perjantai 15. tammikuuta 2016

PYRYÄ JA PAKKASTA

Viikko on mennyt hissutellessa. Tiistaina alkoi taas lauluköörin jokaviikkoiset harjoitukset. Kova pyry ja kurja ajokeli oli kuihduttanut osallistujat puoleen. Mutta me urhoolliset vaan laulettiin, uusiakin lauluja otettiin ohjelmistoomme. Keskiviikkona ilma jo hieman laantui ja talvinen maisema on nyt täyttä totta; puiden oksia peittää vitivalkoinen lumi, johon auringonsäteet saavat pieniä timanttitähtiä. Mutta yhtä puuttuu. Pikkulinnut ovat kaikonneet meidän pihalta täysin. Kyse ei voi olla salmonellasta, sillä siemeniä ei ole putoillut lintulaudalta maahan kun niitä ei ole käyty lainkaan nokkimassa. Vielä ennen Saimaan rannalle lähtöäni oli esim. talitiaisia pilvin pimein, samoin mustarastaita. Toivottavasti ne on löytäneet lähialueelta uusia ruokintapaikkoja ja kevättalven myötä palaavat vielä meidän siemenapajille.

Jänniä mielitekoja. Tiistaina teki mieli riisipuuroa, ihan sikana. Ja ei muuta kuin ryynit kattilaan. Ja hyvää siitä tulikin, ihan nautinnolla sitä maiskuttelin ja kelpasi hyvin myös prinssipuolisolle. Puuroa syödessämme muistui mieleeni vuosikymmenet sitten pikkujoulujuhlassa puuropuheen vitsi: Pekka ja Antti, kaksi suomalaista talvisodassa istui juoksuhaudassa vartiossa. Antti siinä kylmissään kyseli kaveriltaan, mikä tämän mielestä olisi parasta maailmassa. Pekka vastasi empimättä: riisipuuro! ja puolestaan kysyi sitten, mikä mahtoi olla Antin mielestä parasta maailmassa. Eipä tarvinnut kaverin kauan miettiä, kun vastasi, että hänestä parasta on päästä lomalla naisen kanssa saman peiton alle. Pekka oli hetken hiljaa ja tokaisi: et sitten ole koskaan saanut oikein hyvää riisipuuroa! Hih.

Kai se riisipuuron kaipuu johtui muualla vietetystä joulusta, en tiedä. Onneksi riisipuuro ei ole ihan niitä suurimpia kaloripommeja. On näet kertynyt tiiliskiviä kärryyn vaikka en mielestäni niin paljon ole vaakaviivaani ruokaa mättänytkään. Kurinpalautuksen aika ihan selvästi.
Aamupiipahdukset avannossa ovat tehneet hyvää. Ihan joka aamu en ole jaksanut tarpoa lumessa takapihalle, mutta riittävästi olen avantoon painautunut. Mietin, tekisikö lumikylpy saman hyvän olon tunteen. Joskus pitää kokeilla.


Pakkaskelillä on kiva tuuletella mattoja ja petivaatteita. Tänään kokeilin uutta höyrypesuriani, johon hurahdin joulun tienoilla. Ensin vähän arastelin sen käytössä, mutta sitten huruttelin kaikki kaakelilattiat ja puuportaatkin samantien. Otan sen nyt ihan oikeasti käyttöön, niin käteväksi sen havaitsin. Kyllä ne kiinalaiset osaavat kaikenlaisia vikineitä värkätä. Huomasin, että lähellä olevasta isosta kaupasta olisin halvemmallakin pesurin saanut, mutta olin jo tilannut tämän nettimyynnistä. Ja sillä nyt pestään. Ja syystäkin, sillä sunnuntaina on muutama ystävä tulossa "kuppisulkeisiin" eli Tupperware-kutsuihin. Kovin paljon ei huushollini kippoja lisää kaipaa, mutta syksyllä ostin mustan muovisen "padan", josta olen todella kovasti tykännyt, vaikka se maltaita maksoikin. Siinä olen haudutellut vihannekset uunissa, kypsytellyt kalan ja lihan ym. 


Simo on elämänsä kunnossa. Turkki kiiltää eikä karvaa lähde juuri lainkaan. Ruoka maittaa hienosti ja vatsakin on ollut kunnossa pitkän aikaa. Hyvä Simo, on se niin lutunen poika. Osaa olla lullupoikaa, kun prinssipuoliso on paljon päivästä ollut poissa kotoa. Osaa koirulikin ikävöidä näköjään.

