torstai 12. tammikuuta 2017

VARADERON VALKEAT HIEKKARANNAT

Jouluaattona jätimme taaksemme Havannan ja köröttelimme lähes kolmen tunnin matkan (vain kuitenkin 142 km) Varaderoon. Matkalla pysähdyimme tiettyyn taukopisteeseen, jossa nopsat kauppiaat olivat jo valmiiksi laittaneet pinacoladat ananaksen koverrettuihin kuoriin meitä odottamaan. Kyllä se kaikille maistuikin. Suomalaista opasta ei bussissa ollut vaan paikallisopas selvitti meille, jos matkan varrella oli jotakin erikoisempaa nähtävää.

Varaderoon tultuamme olimme ensimmäiset, jotka bussista jäivät hotelli Barloventoon. Nopea sisäänkirjautuminen, tavarat huoneeseen ja ulos katsomaan hotellin uima-altaita. Samalla teimme illan pöytävarauksen jouluaattoaterialle.

Katsastimme myös valkoisen hiekkarannan, joka kiinteästi liittyi hotellialueeseen.
Hotellin aulassa oleva koristeltu ja led-valoja välkkyvä joulukuusi sekä Merry Christmas -seppele olivat oikeastaan ainoat jouluiset asiat, no, altaiden lähellä oli palmupuihin kierretty myös led-nauhoja.
Jouluaattona ravintola pani parastaan, kinkkua ja kalkkunaa löytyi myös kaiken muun tarjonnan lisäksi. Koko lomamme ajan ihmettelimme ravintolan runsasta valikoimaa, kaksi pitkää noutopöytää täynnä mitä erilaisimpia herkkuja, vastapuristettuja tuoremehuja, hedelmiä, jäätelöä ym. Ja halukkaille kokit paistoivat munia eri tavoin, siivuttivat juuri kypsennettyä paistia tai kalkkunaa, sekoittivat asiakkaan toivomusten mukaisia pasta-annoksia jne. Alussa sitä söi silmillään ja otti lautaselle hieman uteliaisuuttaankin jos vaikka mitä. Loppuaikana sitten jo valikoitiin tarkemmin. Mutta ihan älytöntä syömistähän se oli; aamiainen, lounas altaiden takana olevassa isossa katoksessa lähellä rantaa, päivällinen taas ravintolassa ja välipalaa sai lounaan ja päivällisen välissä niin halutessaan (ranskalaisia, hampurilaisia jne). Hotellin baarit palvelivat lähes kellon ympäri ja sieltä sai hakea haluamaansa juomaa ilman eri korvausta. No, näkyipä joitakin istumassa aulabaarissa iltamyöhään ja aamulla anivarhain. Mutta ei siellä - yhtä nuorta miestä lukuunottamatta - kukaan juuri örveltänyt, liekö lämmin ilma haihduttanut juomat nopeasti taivaan tuuliin.
Papaija oli minun makuuni.

Tutustumisen arvoinen oli myös tämä guava, tosin siinä oli pikkuruiset ja kovin kovat siemenet hankaloittamassa. Myös tuoretta ananasta, banaaneja, greippejä ja appelsiinia oli aina tarjolla.

Lounas tarjottiin palmunlehdillä katetussa majassa. Valikoima ei ollut ihan niin laaja kuin ravintolassa, mutta grillimestari grillasi kanaa, possua, kalaa ja hampurilaispihvejä joka päivä valittavaksi.
Hotellialueella oli paljon kissoja, ne kuljeskelivat aina hotellin ja lounaskatoksen välillä, aina sinne, missä ruokaa oli tarjolla. Jopa mustanpuhuva kisuli, jonka ristin Pekka Töpöhännäksi, suoritti erään pöydän astioiden esitiskauksenkin.

Kissoilla tuntui olevan reviirit, lisäksi niillä oli Cat cafe - koppi hotellin pihalla.

Aina ei jaksettu loikoa auringossa altailla tai rannalla vaan ajettiin Varaderon pääkatua aina niemen kärkeen ja takaisin. Varaderossa tuntuu olevan liki pelkästään hotelli hotellin vieressä. On ainakin englantilaisten ja kanadalaisten suosiossa. Kanadalaisille kuin Kanarian saaret meille. Suomalaisia lomailijoita oli myös runsaasti Varaderossa, Havannassa heihin ei juurikaan törmätty.
Varaderon pohjoispuolella lainehtii Atlantin valtameri ja eteläpuolella Karibian meri. Karibian puolella oli upeita veneitä odottamassa.

Ja niemen hotellit ovat melkoisia rakennuskomplekseja, tilaa turisteille näyttää riittävän.

Kyllä valkoinen hiekkaranta oli houkutteleva. Merivesi oli lämmintä ja kristallinkirkasta. Monet purjehtivat, surffailivat, liitovarjot leijuivat, katamariinit ja poljettavat veneet suuntasivat kanoottien kanssa kilpaa merelle. 




