torstai 30. lokakuuta 2014

MAKUNAUTINTOJA

Syksyn aamuinen tuhnukeli vaihtui päivän mittaan aurinkoiseksi torstaiksi. Ja torstaihan on täynnä toivoa. Lämpöasteita ulkona, sisällä normaalit arkiaskareet. Prinssipuoliso viihtyy kovasti ulkohommissaan, milloin kääntää uutta kasvimaata (voi että kun sitä jo on liikaakin!) tai sahaa ja pilkkoo polttopuita (niitä on yllinkyllin ennestään), miettii ja tuumailee vesijohdon kaivamisen linjaa ja siirtää pensaita kaivurin tieltä. Hän nauttii selvästi omista puuhistaan. Ja minä - ja Simo, meille jää nämä sisäaskareet. Päivä tuntuu pitkältä kun on siirrytty taas talviaikaan.


Toissapäivänä keittelin bataatista ja muista vihanneksista makkarapataa. Meistä se maistui hyvälle. Maistuis varmaan Simostakin, enkä pöljä malttanut olla suostumatta koiran aneluun, sillä ykstoikkoistahan on pureskella Hills'in nappuloita ja massuttaa valmista märkäruokaa, olkoonkin, että ne haetaan aina eläinlääkäriltä. No joo. Hullu ja lepsu minä, annoin Simolle lusikallisen meidän ruokaa, joka sille maistui enemmän kuin hyvin.
Tais siinä mennä yksi makkarapalanenkin. Ja eilisaamuna sitten heräsin koiran vatsan äänekkääseen murinaan. Tiesin heti, että edessä on paastopäivä, ei muruakaan koira suostu ottamaan, tuskin vettäkään juo. Taas kerran päätin ja lujasti, että pidättäydytään raksuissa ettei tule turhia vatsavaivoja. Tänään sitten ollaan taas normaalissa, mutta viime yö meni vielä lähes yhteen asti murinoissa. Oma tyhmyys harmittaa.

Meillä oli sunnuntai-iltana ystävät kylässä. Onneksi olin paistanut lehtikaali-pekonipiirasta. Kun toinen vaihtoehto oli kaupasta ostetut valmiit pitsat. Onneksi en pitsoja paistanut, totesin tänään, kun yhden työnsin uuniin meille kahdelle päiväruuan lisukkeeksi. En lukenut pahvin päältä, mitä aineksia pitsassa oli. Mutta niin paljon chiliä siihen oli tungettu, että ensimmäistä palasta haukatessa tuli suusta liekit kuin tervaleijonalta. Vain kylmä maito viilensi poltetta.
Olispa siinä ollut vierailla nieleskelemistä jos pitsapalaa olisin heille tarjonnut, sillä kompostiämpäriin omanikin kippasin, ei sitä syödä voinut.
No, tää tarkan markan tyttö käyttää kyllä kaiken huushollissa hyödyksi - jos nyt vartalostanikin näkyy, miten sekin kaiken vaakaviivasta sisään tungetun lihaksi (lue läskiksi!) muuttaa. 
Siis asiaan: aamulla keittämäni kaurapuuro ei prinssipuolisolle uponnut kuin puoliksi. Kauhoi mokoma vain hitusen kippoonsa. Ajattelin, että syöt kyllä sen puurontähteen vielä tänään. Kun leivon pikaista marjapiirakkaa, käytän taikinaan desin verran kaurahiutaleita. Nyt kippasin puuron taikinakulhoon, lisäsin purkillisen kermaviiliä ja sekoitin tasaiseksi. Kun munia ei kerran jääkaapissa ollut, jätin ne tietysti suosiolla pois, vaikka pari munaa yleensä taikinaan kopautan. Vaniljasokeria, vehnäjauhoa vajaa kolme desiä ja leivinjauhetta. Luraus juoksevaa margariinia ja sekoituksen jälkeen taikina voideltuun lasiseen aurinkovuokaan. Päälle reilu kerros omaa omenahilloa ja vuoka 180 asteeseen noin kolmeksi vartiksi. Sitten odottelin, syntyykö hiirelle takki vai tuluskukkaro. Hyvä piirakka tuli, hieman jäähtyneenä leikkasin sitä kakkulautaselle, pursotin päälle valmista kermavaahtoa ja nam.


Makunautinto hiveli. Teen muuten aina marjapiirakat tällä pikataikinalla, tosin joskus tekee mieli pullataikinasta väännettyä mustikkapiirakkaa ja sitten tuleekin tehtyä niin iso taikina, että siitä riittää korvapuusteiksi, pikkupulliksi ja mustikkapiirakaksi. Mutta harvemmin niin paljon vaivaa näen makunautinnon vuoksi.

Hyvä kirja on myös elämyksenä makunautinto. Nyt luen Kinnusen Neljäntienristeystä toiseen kertaan, että osaisin esitellä kirjan parissa tilaisuudessa lähiaikoina. Se on muuten hyvä kirja!

