perjantai 7. elokuuta 2015

KELTAISTA SATOA

Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt...
Sateisen kesän (?) jälkeen keltalakkiset kanttarellit ovat nyt parhaimmillaan ja niitä on paljon. Kotona poimin pihametsiköstä toista ämpärillistä ja eilen illalla täältä mökin ympäristöstä lisää.
Kanttarellikiintiö alkaa olla täynnä, rouskuja ei montaakaan ole noussut, vaikka niitä kyllä mieluusti suolasieniksi poimisin.
Mökin pihassa kasvaa myös mustia torvisieniä, annan niiden hieman vielä venyä suuremmiksi ennen noukkimista.
Tässä Tupperwaren leivontakippo kukkuroillaan, arvioisin reilut 8 litraa ainakin.
Ja mökiltä poimin eilisiltana tämän reilun litran, olivat niin puhtaita, että helppoja siivota syöntikuntoon.

Ja vadelmat. Keltaisia - ja tietysti punaisia - Maurin makeita on saatu poimia urakalla.
Isoja ovat, mutta makeutta ei ole kun ei ole ollut aurinkopäiviä.
Onneksi makeutta voi lisätä mielen mukaan.
Ja kertyyhän noista punaisten kanssa melkoinen kasa pakastimeen laitettavaksi.

Villivadelmia on jo eteläisessa Suomessa, ovat isoja kooltaan. Pakkaseen sain niitä myös puolitoista litraa. Kyllä kelpaa talvella.
Täällä keskeisemmässä Suomessa ovat vielä kypsymässä, pienempiä kuitenkin. 

Simo teki elämänsä karkureissun pari päivää sitten. Pesin takaterassillamme painepesurilla isoja mattoja ja samalla pyykkikone pyöritti edellisen mökkireissun pyykkejä. Aurinko paistoi ja ripustin pyykkejä narulle, Simon tapansa mukaan siinä vieressäni. Ykskaks ei koiraa näkynyt missään. Huutelin, etsin, vihelsin. Ei missään. Hätäännyin melkoisesti ja lähdin autolla ajamaan lähinaapureiden lähelle, heillä kun on koiria ulkohäkeissä.
Ei vilaustakaan valkoisesta hännästä. Kun olin aikani etsinyt ja palasin kotiin päin, tulla vimpsutti koiruli kuin ei mitään meidän postilaatikkojen luona minua vastaan. Väsyneenä. Janoisena.
Ei tappijaloilla niin pitkälle pötkitä metsää pitkin. Olin helpottunut.

Samana iltana koiruli teki toisinnon. Kääntelin mattoja pyykkitelineellä ja eikös valkoinen hännäntupsu vilahtanut puuliiterin läpi heinikkoon. Ei auttanut huuto eikä rähjääminen. Oli kuin maa olisi nielaissut pienen otuksen. Prinssipuoliso oli kirsikkapuussa poimimassa kypsiä, huusin hänet apuun. Fillarilla hän ajeli ympäristössä, minä taas lähdin autolla etsimään. Ja kuten päivälläkin tämä koiruli tepsutteli tiellä kohti kotia. Taas huokaistiin helpotuksesta ja vannottiin, että poika pysyy hihnassa ulkona.
Vielä eilen illalla väsymys painoi pikkuista ja makasi reporankana ennen saunaa.

Kotona otin syysvuokon ja kirjavan ukonhatun juurakkoja mukaan tänne istuttaakseni. Syysvuokon söi pakkanen ja kirjavaa ukonhattua minulla on vaikka en sitä muistanutkaan.
Nostin ukonhatun juurakon ja kas, pieniä kirkkaita helmiä oli kasa mullassa. Lehtokotilo oli käynyt juurella munimassa. Otin munat multineen ruukkuun ja keitin vettä kiehuvaksi niiden päälle. Juurakot huuhtelin tarkkaan, sillä en halua niitä nilviäisiä tänne niemeen yhtään ainoata. Onneksi on säilynyt etanattomana. 
Mutta vesipaljussa, mihin on järvestä kannettu kasteluvettä, pienet järvikotilot eli näkit olivat tulleet veden mukana. Niitä oli astian sisäseinillä kiinni. Vietiin ne takaisin järveen varovasti. Eikä pelätty näiden näkkien vievän lapsia, niinkuin meitä pieninä peloteltiin. Kasvakoot isoiksi näkeiksi meidän rantakivissä.

Tänne ajellessa eilen iltapäivällä Hartolan paikkeilla viipotti kettu ihan edestäni nelostien yli. Laiha luikku, mutta onneksi ehdin painaa jarrua niin että pääsi onnellisesti edestäni tien yli. Mietin, miten helposti voi esim. koira karkuteillään jäädä auton alle.

