuja "hölskytettynä" eli pelkästään suolaa ja tilliä, sekä tomaattilohkoja. Hyvin näytti myös perheelle maistuvan.

Tässä satoa, kasvamassa oli neljä perunaa, nää on viimeisen kasvut.

Tänään on tullut iltapäivällä kunnon sadekuuroja. Ihan kaatamalla. Onneksi ehdin pelastaa pyykit narulta sisälle kuivina. Muuten keväällä on aivan ihana fiilis, kun ensimmäisiä kertoja saa viedä pyykit ulkonaruille kuivumaan. Mahtava tunne. 

Viikonloppuna on emäpitäjässä pestuumarkkinat. Ennenvanhaan talolliset palkkasivat pestuilta piiat ja rengit talveksi töihin. Nykyisin pestuilla on markkinameininki, tosin siellä on ohjelmaa ja mielenkiintoista kirppistavaraa ja kiva on muuten vaan tavata vanhoja tuttuja - sikäli kun enää heitä tunnistaa, hih.

Tänään ostin krysanteemin Robbarista. Tuli kai oikosulku, sillä mökillä on jo, samoin kotona ystävän tuoma valtavan suuri valkoinen.
 Mutta haitanneeko. Eihän pihalla juuri kukkia enää ole, paitsi keltaiset nauhukset, jalokellot ja syysleimut.

 Kylvin nyt syyskylvönä valeunikkoa, vaaleanpunaista palavaa rakkautta ja unikoita. Ans kattoo, nouseeko keväällä mitään. Kunhan nyt uinuvat mullassa kevääseen.

Meillä on pihassa harvennettu luumupuita ja tyrnejä istutettu lisää.
Kaupungin vesi- ja viemäriverkostoon on tien laidassa jo putken päät pystyssä,  kunhan saavat pumppaamonsa pystyyn niin sitten yhdistetään meillekin. Entinen suljettu viemärisysteemi jää historiaan samoin kuin oma porakaivo. Kaivoon haluaisin vanhanaikaisen pumpun kasteluvettä varten. Ja isot lasikuitusäiliöt joutaa sitten niitä tarvitseville vaikkapa mökkikäyttöön. Sellainen tapaus tällä kertaa. Ja Siirakkia:  laiska töitänsä lukevi!

8 kommenttia:

  1. Siement lepää talven mullan ja lumena alla ja keväällä alkaa uusi loistava elämä, Silloin ne kasvavat ja kesällä kukoistavat ja antavat iloa silmille. Näinhän se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä katsoa keväällä, nouseeko taimia näistä siemenistä. Kermesmarjan ja sorvarinpensaan kohdalla odottelin turhaan. Mutta toivotaan.

      Poista
  2. Kiva kun muistutit, pitääkin katsella noita siemeniä ja kylvää nyt syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu, minullekin jäi joitakin siemeniä vielä kevätkylvöön.

      Poista
  3. Punajuuri on monipuolinen ja maukas, meilläkin käytetään stä paljon ja moneen ruokaan:)

    Pestuille pitää taas suunnistaa lauantaina aamupäivästä. Saadaan Vantaan porukka mukaan kun tulevat viikonlopuksi kotikulmilleen:)

    Terveiset teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteisesti keittelin punajuuret aikaisemmin, nyt olen hieman kokeillut muutakin tapaa valmistaa niistä.
      Huomenna toivottavasti aurinkoista, tällä hetkellä sumupilveä ja viileätä, vaikka eilinenkin oli oikein kesäinen päivä. Mutta syksy on.
      Ehkä kohdataan pestuiden väkijoukossa! ♥♥

      Poista
  4. Pitäisikin käydä siellä palstalla katsomassa, onko kaikki sato kadonnut vai olisiko jotain. On ollut ihan omillaan kuukauden päivät, kun en ole vain saanut itsestäni niin paljon irti, että olisin sinne kävellyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kerätä sato talteen. Kyllä sieltä varmasti löytyy tuoretta pataan.

      Poista