maanantai 15. helmikuuta 2016

VIIKKO VIIKON JÄLKEEN

Kevättä kohti, vaikka pienin askelin. Muutama päivä sitten meillä jo nurmikko oli näkyvissä, vettä kaikki ojat reunojaan myöten täynnä ja pieniä kevätpuroja lorisemassa teitten poikki. Loppuviikosta sitten alkoi hiutalehtia, ensin harvakseltaan, sitten jo vähän enemmän ja loppujen lopuksi jo sakeana pyrynä. Saatiin pihamaa vitivalkoiseksi. Aamuisella postilaatikkoreissulla lumeen tuli vain koiran ja mamman askelkuviot. No ei lunta liioin kolattavaksi asti ole, mutta ei hiihtämäänkään pääse. Sellaista lumisotalunta. Tai lumiukkojen rakennusainetta. Mutta olkoon.
Lammikon uima-avanto on pysynyt kuitenkin sulana ja sinne on ollut ilo pulahtaa aamutuimaan.

Eilisen ystävänpäivän sydämet (ilmapallot)  ripustin lamppuun, en tiedä, hennonko niitä edes ottaa pois, muistuttakoot ystävyydestä edelleen. Kun lauletaan "mistä tunnet sä ystävän"  niin minä vähän herkistyn. Itse en varmasti osaa olla riittävän hyvä ystävänä, mutta olen todella kiitollinen niistä ystävistäni, jotka ovat olleet mukanani huolimatta siitä millainen olen - tai ehkä juuri siitä syystä!
Arkipäivässä ei tule niin usein oltua yhteydessä, mutta esimerkiksi aina, kun pyyhin hellan levyjen suojapyörylöitä, muistan ystävääni, jolta ne levyt aikanaan sain. Pienistä asioista syntyy ikimuistot ja kiitos ystävyydestä. Itse olen todella huono lähettämään kortteja tai tekstareitakaan. Silti suuresti arvostan omia ystäviäni, todella.

Laiska töitänsä lukevi, huomautti äidinäitini aina, jos puolustaaksemme joskus luettelimme tekemisiämme. Viime viikko kuitenkin meni nopeasti, sillä jokaiselle päivälle oli omaa tekemistä eläkeläisen muuten niin ykstoikkoiseen ajan mataamiseen.
Maanantaina ja tiistaina laulettiin. Keskiviikkona tanssitettiin taas porukkaa, torstaina käytiin laulamassa ystävänpäiväjuhlissa, perjantaina tanssitettiin Ikis-tuvassa ja illalla vielä kuunneltiin ihania rakkauslauluja seurakuntakodissa. Melkoisen musiikkipitoinen jakso. Lauantaina oli lepopäivä, mutta sunnuntaina sitten kuultiin Jarkko Aholaa täpötäydessä tuomiokirkossa.

Aivan upea laulaja, tulkitsi tuttuja melodioita kuten My way, Yesterday, Romanssi etc.  Aholan äänenväri on metallinen, kirkas ja kuulas. Hänen tulkintaansa Maan korvessa kulkevi lapsosen tie olisin kaivannut enemmän herkkyyttä, mutta sitä ei ehkä tälle Teräsbetonissa laulaneelle nuorukaiselle ole vielä kehittynyt. Mutta muuten kyllä konsertista nautin täysillä. Ja komea poika, totta vie.
Jotenkin hänen ilmeestään tulee mieleen Angry Bird! Kovasti kuulijakansa oli täpinöissään konsertista ja hyvä näin.

Onneksi nyt alkava viikko on vähän tasaisempaa tahdiltaan. Vain normaalit lauluharjoitukset tänään ja huomenna, tosin kenraalit Kalevalanpäivän juhlaan. Lisäksi mulla on tänään käynti terv.keskuksessa, reseptin uusintaa ja koipeni näyttämistä, josko toistakymmentä vuotta sitten leikattu basilioma olisi putkahtanut uuteen paikkaan ja tarvisee jäädyttämistä. 