No kyllä sukan neulominenkin on hermolepoa ja nautintoa. Tavallista sukkaa syntyy nopeastikin seiskaveikasta. Olen saanut valmiiksi 17 paria, osa on mennyt jo parempiin jalkoihinkin.
Nyt on työn alla isänpäivälahjasukat, tosi pitkät varret, kuvioneuletta (joka tällaiselle huithapelineulojalle on hidasta ja virheitäkin tulee ja purkaakin pitää välillä). Se on niin haastavaa, että ihan itsestänikin haastelen ja aion kutoa omalla mallilla tästä tiettyjä kuvioita muunnellen paritkin sukat vielä. Erityisesti tykkään sukan teräosan kuviosta, joka muistuttaa ruutunäkkileipää!

Nautinnoista puhuttaessa ei pidä unohtaa päivälenkkejä koiran kanssa motarin takana kallioilla. Koivunlehtien ja havunneulasten peittämillä poluilla on kiva tallustella ja haistella metsikön syksyä.
Nyt olen vähän arastellut menoa syvemmälle metsään, sillä poronkuseman päässä meiltä eli Myrskylässä on nähty täyskasvuinen karhu, joka juoksutti ratsukkoa edellään. Onneksi otso kääntyi aukean reunassa takaisin metsikköön.

Orvokit kukkii vielä terassin ruukussa, kukkamaalla sipulikukat työntävät vihreitä lehtiään ylös mullasta ja kuusikko kasvaa suppilovahveroita.

 Mutta uskotaan, että tästä kuitenkin sää kylmenee ja päästään talveen.  Nautitaan elämästä ja sen kaikista sävyistä. Ja tietysti kesän muistoista.....
...niinkuin tämä perhe nautti kesällä meidän venerannassa lämpimästä kesästä.

21 kommenttia:

  1. Neljäntienristeys on mun Finlandia-ehdokkaani, loistava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Kirja on mahdottoman hyvä, oikea lukuelämys, vaikka tietystä syystä sitä toistamiseen jo luen. Kohokohtia on kirjassa monia, mutta Marian ensimmäinen kätilöinti ja sitten vanhana letunpaisto-operaatio nousevat Onnin ohella sivuilta eteen.

      Poista
  2. Teil on sitte tehty poliittinen työn jako. Sinä hoidat sisäpolitiikan ja Prinssipuoliso ulkopolitiikkaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, selkeä työnjako kotipolitiikassakin. Aikaisemmin minä mennä luuhasin pitkin maailmaan yhteisissä asioissa, nyt on osat vaihtuneet siltäkin osin, srk-vaalissa prinssipuoliso puolestaan mukana. Niinhän kurkiaurakin vetäjää vaihtaa...

      Poista
  3. Simolla on aika herkkä vatsa näköjään. Ei kyllä meidänkään kissat saa ihmisruokaa, teollista vain. Syynä ei ole vatsavaivat vaan mm. se että säästän kissoja suolan syömiseltä.
    Täältäkin löysin lehtikaalin eli lehtikaali-kinkkupiirakan. Lehtikaali on minullekin tämän kesän kokeilu ja keräilen ideoita, mihin sitä voi käyttää.
    Todella hienot isänpäiväsukat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simolla oli nuorempana toinen kives jäänyt vatsaonteloon, joten leikattiin. Olen funtsinut, josko siitä johtuisi herkkyys vatsan murinaan. Se alkaa aina heti aamulla ja päivä menee paastotessa ja murinaa ja kurinaa kuunnellessa. Yleensä sitten seuraavan yön aikana hellittää ja aamusella koira jo alkaa syödä. Kiusallinen vaiva on, joten ruoka-asiassa pitää kerjäämisestä huolimatta olla tiukkana, ei vain aina osaa tarpeeksi.

      Lehtikaali-pekonipiirakkaohje oli Hesarissa joskus, lehtikaalihan on terveellinen, olen sitä pakastanut ja lisäilen kaikkiin keittoihin ja muhennoksiin tai freesaan sitä pannulla lisukkeeksi. Hyvältä maistuu.
      Sukat valmistuu kunhan lankaa löydän vähän lisää...

      Poista
  4. Ulkotyöt näin syyssäällä on mukavia. Tulee joskus tehtyä sellaistakin mitä ei niin tarvisikkaa, mutta ihan tekemisen ilosta pitää touhuta. Hih, ja sen takia ettei niin paljon tarvi tehdä sitten sisällä. No, hoidettava nekin hommat toki on.
    Oikein hyvää alkavaa marraskuuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaahan ulkohommat on tällaisella säällä kun ei vielä lunta. Nyt aamutuimaan on maa harmaana kuurasta eli pakkasella on. Nämä sisähommat on niin kevyitä suorittaa, ettei juuri kalorit kulu.
      Samoin sinulle mukavaa marraskuuta.

