keskiviikko 15. toukokuuta 2019

KEVÄTTÄ ILMASSA

Tarkalleen vuosi on kulunut edellisestä postauksestani. Miten sitä onkaan  ollut niin aikaansaamaton, että on vaan porskutellut eteenpäin. Aiheista ei kuitenkaan olisi ollut pulaa, niin paljon tämän ikäiselle mummelille sattuu ja tapahtuu.

Ehkäpä kerron tässä viimeisistä sattumuksista.  Huhtikuun alussa lähdin muutaman ystävän kanssa kahden viikon matkalle Afrikkaan. Idea matkasta tuli joskus joulun maissa ja seikkailunhalu oli niin päällimmäisenä, että lentoliput tilaukseen.  Matkan määränpää oli Malawi, ei meitä pelottanut edes Mosanbickin myrskytulvat eikä kolerat ja muutkaan sikäläiset outoudet.
Tuntui turvalliselta lähteä, kun ystäväni ja kaimani on tehnyt toistakymmentä vuotta hyväntekeväisyystyötä Malawissa. Hän on rakennuttanut sinne kouluja ja hoitaa kummitoiminnan kautta sikäläisten lasten ja nuorten parempien elinmahdollisuuksien edistämistä.


Lensimme Tukholman kautta ensin Addis Abebaan. Etiopian Airlinesin kaksi konetta oli lyhyen ajan sisällä tippunut taivaalta, mutta rohkeasti uskoimme pysyvämme ilmassa. Iso kone vei meidät turvallisesti Etiopiaan, mistä jatkoimme edelleen Malawin pääkaupunkiin Lilongween.  Matka kesti lähes vuorokauden. Perillä Lilongwessa majoituimme entiseen Englannin siirtomaa-aikaiseen hotelliin pariksi yöksi. Iltaisin ryömimme moskiittoverkon suojaan nukkumaan.


Meillä oli jokaisella kaksi isoa matkalaukkua omien käsimatkatavaroiden lisäksi, sillä veimme sinne lapsille ja nuorille tietokoneita,  vaatteita, kenkiä ym. arkipäivässä tarpeellista. Kun kävimme ensimmäisessä kohteessamme Rice-koulussa, vastaanotto oli lämmin, äidit ja lapset lauloivat meille ja tuomamme tavarat otettiin ilolla vastaan.


 Tapasin siellä myös poikani perheen kummilapsen, nyt 13 vuotiaan Patrick--pojan.

Lilongwesta jatkoimme matkaa kohti etelää pikkubussilla, joka tosin oli  varsin kevyesti varustettu ja ahdas. Mutta maassa maan tavalla. Päätiet oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja poliisejakin aina lähes kymmenen kilometrin välein tarkistamassa liikennettä. Matkasimme kohti Plantyren kaupunkia, missä kävimme syömässä ja ostamassa ruokatarvikkeita Bangulaan, mikä oli matkamme yksi pääkohteista. Bangulassa majoituimme opettaja-asuntolaan, lähelle kaimani Anjan taloa.
Bangulassa Omega huolehti meille ruoan keittämisen, jopa leipoi syntymäpäiväkakunkin. Kaikki keittäminen tapahtui ulkona ja yleisemmin kolmen kiven "hellassa"  tulen päällä.

Tässä valmistuu kakku!


Omega ja äitinsä puun varjossa keskipäivällä. Omegalla on pieni Bryan-poika, joka myös toimitti askareita pihapiirissä. Omegan isä Letace myös myhäili hyväntuulisena pihapiirissä, missä kanat, ankat. helmikanat, vuohet, lehmät ja koira pentuineen käyskentelivät vapaina.



Pihapiirissä oli myös Anjan talo ja valtava merikontti, millä kaikenlaista tavaraa oli tuotu Suomesta.
Ihmetellä täytyy, miten painava kontti ylipäätään on saatu perille, sillä tiet - paitsi päätie - ovat aivan olemattomia polkuja.

Kävimme luonnonsuojelualueella safarilla ja vaikka lähdimme matkaan jo aamuviideltä, emme nähneet isoja eläimiä kuten norsuja tms, mutta impala-antilooppeja, marabu-lintuja, apinoita, virtahepoja ja krokotiilejä kylläkin.

Norsut olivat käyneet juomassa rannalla ja niiden töppösten jälkiä nähtiin tiellä, vaikka itse eläimet olivatkin jo siirtyneet metsän siimekseen polttavasta auringosta.

Ensimmäisen viikon aikana kävimme myös ekopuutarhassa sekä näimme Madonnan lomakohteen Malawissa. Hän tuo aina mukanaan kokonaan oman henkilökuntansa. Hieno paikka viettää lomaa, mutta säästyykö Madonnakaan hyttysten pistoilta? Meillä ainakin syötiin iltahämärissä nilkat aivan paukamille. Malarian estolääke oli  todella tarpeeseen ja vielä matkan jälkeenkin.

Me nautimme kahvit Madonnan terassilla.

Ja sunnuntaina käytiin paikallisessa kirkossa, joka kyllä yllätti ulkoisella vaatimattomuudellaan, mutta seurakunnan pappi ja kuoro olivat innostuneita, kuoro lauloi hienosti, kirkossa ei ollut urkuja eikä muitakaan soittimia vaan nämä ihmiset. Vaikuttavaa.

Ensimmäinen viikko Malawissa antoi aihetta moneen hämmästelyyn. Ihmiset olivat iloisia ja ystävällisiä, vaikka heillä elämisen puitteet meidän mittapuumme mukaan olivat todella vaatimattomat. Lapsia oli paljon, nuoriä äitejä kankaalla "selkäreppuun"  kietaistuine lapsineen, päänsä päällä painaviakin tavaroita kantavia naisia ja polkupyörään lastattuja puukuormia, maissisäkkejä ja kaikkea mahdollista rakennustarvikkeista kattoruokoihin.

Jatkan toisen viikon tapahtumista seuraavassa postauksessa.


3 kommenttia:

  1. Kiitos matkakertomuksestasi! varmasti matka joka jättää paljon muistoja, paljon ajatuksia. Nyt odottaa jatkoa suurella mielenkiinnolla.
    Olipa vaan ihana kun taas olit kirjoittamassa kun niin usein ajatellut missä olet kun ei mitään kirjoitusta ole ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi mummeli, ihan on huono omatunto kun postaamiset jääneet arjen jalkoihin. Miehen sairaus ja sädehoidot on vieneet voimat myös minulta mutta nyt näyttää jo valoisammalta. Kiva kun kommentoit. Terkkuja ja terveyttä sinulle.

      Poista
  2. On se kuun ihan eri maailma verrattuna meidän oloihin, hyvät ja huonot puolet molemmissa. Mielenkiintoista nähdä ja lukea matkasta tuonne kauas, rutkasti rohkeutta on vaatinut lähteä.

    VastaaPoista