lauantai 6. helmikuuta 2016

LYSTIKÄSTÄ LAUANTAITA

Viikko mennä sujahti suhteellisen nopeasti. Päästiin jo lauantaihin. Perheen äidin ainainen pulma on, mitä laittaa ruuaksi perheelle. No, meillä siis vain prinssipuolisolle normaalitapauksissa. Simo kun syö omia raksujaan kera märkäruokapurkista lusikoidun lisukkeen.


Pari-kolme viikkoa sitten meillä pidettiin kuppisulkeiset eli Tupperin kutsut. Emännänlahjana tupsahti puna-valkoinen raastinmylly. Päätin testata myllyn ja kehittelin päässäni porkkana-keiton. Samalla tavoin kuin ennen vanhaan Kyllikki Virolainenkin ihan omasta päästään keitti kalasoppaa. No vitsi, vitsi.
Näin se kävi näppärästi. Kuorin viisi isoa porkkanaa, surrasin ne uudella myllyllä raasteeksi kattilaan. Vettä niin, että raaste peittyi, suolaa ja hitusen mustapippuria perään. Keitin porkkanaraastetta kypsäksi (en halunnutkaan siitä sosemössöä). Lisäsin kattilaan vehnäjauhot (n. 2 rkl) maitoon sekoitettuna. Ja lisää maitoa, että syntyi keittoa riittävästi. Kun keitto oli kiehuttanut vehnäjauhot kypsiksi, tipautin kattilaan koskenlaskijaa (noin puolet paketista) ja hämmentelin kunnes se oli sulanut. Ripotin keiton pinnalle persiljasilppua. Ja ei kun syömään. Että maistui hyvälle jälkiuunileivän ja rosvopaistisiivun kera. Prinssipuolisokin kehui, vaikka ensin arvuutteli, mitä olin keittoon kätkenyt.


Aamulla olin jo keittänyt valmiiksi vispipuuron. Sen tein mustaherukkasoseesta, jonka kekkasin pakastimesta eilen illalla marjoja sieltä tonkiessani. Mustaherukkaa tulee aina niin runsaasti, että sitä on säilöttävä muodossa jos toisessakin. Puolukkakin on perinteinen vispipuuron marja, mutta minä tykkään enemmän tästä mustaherukkaisesta. Siihen vaan loraus maitoa ja ääntä kohti.

Tulipa nyt pelkkää ruokajuttua. Meillä on sellainen järjestys, että prinssipuoliso toimii noutajana eli käy kaupassa ja minä sitten sovellan hänen hankkimansa ruokatarvikkeet syötävään kuntoon.
Aika paljon mies tuo kaupasta paitsi erilaista lihaa myös kanaa ja leikkeleitä vihannesten lisäksi. Ja tällä viikolla tarjouksesta ison ämpärillisen keltaisia appelsiineja. Ihan urakalla niitä on pitänyt napostella. Toisaalta, nyt kun aurinko on piilossa ja lunta satelee, on syytä hankkia aurinko vaikka appelsiineista, että "helemat paukkuu".

Ikkunalla avasi punainen joulukaktus nuppunsa, vähän on myöhässä, mutta vastapainoksi Korkeasaaren karhut ovat jo talviunilta heränneet kuukautta liian aikaisin.  Ja meidän Simo ottaa kevään tulemisen lempipaikallaan sohvassa rennosti, vähän raottaa silmiään kun hiivin kameran kanssa lähelle ja salama räpsähtää.

Huomenna on laskiaissunnuntai. Liukasta on hiekottamattomilla pihateillä. Varotaan katkomasta luitamme ja köpötellään sauvojen kera. 

Jospa se aurinkokin taas ilmestyisi lumisateen jälkeen.

26 kommenttia:

  1. Minä rrrakastan mustaherukkaa, mutta en tajua, miksi ne eivät anna meillä kunnon satoa. On koettu uudet merkit ja lopulta jaoimme erään todella herkullisen vanhan merkin viiten osaan ja ne lähtivät hyvin kasvuun, mutta hyvin vähän tulee marjoja. On koetettu sekä lannoittaa että olla lannoittamatta. Ötököitä ei ole ja auringon siinä pensaskohdassa pitäisi riittää...

    Äitikin tekee mustaherukasta vispipuuroa.

    Minulla on olo kuten Simolla eli voisin vain pötkötellä:)

    Sataa lunta...on kaunista. Ennen. Olgan aikaan nyt olisi lähdetty kauniille lumihämäräkävelylle.

    Mukavaa viikonloppua teille<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin mustaherukka on parasta. Meillä on siellä emäpitäjässä pensaita, vähän onnensa varassa pellon reunassa, mutta käydään heittämässä keväällä kevätlannoitetta ja syksyllä syyslannoitetta ja hyvä sato on tullut, vaikka vanhoja varsia on leikattu välillä pois. Metsä niitä vähän varjostaa jo nykyään.