      Poista
  5. Voi pientä Simoa, on hänellä tosiaan herkkä vatsa.
    Ihanat nuo tekemäsi sukat.
    Meilläkin on näin että mies touhuaa pihamaalla ja mie sisällä, mukavaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on taas koirulin vatsa ok, ruuan kanssa pitää olla tarkkana.
      Sukan kuviot on ok, kiila vähän oikullinen ja sitä oioinkin mallista, punavalkoisena olisivat näyttävämmän näköiset mutta kun miehelle, niin maan värit valitsin.
      Sinulle samoin mukavaa syksyistä viikonloppua, nyt on kiva käpertyä tuoliin ja katsomaan Lemmen viemää....

      Poista
  6. Nyt on ollutkin ihania ilmoja tehdä ulkotöitä, ihanat sukat olet tehnyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukat passaa miehelle, mutta kirkkaammat värit pitää olla naisten sukissa.
      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  7. Sinulla riittää noita äidin murheita vielä kypsällä iällä, onneksi Simo kuitenkin toipui:)
    Hienostihan teillä menee; hyvää syksyä ja pyhäinpäivää toivottelen sinulle ja 'pojillesi', Anja! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo on todella perheen lullukkavauva. Mutta ihana. Kirjoitin juuri siitä juttua tuonne kurssille ja kenties laitan arvostelun jälkeen SKS:n keräilynippuun kera parin valokuvan. Saa nähdä.
      Kyllä meillä nyt menee paremmin ja uskotaan tulevaisuuteen vaikka vielä lääkärissä ja tutkimuksissa joudutaankin ramppaamaan.
      Kiitos Aili ja terkkuja meiltä kera kauniin syksyn toivotuksin. ♥♥

      Poista
  8. Taituri tekee herkullisen kaffeleivän niistä aineksista, jotka kaapista löytää. Piirakka näyttää makoisalta! <3

    Ja nuo sukat... Voi miten kauniit!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piirakka oli, ihme kyllä, ihan makoisaa. Ja sukat miehelle maan väreissä. Itselleni kutoisin punavalkeat...jos viitsin.
      Ihania syksyn päiviä sinulle ja kiitos kommentistasi.

      Poista
  9. Makunautintoja, villasukkia ja hyvä kirja! Piakkoin julkaistaan Finlandia-ehdokkaat. Saa nähdä, kuka tekee valinnan tänä vuonna.

    Rauhallista pyhäinpäivän viikonloppua ja rapsutuksia Simolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös sinulle rauhallista pyhäinpäivää. Hyvä kirja on aina elämys, olen lukenut Taivaslaulun, Kirjeitä kiven alle, jne. Nyt tykästyin tähän Kinnusen esikoiseen niin, että tein siitä kirjaesittelyäkin. Toivottavasti löytyy Finlandia-ehdokaslistalta.
      Lammen pinta oli jääriitteessä aamulla, kun uimaan pulahdin. Talvea tekee, aurinko tosin paistaa tänään. Sateita on luvattu, pian ehkä jo lunta.

      Poista
  10. Oi mikä nautinto on lukea tekstiäsi - niin rönsyilevää ja vuolasta - hersyvää sanahelinää. Voi kun osaisin minäkin!!! Minä hullu aloitin toisella blogillani Canada muistelot ja siitä ei tule mitään muuta kuin "small talk". Onneksi minulla on iso laatikollinen kaiken maailman kuitteja ja lappusia, lisäksi aika monia asuja, joten piilotan sanattomuuteni valokuviin ja kopioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tykkäät lätinöistäni, en itse niitä tarkista vaan painan enteriä surutta. Ja jälki on sitten sen mukaista.
      Pitääpä käydä kurkkaamassa blogiisi taas. Vanhat kuitit ja laput ovat asujen ohella tärkeitä muistoja, niistä saa mainioita postauksia. Minä sain joskus vuosia sitten edesmenneen tätini vanhaa jäämistöä, ikivanhoja vekseleitä ja velkakirjoja todella kauniilla käsialalla kirjoitettuina, vanhoja kirjeitä suvun kesken (mietin, pitäisikö ne palauttaa lähettäjille) kun yleensä pyysivät rahallista avustusta varakkaalta tädiltäni. Myös vanhoja hautajaisiin kutsukirjeitä mustin reunuksin ja hääkutsuja korukirjaimin.
      Mihin nää kaikki on jääneet nykyajalta. Lähetetään tekstarilla kutsut ja terkut. Taidanpa postata näistä joskus minäkin.
      Mukavaa alkanutta marraskuuta sinulle, kyllimarjaana.

      Poista
  11. Tänne asti taas pääsin lukemisineni. On näitä sinun juttujasi niin mukava lueskella. Luulin jo, että kaikki suppilot metsästänne lähtivät tänne jokivarteen, onneksi löysit vielä.

    VastaaPoista