Lämmin kesäilta, olihan eilinen jopa viides hellepäivä tänä kesänä, sauna lämpiämässä ja järvi lähes tyyni. Nautin täysillä tunnelmasta. Kyllä minuakin väsytti, olihan aamulla herätys ollut ukkosen paukkeeseen ja salamointiin sekä valtavaan vesivyöryyn tummista pilvistä. Tänään herättiin aurinkoiseen päivään, prinssipuoliso säntäsi mustikkaan ja Simo istuu laiturilla katse tiukasti takarantaan, missä mustikkamiehen vene on. Minä taidan lähteä myös laiturille vaikka lukemaan tai kutomaan sukkaa. 

Ja loppuun vielä kuva valkoisesta orkideastani. Kuudesta orkideasta kaksi valkoista pukkaavat kukkavarteen puhtaanvalkeita kukkia. Tykkään.
PS. Olen kyllä käynyt blogeja lueskelemassa, mutta miten lienen niin laiska nyt kommentoimaan. Sorry. Parannan tapani.

18 kommenttia:

  1. Kylläpä on upeaa keltaista satoa niin sienet kuin vadelmatkin. Meillä vadelmat ovat vielä aivan raakileita. Voi sitä pientä Simoa minkä tempun nyt on hoksannut, se on kamala tunne kun koira on hukassa, onneksi osaa tulla takaisinkin. Ihana orkidea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on kiva nauttia kaikista luonnon meille antamista herkuista.
      Näin on, sydän syrjällään sitä etsii pientä koiruliaan kun se on karkuteillä. Onneksi tosi harvoin.

      Poista
  2. Onpas kauniita sienet kuin marjat, nam.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt niitä on saatu oikein roppakaupalla!

      Poista
  3. Oih, nam mitä herkkuja!
    Voi teidän karkulaista, liekö juoksisia narttuja lähistöllä, tai olivat vaan jättäneet tekstiviestit kauemmaksi.
    Meillä oli kans viides helle päivä , tänään myös iltapäivästä lähtien on ollut lämmintä.
    Mukavaa viikonloppua!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on herkuttelun aika, marjoja ja kanttarelleja on melkoisesti metsässä.
      Tää meidän karkulainen haistaa kyllä tytöt matkan päästä jo. Ja lienee seikkailunhaluakin mukana.
      Helle on hellinyt mökillä ja kotona. Kesä on varmasti täällä nyt.
      Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!

      Poista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ompa upeita kanttarelljä. ja mikä määrä.
    Ei kai vain kyläm tytöt houkuttele pikkumiestä retkille. On niiden vaisto niin valtavan iso. Onneksi on palannut retkiltään onnellisesti takaisin
    Ihanaa alokuuta kaikkinme säilömistouhuineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan toisaalta ihan mukavakin täyttää pakastinta talven varalle.
      Ja koiruli on taas pysynyt kotipihassa, tosin sitä on kyllä vahdittukin, joskus pääsee kummasti livahtamaan silmistä. Eniten huolestuttaa, jos ei osaa takaisin kotiin tai jää auton alle. Mutta kaikki onneksi hyvin.

      Poista
  7. Mahtava määrä kanttarellejä noista saa monta herkkua

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me on herkuteltu kyllä kanttarelleilla. Mustia torvisieniäkin kasvaa mökin pihan laidassa, minusta kanttarellit on kuitenkin parempia.

      Poista
  8. Hyvä sieni ja marja saalis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ritva, sateet sen on aikaan saaneet!

      Poista
  9. Täällä tehdään samoja hommia marjastetaan,sienistetään ja säilötetään talven varalle
    Nyt on sellainen aika ettei paljon konelle kerkiä pitkään olemmaan Laitoin sinulle postia tulemaan. Hyvää viikon loppua sinne niemen kärkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irma, kiitos, posti tuli perille. Mietin miten sinulle korvaan.
      Mustikoita on pakastettu ämpärikaupalla. Kyllä kelpaa talven tulla. Miten ihmeessä saan loput marjat vielä mahtumaan...

      Poista
  10. päivi! kommentit tuli sivulle triplana joten poistin kaksi. Sorry.

    VastaaPoista
  11. Huonosti on blogikommentointi minullakin kesän aikana mennyt. Ulkona on vietetty mahdollisimman paljon aikaa. Nyt sain runsaan ja antoisan annoksen ihania kuvia katsella ja hauskoja tekstejäsi lukea. Ehkä syksy tuo muutoksen blogielämäänkin.
    Hyvää syksyä teille kaikille.

    VastaaPoista