perjantai 15. joulukuuta 2017

KAUKOKAIPUU

Syksyn tullen mielen jälleen valtaa kaipuu, kuin muuttolinnut mä tahdon etelään....
Nuo sanat on laulusta, mutta nyt meidän matkakohteemme ei ollut Espanja vaan lensimme hieman
kauemmaksi. Pitkä lentomatka koneessa kökötellen on tietysti tämän ikäisille varsinkin jo vähän
vaivalloista, mutta sinne vaan  piti itsensä tunkea. Koneen vaihto Bangkokissa ja sieltä edelleen
meren yli Colomboon, Sri Lankan nykyiseen pääkaupunkiin, mistä vielä jatkettiin paikallisella taksilla Negomboon. Aikaeroa kotimaahan riittävästi,  joten sopeutumista tarvittiin.


Sri Lanka eli entinen Ceylonin saarivaltio on aikoinaan ollut ensin Portugalin siirtomaa ja myöhemmin brittien. Siihen aikaan Ceylonin pääkaupunkina oli Kandy, keskellä saaren vehreitä vuoristomaisemia. Britit rakennuttivat rautatien Kandyn ja Colombon välille ja muuttivat pääkau-
pungin Intian valtameren rantaan Colomboon. Näin he pystyivät paremmin hyödyntämään siirtomaansa tuotteita ja laivaamaan ne kohti Englantia, kuten puuvillaa, riisiä ja teetä sekä jalokiviä.

Sri Lankassa on reilut 21 miljoonaa ihmistä, kaaosmainen liikenne ja paljon vielä kehittämistä monessa suhteessa. Tai ehkäpä meistä eurooppalaisista tuntui moni asia kaipaavan kohennusta.
Mutta heillä on upeita rantoja, tulista ruokaa, aurinkoa ja lämpöä. Ja niitähän me ainakin kovin kaipasimme täällä kotimaassa syksyn vesisateiden ja hämäryyden keskellä.


Aika nopeasti kotiuduimme hotelliimme, joka sijaitsi aivan meren rannalla, vain pieni nurmikkokaistale rantahiekan ja terassimme välissä. Hotellissa oli paljon henkilökuntaa, aamiaisella keltapaitaisia miehiä pitkissä hameissaan jatkuvasti palvelemassa.
Ensimmäinen päivä meni aurinkoa ja lämpöä hämmästellessä. Hotelliketjun edustaja tarjosi meille
retkimahdollisuuksia ja päätimme käyttää kaksi lomapäiväämme tutustuaksemme saaren nähtävyyksiin.


Ensimmäisenä retkikohteenamme oli Gallen vanha kaupunki saaren eteläkärjessä. Oppaanamme ja kuljettajanamme oli Sunil Rodrigo, jonka luotsaamana nähtiin brittien covernement kaupungin satama-alueen vieressä, kaupungin vasemmanpuoleisen liikenteen kaaos, tsunamin jäljet rantatien
varrella, kuuluisa naamiomuseo sekä poikkesimme myös kilpikonnien hoitotilalla, missä monet
mm. kalastajien verkkoihin tarttuneet ja vammautuneet kilpikonnat saivat hoitoa. Erikoisuutena näimme albinokilpikonnan, niitä syntyy kuulema vain yksi kymmenestätuhannesta ja sen vuoksi se
oli hoitolan aarre ja tarkan silmälläpidon alaisena, koska sen arvo oli mittaamaton.

Surullista oli nähdä rantatien varrella olevat tsunamin muistomerkit ja vaurioituneet talot, joita ei ollut lainkaan korjattu, koska asukkaat olivat menehtyneet tsunamissa. Opas kertoi 2000 ihmisen kuolleen hyökyaallossa, joka huuhtoi kaiken mennessään.

Gallesta ajelimme takaisin Colomboa kohti, mm. Hikkaduwan läpi. Muistui mieleen se laulu Hikkaduwa-joella! Retki saaren eteläiseen osaan kesti kokonaisen päivän ja illan pimennyttyä palasimme väsyneinä takaisin "kotihotelliin".