Huushollin kevätsiivousta suunnitellaan tosissamme, onhan savolaisten projektit aina toteuttamista vaille valmiit. Tilattiin lehtilaatikko jätepaperille pihan laitaan, että päästään vanhoista tallennetuista aikakaus- ja sanomalehtipinoista ja vanhoista kirjoista eroon. Toisaalta, ei minua nyt suuresti häirinnyt aamulla huomaamani hämähäkin kutoma lanka vitriinikaapin maljakosta läheiseen kattokruunuun. Ohimennen huitasin sen siitä pois.
Tämä kertoo kyllä rouva Hulda Huolettoman muuttaneen meille!

Joulukaktus, tämä punaisempi, jaksaa ilahduttaa. Vaaleanpunainen on jo tiputtanut kukkansa, tämä vaan porskuttaa ikkunalaudalla.
Valkoinen perhosorkideakin kehittää uusia nuppuja, on ollut kovin ahkera kukkija, vaikka toiset neljä orkideaa vain lepäävät laakereillaan.Kukkamultien vaihtoon olisi kohta aika, jäi viime keväänä suunnittelun asteelle. Ja sinivaleunikoiden siemenet pitää laittaa itämään, samoin kohta jo tomatintaimetkin nousemaan mullasta. Ja jos ei sitten onnistu, Türin kukkamarkkinoilta ostan viimeistään toukokuussa taimia.

Kävin läpi nekkakokoelmaani. Joka kaappi pullollaan. Olen hullu, myönnetään. Tilasi pari uutta lasilevyä nekkavitriinikaappiin, tungen nekkoja ahtaammalle sinne. Muuten, keittiön nekkasalusiini pitäisi puhdistaa myös. Laiska töitänsä lukevi!
Tää nekka on mun aarre, ostin sen Budapestin kirpparilta tummalta vanhalta mieheltä, joka ei suostunut hinnasta tinkimään ja minä nekan silti halusin. Vanha on ja minusta todella nätti.


Nyt tämä taas lopettaa lätinät ja vie Simon piipahtamaan ulkona. 
Järkihommat hoidellaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat!
Sitten kamppeet kassiin ja lauluharjoituksiin. Elämää tämä on.
Siispä: ihanaa helmikuista viikkoa, blogiystävät.


13 kommenttia:

  1. Ohoh, ompa siellä musiikillista extremeä elämä pullollaan. Nekka on erikoinen ja nätti, minulla on muutama itselläkin, mutta en ole erikoistunut niihin, maitokannujakin muutama, lehmäkannuakin havittelin, mutta ei enää innosta kuten aiemmin, turhaan on kippoja kertynyt. Mukavaa helmikuuta sinne ja Simolle pakolliset halit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, musiikki on tämän menneen viikon taikasana. Nyt onneksi ohi ja arki palaamassa. Minä olen nekkafriikki ja sen vuoksi haalinut nekkaa jos jonkinlaista hyllyt pullolleleen. Arabian maitokannuja muutamia on, lehmäkannuja tusinan verran. Nyt en enää hirmusti hamstraa, onneksi, vaan yritän päästä osasta jopa eroon. Kuin myös, iloa helmikuuhun ja Simo kiittää haleista.♥

      Poista
  2. Monenlaista puuhaa viikkoosi mahtuu. Niin sitä odottaa että aurinko välillä paistaisi, mutta höh, sittenhän näkyy kaikki vielä siivoomaton pöly joka paikassa. meille tuli uusi talvi, ainakin lunta tuli sulaneen tilalle, Kovin oli märkää ja painavaa tullessaan, mutta nyt on pikkupakkastakin luvassa. onneksi ei sada........
    Simolle rapsutus, osaa näemmä otta rennosti sekin. Himmu ressulla on keskiviikkona hammaskiven poisto eläintohtorilla. Ensi kerran elämässään,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut viikot pakkautuvat pullolleen tapahtumia, mutta kyllä sitten tasaantuu arkiseksi. Aurinkopäivinä huokailin pölyjä huushollin kaikilla pinnoilla, mutta nyt pilvistä, joten voi pölyt taas unohtaa.
      Simolla on sama edessä kuin Himmulla, kerran vuodessa on käyty hammaslääkärillä näin keväisin. Nukutetaan ja putsataan koko purukalusto.
      Mukavaa helmikuuta sinulle ja Himmulle.