Ja minulle hän on kuin rakastaja raju, nuolaisu nenänpäähän, käpälät olkapäälle ja niin liki kuin mahdollista. Haittaakse?
Nyt on parasta lopettaa tämä kirjoitteleminen, Venla-gaala kutsuu katsomaan televisiota. Eikä ole uusia kuviakaan kirjoitukseen liitettäväksi, joten käytin vanhoja otoksiani. Surkeata.





14 kommenttia:

  1. Hih! Olipas hauska riisipuurovitsi =D. Oi että tuota Simoa <3 <3. Kyllä niin tuli ikävä omia koiriani kun noita kuvia katselin. Ei ole enää yhtään karvakuonoa joka tulisi nenänpäätä nuolasemaan. Nyyh! Onneksi saa edes katsella noita ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistahan Mesis tuo vitsi kun keität riisipuuroa!!!
      Simo pussaili tänään melkein kaikki naiset tupperkutsuilla. Minua oikein nolotti. Sellainen hurmuri tuo meidän Simppa!

      Poista
  2. Kiva on laulaa kuorossa. Mekin ollaan aloitettu kevätkauden harjoitukset.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään laulaa porukassa. Kalevalan juhlaan harjoitellaan. Onko selkäsi jo paremmassa kunnossa? Mukavaa alkavaa viikkoa, pakkasta riittää.

      Poista
  3. Tänne ei kovin paljon tuota lunta osunut ja tuuli auttoi siinä, että osa pihasta oli sitten ihan lumeton, juuri siellä missä sitä olisi kaivattu, paikassa missä vesijohto kulkee.
    Pakkanen nyt taas voimaansa näyttää ja siksi se lumi olisi niin toivottua ollutkin putkien suojaksi,. mutta näillä mennään.
    , mitä annetaan.
    Hyvää taamikuun jatkoa ja Simo-herralle rapsutukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monet ovat joutuneet kolaamaan lunta vesijohtojen kohdalle ja talon seinustalle ettei putket jäädy. Nyt on vielä pakkasta reilut 20 astetta, koira ei oikein tarkene pitkää lenkkiä.
      Eikä itsekään viitsi paljon nokkaa ulos pistää, paitsi heti aamulla kun käyn avannolla. Mutta maisema on todella kaunis auringon kullatessa lumiset puiden oksat.

      Poista
  4. Täälläkin joku ihmetteli, kun ei pikkulintuja näy vaikka laudalla on kaikenlaista herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla, että pikkulinnut on syvemmällä metsän suojissa kun on niin kylmää. Oikein ilahduin, kun näin yhden talitintin lentävän lintulaudan luona. Ehkä niitä ilmestyy kun pakkanen vähän hellittää.

      Poista
  5. ja meillä linnut syö meidät konkurssiin, sellanen iso säkki siemeniä menee kolmessa viikossa. Taitaa ne tei toisten linnut olla meillä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kosotäti, käske ne meidän pikkulinnut takaisin tänne kotimaisemiin!!! Yleensä meilläkin menee talviaikaan säkkitolkulla auringonkukan siemeniä, nyt ei siemenet vähene lintulaudalta. Yhden tintin näin lentävän, ehkä niitä kotiutuu pian tänne takaisin.

      Poista
  6. Kysyit tuolla taannoin, että muistanko riisipuurovitsin. Muistan kyllä, se taitaa olla yksi niistä harvoista muistamistani vitseistä.
    Nyt lauhtui jo pakkanen, päästään lenkille. Simokin siellä tarkenee paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vitsihän oli aikoinaan johtaja J:n puuropuheessa, siitä asti se on naurattanut joskus vähän ja toisinaan vähän enemmän.
      Nyt on ihan sika loskaa, ajelin tänään aamupäivällä ja piti olla auton kanssa tosi varovainen. Mutta kun sade lakkasi, koirankin selkä kuivui ja nyt kolataan pihalta painavaa loskalunta. Tällainen lämpötila sopis mulle jatkossakin, hih.

      Poista
  7. Meillä on täällä ruudun toisella puolella Pyry koira, niin että terveisiä sinne Simolle. Olen eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos tulisit kylään tänne Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terkkuja vaan Pyry-koirulille Simolta. Kiva, että olet tullut blogiini lukijaksi, toivottavasti viihdyt jatkossakin. Tulen toki Aurinkokujalle!

      Poista