Valitettavasti nämä mun kuvat on vähän mtä sattuu, otin tabletilla enemmän kuvia vaan enpä ole
saanut (osannut) niitä vielä siirtää tänne läppärille. Mutta jatkan kun ehdin tämän reissun tunnelmien kertomista ja lisään kuvia sitten lisää.






15 kommenttia:

  1. Voi Anja! Mulla ei taida olla kaukokaipuuta, kun alpit ja Irlanti riittävät aina:) Hieno baeach teillä on ja kilipikonnat ovat aivan sympaattisia. Mukavaa lomaa♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se vähän rankka reissu pitkine lentomatkoineen, mutta kyllä me kuitenkin oltiin ihan tyytyväisiä näkemäämme ja kokemaamme. Yritän kirjoittaa reissusta vielä lisää kunhan ehdin.

      Poista
  2. Paikan tiedän, ainakan sinne päin jotain ja historiastakin jonkin verran! Koskaan en ole ajatellut sinne asti mennä, onneksi te olitte siellä ja saadaan lisää tietoja ja kuvia matkasta!! Aikamoisen reissun teitte taas, minä en taida tohtia enään noin pitkiä matkoja matkustella.....:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reissu oli hieman vaivalloisempi kuin viime vuoden matka Kuubaan, jonne suora lento. Nyt vaihdoimme Bangkokissa ja vähän oli hässäkkääkin. Mutta onnistuimme löytämään Sri Lanka Airlinesin koneeseen ja lentämään meren yli Colomboon.
      Kyllä vielä onneksi jalka nousee ja mieli halaa maailmaa näkemään, mutta kiva on tulla kotiin myös. Simo ainakin on onnellinen kun kaikki on kotona taas.

      Poista
  3. Mielenkiinnolla luen matkakertomustasi ja mietin, että nuorena tuolla olisin halunnut seikkailla mutta silloin ei ollut mahdollisuutta lähteä. Paljonko on lämpöä siellä? Toinen kuva on niin kodikkaan näköinen niinkuin täällä joskus ennen vanhaan paitsi ei ollut noita ajoneuvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpöä oli kolmisenkymmentä astetta pilvisinäkin päivinä, mutta se kosteus, petivaatteet tuntuivat joskus nihkeiltä.
      Mutta liikenne oli niin hurjaa, että tuntui olevan täysin ilman mitään sääntöjä, rohkein aina vaan tunki itsensä ajoneuvoineen eteen...

      Poista
  4. Minun kaukokaipuuni vetäisi kohti Eurooppaa :) Teillä on varmasti ollut mukava matka. Mutta missä koira oli matkan ajan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simo oli ystäviemme luona Loviisassa, pitävät hänestä kyllä kovin hyvää huolta ja Simo on ollut siellä myös aiemmin. Ymmärrän kaipuusi Euroopan kohteisiin.

      Poista
  5. Ohhoh, kaukana olettekin käyneet, mielenkiintoista lukea nähdä kuvia tuolta saakka. Hyvää adventtisunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan sinne matkaa tosin, mutta elämys taas kerran olikin. Laitan lisää tekstiä ja kuvia, nyt on vähän vaikeaa kun suru tuli jouluumme kahdelta taholta. Tyttäremme mies ja poikamme anoppi menehtyivät muutama päivä sitten. Ymmärrettävästi kaikki muut asiat jäävät hetkeksi taka-alalle.

      Poista
  6. Olette te aikamoisia maailmanmatkaajia, uskallatte vaan lähteä seikkailemaan. Hienoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan omatoimisesti lenneltiin. Kyllä välillä vähän jännitettiin, onnistutaanko löytämään etsimämme mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin. Nyt pitää alkaa suunnitella tulevan vuoden loppupuolelle jotakin jännää paikkaa...
      Niin kauan kun vaan jalka nousee, on mukava lähteä uusiin seikkailuihin.

      Poista
  7. No oli teillä varmaan paljon ihmettelemistä siellä kaukana.
    Kiva kun vielä jaksatte matkustella.
    Kiva on katsella näitä matkakuvia.
    Mukavaa viikkoa teille.

    VastaaPoista
  8. Täältähän löytyi mielenkiintoinen matkakertomus. Aurinkoa, merta ja idän eksotiikkaa. On varmasti ollut hieno kokemus.

    VastaaPoista