Rantahiekassa ja läheisillä puunrungoilla puikkelehti pieniä gekkoja, jotka tarkkaavaisina seurasivat hiekalla olevia siivekkäitä hyönteisiä ja nappasivat ne salamannopeasti parempiin suihin.

Kuubankrokotiilejä emme nähneet, niitä elänee vielä jokien suistoissa ja krokotiilitarhassa muutamia. Papukaijoja ei myöskään nähty, mutta pikimustia närhen kokoisia lintuja ja tietysti varpusia oli puissa pienempien sirkuttajien ohella. Pelikaanit lentelivät rannan edustalla, yhdestä sain kuvankin tabletin kameraan.
Eläimistä ei siis ole haittaa Kuubassa, ainoastaan pienistä itikoista, joita kuin ihmeen kaupalla ilmestyi iltaisin myös hotellihuoneeseen. Ennen nukkumistä piti läiskiä niitä hengiltä, mutta aina niitä vaan inisi valmiina pistelemään. Minä olin - allerginen kun olen - aivan hurjilla paukamilla, miehellä ei mitään ongelmaa niiden kanssa. Onneksi oli hydrokortisonituubi mukana.
Sama ongelma oli muutama vuosi sitten myös Malesian matkalla niin, että piti välilaskupaikaltalta Intiassa ostaa rauhoittavaa voidetta käsivarteen.

Varadero on mielestäni lomapaikka lomapaikkojen joukossa. Paljon valkoista hiekkarantaa, huimasti aurinkoa ja kirkasta vettä. Paljon ostosmahdollisuuksia ei ollut, muutama kuubalaismusiikin kasetti löytyi. Ostoskeskuksessa olisi ollut ihana lasinen kukko ja hevonenkin, mutta hinta huimasi ja olivat Muranon lasitehtaalta Italiasta, joten päätin joskus (?) noutaa ne sieltä.
Ehkä vielä yhden postauksen verran puserran tästä reissusta, eli Matanzan retkestämme. Siihen asti...





11 kommenttia:

  1. Aivan ihanat rannat! Eipä niitä suotta kehuttu ed. kommentissa mainitsemassani kirjassa. Ja muutenkin Kuuba näyttäytyy ainakin kuvissa houkuttelevalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varaderon rantaa on sanottu maailman kauneimmaksi eikä ihme. Kuuba on varsin mielenkiintoinen maa vielä toistaiseksi. Me molemmat kyllä oltiin todella ihastuneita ja tyytyväisiä matkaan. Googlettamalla Kuubasta on hienoja kuvia eri kirjoituksissa, minäkin tunnistin monta paikkaa kuvista.

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Ihanat nuo kukot. Hyvälle näyttää hiekkaranta. Voi oisinpa ollut mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukon olisin tuonut kainalossani, mutta sen hinta yli 200 e hirvitti. Ja sen paino tietenkin. Kenties joskus pääsen vielä Muranoon...
      Hiekka oli valkoista ja merivesi lämmintä.

      Poista
  4. Amalia sen juuri tuossa sanoikin; "Oi jospa oisin saanut olla mukana".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli meidän haavematka jo pitkään. Tykättiin tosi paljon molemmat.

      Poista
  5. Ihanan väristä hiekkaa ja sellaista hienoa, ei karkeaa kuten on Gardalla. Minä en tosin välitä yhtään enää rannalla makoilusta, vain umisesta, mutta kukin tavallaan.

    Papaija on mun ihan intohimo. Lueppa Piipon kirjoista, miten terveellistä se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiekka oli valkoista ja sillä oli kiva kävellä. En minäkään juuri auringossa makoillut, enempi varjossa ja tarkkailin touhua ympärillä. Nautin uimisesta sekä altailla että meressä, se oli parasta.
      Papaijaa oli aina tarjolla ja kyllä ainakin minun lautaselleni sitä eksyi joka kerta. Tykkäsin. ♥

      Poista
  6. Kiitos kun jaksoit keroa matkasta! paikka johon joskus haaveilin vielä käyväni, no, haaveeksihan se jäi, mutta oli mahtavaa luke nämä kirjoituksesi ja kaikki kuvat katsoa.
    Kyllä varmaan oli Simo onnellinen kun kotiuduitte, vaikka kuinka hyvä olisi hoitopaikassa niin kotona omien ihmisten kanssa on kuitenkin parast. Kyllä sen aina Himmustakin huomaa kun kotiin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni jaoin matkakokemuksiani täällä blogissa. Kuubasta mekin haaveilimme pitkään ja nyt sen saatoimme kokea. Paljon meidän ikäsiämme ja vanhempiakin suomalaispareja tavattiin Varaderossa. Kuubasta on tullut suosittu suomalaistenkin matkakohde, harmi vaan, että lentomatka sinne on niin pitkä.
      Simo on ollut onnesta mykkyrässä kun pääsi taas mamman kainaloon. Koti on pienelle koirulillekin parasta.

      Poista