      Täällä sataa nyt lunta - tai enemmänkin räntää aika sakeanaan. Mut eipä haittaa. Aloitin just tuon Norman lukemisen. Ja sauvakävellä voi lumisateessakin...
      Välillä on ihan ok pötkötellä ja kerätä voimia.♥♥

      Poista
  2. Vispipuuro on aina hyvää teki sen sitten puolukasta tai herukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, hyvää tulee molemmista. Ehkäpä enemmän tykkään herukasta visparissa.

      Poista
  3. Onpa herkullisen näköistä vispipuuroa. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun äiti sitä usein keitti. Hän keitti aina puolukasta. Itse en ole vispipuuroa tehnyt koskaan. Jos puolukasta puuron teen, niin se on aina ruismarjapuuroa. Sekin on toooosi herkullista.

    Voi ihanaa Simoa. Kyllä on rentoa meininkiä. Ei ole huolen häivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruismarjapuuro on terveellisempää toki, mutta mannaryyneistä vispipuuron saa nopeammin. Kokeile joskus!

      Simo osaa päivittäin ottaa rennosti sohvalla. Iltaisin enemmän omassa kopassaan minun katsoessani telkkaria siinä ihan vieressä. Ja illalla kömpii tietysti meidän sänkyyn peiton alle...lutupoika!

      Poista
  4. En ole koskaan keittänyt mustaherkasta vispipuroa, enkä ole maistanut miten hyvää siitä tulee. Mutta huomenna sitä kokeilen
    Simo se osaa ottaa olonsa rennosti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile toki, minä yleensäkin keitän mustaherukasta vispipuuron kun puolukoita voi käyttää paljon muutenkin.
      Simo on - niinkuin minäkin - "regina-rento".♥

      Poista
  5. Varmasti maukasta tuo porkkanakeitto ja terveellistä, samoin kuin vispipuurokin. Pitäisi minunkin pitkästä aikaa kokeilla vieläkö osaan vispata marjapuuron.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse yllätyin porkkanakeiton hyvästä mausta. Ja vispipuuroa teen melkoisen useasti, se on meidän molempien herkkua. Ja helppoa tehdä.

      Poista
  6. Upea kuva tuo viimeinen. Koira haaveilee omia haaveitaan : ) Herkullisia kokeiluja sinulla. Itse ajattelin yllättää pojan syntymäpäivänä kalakeitolla, laskiaispullilla ja täytekakulla tietysti. Voita laitan keittoon kissanpään kokoisen möhkäleen, kuten äitini sanoi. No, ei sentään : D Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo on sellainen lötköpötkö-koiruli.
      Kalakeitto ja laskiaspullat, nam. Täytekakkukin. Ja tietysti voita keittoon. (minä syön kaurapuuronkin aina voisilmän kanssa). Sinulle myös keväiset toivotukset (vaikka nyt sataakin räntää, mutta niinhän vanhat sanoivat, että uusi lumi on vanhan surma).

      Poista
  7. Upea kuva tuo viimeinen. Koira haaveilee omia haaveitaan : ) Herkullisia kokeiluja sinulla. Itse ajattelin yllättää pojan syntymäpäivänä kalakeitolla, laskiaispullilla ja täytekakulla tietysti. Voita laitan keittoon kissanpään kokoisen möhkäleen, kuten äitini sanoi. No, ei sentään : D Hyvää kevättä!

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa hyvälle, tuo sin keitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää oli, vaikka käytin siihen kevytmaitoa enkä kermaa lorautellut. Kokeilepa!

      Poista
  9. Tuo vispipuuro näyttää tosi hyvältä. Siitä sain idean tehdä omista mustaherukoistani myös vispipuuroa, kun niitä ei oikein meinaa saada mihinkään kulumaan. Turhan paljon tuli pakastettua. Joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä vaan, taisi tästä postauksesta alkaa vispipuurobuumi ja hyvä niin. Herukat vaan käyttöön. Minäkin käväisin sinun blogissasi hakemassa idean pasteijoista....

      Poista
  10. Ihana kuva Simosta ikkunassa. Hyvän näköisiä keitoksia sinulla ja varmasti maistuvia.
    Mukava alkanutta viikkoa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo on lutunen poika, vanhemmiten ihan lutustuu...
      Ei mun keitokseni sinun laittamillesi pärjää, makua niissä on muttei sitä näköä, mitä sinä taiot.

      Samoin teille keväisiä terkkuja...♥♥

      Poista
  11. Herkullisia ruokia ja niin terveellisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keitot on välillä ihan jees, yleensä tulee laitettua raskaampia aterioita. Ja vispipuuron sokerimäärää voi vähän säädellä myös.

      Poista
  12. Kyllä näyttävät niin makoisilta, voisinpa maistaa edes yhden lusikallisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuivat kyllä. Jos voisin, lähettäisin lusikallisen!!! no ihan virtuaalisesti kuitenkin.

      Poista
  13. Johan tuli ihan vesi kielelle, kiitos Anja! ♥♥♥

    VastaaPoista