VAPPU, VIPPI JA HUPPU

Mistähän tuo otsikon hokema nyt tulikaan mieleen, vapusta varmaan. No niin, vappu vietetty lähes lopuilleen, vippiä ei tullut otettua eikä sitten tullut huppuakaan. Toivottavasti useimmat selvisivät vapusta näin helpolla. Tai ei nyt ihan helpolla, ensin minä ja sitten prinssipuoliso, flunssa hiipi päälle ja siinäpä sitten retkotettiin sängyn pohjalla. Piti lähteä suunnitellusti niemen nokkaan torstain aamusella, mutta sika söi eväät: lunta eteiseen ja kynnyksille siellä ja sähkötkin vissiinkin poikki. Kuka sitä nyt kylmään lähtee flunssaisena? Saa vielä kuolemantaudin. Hih. Eikä sitten lähdetty edes vapputansseihin, vaikka niitäkin olis ollut tyrkyllä tuolla pelimanniporukassa.

No ei sitä ihan kotonakaan ole oltu. Keskiviikkona oltiin Olavi Virran 100 v -konsertissa. Ja että oli upea konsertti. Lohjan 40-soittajan kaupunginorkesteri johtajanaan Antti Rissanen ja solistina upea Juha Hostikka sekä instrumentaalisolistit Niko Kumpuvaara (haitari) ja Tero Lindberg (trumpetti). Nautin täysillä. Todella.
Kaikki mun nuoruuden lempparisävelmät ja ihana solisti.

Muistan, miten Olavi Virta nuoruudessani kävi keikalla paikallisella nuorisoseuran talolla, taisin olla nipin napin silloin 15 vuotias. Hänellä oli valkoinen smokkitakki ja mustat housut, juuri kuin Juha Hostikalla konsertissa (tuli välittömästi assosiaatio).

Ja konsertin ohjelma: kaikki lempparini paitsi tietystikään ei sitä
Punatukkaiselle tytölleni, josta erityisesti tykkään. Ehkä sitten joskus toiste sen kuulen.

Tässä alkuosan kappaleet, ihania tuttuja kaikki. Harmitti kun en muistanut ottaa kameraa mukaan konserttiin (vaikka mun kamera nyt on niin sippikone, että siitä ei juuri iloa ole). Kylläpä meikä kuitenkin hyreksi kotimatkan ja vielä iltayönkin näitä ihan itsekseen, korvamadoksi jäi toisen puoliskon ohjelmasta Poika varjoisalta kujalta....

Mutta vappuun. Simapullo ja munkkipussi ostettiin. Puutarhatöitä tehtiin, kasvilavat kunnostettiin ja jyrsimellä ajettiin uutta kasvimaata. Muutaman perennan siirsin uuteen paikkaan, rikkaruohoja kitkin ja tyrnipensaat - oikeastaan jo puut - tuettiin, koska ovat niin pintajuurisia, että tuuli niitä huojuttelee ja saa ne helposti juuriltaan kumoon. Maa on nyt niin märkää, kun keskiviikkona saatiin koko päivän rankkaa vesisadetta eikä maa ole vieläkään kaikkea pystynyt sisäänsä imemään. 
Ja meidän vappubrunssimme oli korvasienikeittoa, voi että maistuikin hyvälle. Pakastimesta otin edelliskevään korvasienet.

Lintujakin bongasimme. Pihamaalla tepastelevat mustarastaat räkättien kanssa kilpaa. Pari päivää sitten tuli kirjosieppouros kilpailemaan tiaisten kanssa pesäpöntöistä, niitä on kyllä jokaiselle. Peipposet ja käpytikkapariskunta käy vielä lintulaudan siemeniä nokkimassa. Ja tietysti pihan oravat, jotka tiputtelevat maassa odottaville auringonkukan siemeniä. Mielestäni pikkulintuja on viime keväistä enemmän liikenteessä. Tai ehkä vain niin luulen.
Simolla on paljon vahtimista pihapiirissä ja haukku raikuu.

Että sellainen vappu tällä kertaa. Loppuun laitan tämän Pekingistä tuomani runoratsun, jospa se auttaisi riimejä rustaamaan jatkossa tuonne runoblogini puolella, on ollut hiljaista jo niin kauan.

Simakasta vapunpäivän iltaa kaikille, arki alkaa taas aamulla, mutta jää lyhyeksi, sillä uusi pyhäpäivä heti jo tyrkyllä seuraavaksi. Että näillä mennään.