      Poista
  3. Minulla nuo lhetikaktukset kukkivat aian syksyllä kun tuon sisälle, ei ikinä esim. jouluna eli jos sellaisen kukkivan jouluksi haluan, se pitää ostaa. Ei kai noille lehtikaktuksille tarvitrse multia vaihtaa muuta kuin vasta sitten kun ruukku käy pieneksi ja tulee muutto suurempaan?

    Nyt on jotenkin seisahtunut hetki. Kovat pakkaset ohi, paljon lunta ja R. lähti just putsaamaan linnunpönttöjä, sillä tintit ovat alkaneet käydä asuntonäytöillä. Yksi pönttö korvataan uudella ja se on se, jossa puutarhurin ahkerin apulainen kirjosieppo pesii.

    Oikein musiikillista ja kukkivaa jatkoa teidän koko poppoolle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena kommentistasi. Aurinko paistaa ja on keväinen sää, juuri pakkasta. Mikäs sen mukavampaa kuin nautiskella päivien pitenemisestä ja valoisuuden lisääntymisestä.
      Meillä lintupöntöt vielä putsaamatta, yksi näkyy olevan ihan vinossakin. Minä en kovin kirjosieposta välitä, kun se mokoma ajaa tiaiset pois jo rakentamaltaan pesältä, kova kilpailu keväisin parhaista paikoista on.

      Aloitin Sofi Oksasen Norman, mutta jotenkin se ei vaan etene. Pitäs vaihtaa Lopottiin (ostolistalla on). Aurinkopäiviä sinne saarellenne toivottelen.♥

      Poista
  4. Kyllä tuolla Jarkolla on mahtava ääni, mie tykkään enempi niistä hevi kiekasuista.
    Oikein mukavaa helmikuun jatkoa

    VastaaPoista
  5. Jarkko A on minun mieleiseni artisti! Kun kestän kaikenlaatuista musiikkia niin reippaana sanon, että Teräsbetoni ajoista olen häneen tykästynyt. Nyt oikein innoistuin tästä klassisesta puolesta.

    Olen aika hyvin päässyt jo eroon tästä keräily vaiheesta ja vaikka olen saanut mukamas kamaa pois, niin sitä en edes itse huomaa tässä huushollissa....;//

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin Jarkko Aholaan kuuntelen, mutta nyt on vuorossa Maija Hapuojan Helismaa-tulkinnat, sain cd:n hänen puolisoltaan eilen ja ihan polttaa sormissa saada se kaikumaan huushollissa.

      En minäkään ole pitkiin aikoihin juuri kerännyt mitään (paitsi kokemuksia tietty!) mutta kamaa on tosiaankin joka paikka pullollaan. Olen noita kippojani yrittänyt facessa myydä kun siellä eri ryhmiä lasi- ym. tavaroille, mutta aina on joku huomautellut, että väärä paikka ja plaa-plaa, joten olen sitten suivaantunut ja poistanut ilmoitukseni. Pitäs vähän enemmän tutkia kaupustelulistojen sääntöjä vissiin.
      Terkkuja harjukaupunkiin....

      Poista
  6. Mahtava musiikkiviikko takana! Iloa myös tälle viikolle!

    VastaaPoista
  7. Touhua tuntuu riittävän, mikä onkin kivaa, pitää virkeänä.
    Hiihtokelejä niin täälläkin odotettiin, mut olisinko puolen kymmentä kertaa käynyt, ja nyt ladut huonossa kunnossa.
    Kyllä se kevät sieltä tulee. Tänään kuvattiin aurinkoista, niin käyn ensin aamulla kävellen jumpassa, vien kamat kotiin ja jatkan kävellen ystävän luokse. Siis ulkoilupäivä.
    Mukavaa viikkoa!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei ole juuri hiihtokelejä ollut, tosin hiihtovermeeni ovat vanhanaikaisia ja kehnokuntoisiakin. Aurinkoista on, tänäänkin niin valoisaa. Ihanaa kun jaksat reippailla, mulla myös menossa kävelykuuri Simon kanssa ja huomaan kunnossani hieman paranemista. Nautitaan kevätpäivistä! Iso hali sinulle päivi!

      Poista