Tää on vähän läppää, myönnetään. Aina ei tule ajatelleeksi, mitä suoltaa suustaan tai postaa kuvissaan. Anteeksi pyydänkin etukäteen ja takakäteen myös, sillä huomasin (kuten joku muukin blogissaan), että lukijoistani on yksi hävinnyt bittiavaruuteen. Liekö syynä tämä vähän kieroutunut hjuumorini, sorry nyt vaan.
Talvi tekee nyt todella tuloaan. Aamupimeällä (klo puoli yhdeksän vielä) oli polut vetisiä, vain kallion jäkälärinteissä liukasta huurretta. Nyt selkeän päivän päätteeksi pihanurmikko vahvassa huurteessa ja tien alapuolen pelto usvasta harmaa. Ehkä saadaan valkoinen joulu.
Päivällä auringonsäteet paljastivat huushollini pölyiset pöydänpinnat. Koiran päivystysikkuna oli haukkumisesta harmaana. No paskalla ei ole kynsiä, sanoi mummoni aikoinaan. Luuttu käteen ja ikkuna taas kirkkaaksi. Mutta voi jeskamandera tätä muuta tilpehöörin määrää.
Vein makkarista peitot ulos tuulettumaan ja lakanoita vaihtaessa mietin, mistä tulisi se siivoojakeiju, joka purkisi lasikaapin hevoshyllyt ja pyyhkisi pölyt. Muistuipa mieleeni serkkuni miehen usein viljelemä lause: En ole hevonen vaikka tallissa synnyinkin. Mutta minäpä olen kiinalaisessa horroskaapissa hevonen ja senkö vuoksi olen kerännyt talliini yli tuhannen hevosen lauman. Kyllä saa mummeli pölyjä pyyhkiellä. Onneksi hevoseni eivät tarvitse heiniä eikä lannanluonti ole jokapäiväistä.
Vielä vähän läskiä eiliseen postaukseeni. Silloin tyttösenä kun pappi sanoi aamenen, elopaino oli nelkytkahdeksan kiloa. Siitä "lihakset" hiipi pikkuhiljaa tuplaan ja vähän ylikin. Vaikka sanotaan, että lihavat on lepposia ja ne miettii aina vaan kepposia, niin omasta itsestäni on välillä leppoisuus kaukana. Ranstakkavaiheen ollessa päällä ei lähelläni kestä kukaan. Silloin on kadonnut se ujo ja hiljainen maalaistyttö, joka ei uskaltanut suutansa avata muuhun kuin "tahdon". Tietysti elämä kurittaa ihmistä, mutta suurin syy epämääräiseen pahaan oloon tulee ihmisen itsensä sisimmästä. Minulla ainakin.
Kuljen kuin kaalimato. Vaatteet tuntuu ahtailta, vaatehuoneessa roikkuu vastuksina riepu rievun vieressä ja odottaa päivää hoikempaa. Ruokapöydässä hoen itselleni: söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä pillikintut (se on siitä sadusta!) ja yritän pysyä kohtuudessa. Vähän olen jo onnistunut. Verenpainekin lähes tyydyttävällä tasolla. Kengät solahtaa koipiini sutjakammin. Muutenkin olo on parempi kuin vuosi sitten. Tie kevyempään oloon on pitkä ja kivinen. Että olenkin antanut itseni leventyä, hukannut vyötäröni ja hankkinut suonikohjut. Ja mitä vielä. Varsinaista vuodatusta tämä.
Mutta ei niinkään huonosti sittenkään, kiitos Simon. Reilu lenkki happirikkaassa havumetsässä antaa potkua päivään. Auttaa uskomaan itseeni ja siihen, että asiat voisivat olla vieläkin huonommin. Ja jos on villakoiria sängyn alla ja pölykerrokseen pianon kannessa voi kirjoittaa sormellaan "anja was here", sekin on vain elämää: parempi pölyt pöydällä kuin pään sisällä. No, itsenäisyypäiväksi siivotaan perusteellisemmin.
Asiasta toiseen: jos olisin tiennyt, olisin koirani nimeksi laittanut Houdini! Eikös se ollut joku kahlekuningas? Simolla kun on kuuppa eli "lampunvarjostin" ollut polven nuolemisen takia päässä, ajattelin neuloa pojalle villahaalarin etukoipiin. Voisi sitten helpommin ryömiä peittoni alle nukkumaan,kun tuo häkkyrä on hankala sekä koiralle että minulle. Nopas. Äkkiä tikutin etujalkahaalarin ja illalla sitten puin koiran haalariin. Uskoin, että koivet on nuolemiselta suojassa. Heräsin puoli kaksi. Luttausta kuului selvästi koiran lattiapediltä. Toinen jalka oli haalarin ulkopuolella. Asia korjattiin ja unta pollaan. Aamulla puoli seitsemältä oli vuorostaan toinen koipi ulkopuolella. En vaan käsitä, miten se oikoo itsensä tai koipensa vapaiksi neulehaalarista. Vaikka irroittihan tuo itsensä pari päivää sitten ompelemastani fleece-tekeleestäkin. Pitäs olla rautahaarniska. Peltipuvusta ei niin helposti pujotella ulos. Hih. Pitää neuloa haalarin vatsapuolelle vähän lisää joustinneuletta. Ehkäpä ensi yönä sitten uniasu pysyy koipien ympärillä.
Voi vitsit mikä lätinä tästä tuli. Mutta rohkeat syö rokkaa ja minä tyttö painan enteriä. Toivottavasti en karkoita loppujakin lukijoitani, kenellekäs minä sitten purkaisin näitä arkipäivieni asioita?
Joulu on jo ovella....
Voi hertsileijaa, onko joulu jo ovella?
VastaaPoistaMinulla lahjatehdas täydessä käynnissä,olkkarin lattialla pojantyttären pyörylämaton tekele. Virkkasi trikookuteista pyörylöitä jotka matoksi yhdistelen.
Isännyys huomasi että kovasti mummeli ahkeroi kun joka huone huushollissa jonkin lajin verstaana.
Miten saankin huushollini sotkuun.
No, jospa löytyisi isovaihde siivoukseen kun saa nuo ropottelunsa alta pois.
Kerroit blogiystäväsi haihtunee taivaan tuuliin, tämä tietsikka sellainen vempele etten minä ainakaan sen sielunelämää ymmärrä.Väliin pelittää, väliin ei ja kun omatoimisesti tutkii ongelmia, minä ainakin saan niitä tuplasti aikaseksi.
Joulunodotusta!
SinikkaHelena; minulla lahjatehdas lopuillaan, sukkia ja kirjaa pakkaan suklaatien kera. Kaikille samanlaista. Helppo sikäli joulu sen suhteen. Mutt pölypilviä riittää. ONneksi nyt alkaa pakastaa, ett voi viedä matot ulos ilman että kastuvat.
VastaaPoistaMulta hävisi äsken kaikki ne blogit, joita luen. En tiedä mikä taas mättää tän vempeleen kanssa. Mutta odotellaan. Myös sinulle mukavia joulunodotuspäiviä.
Katopa vaan, minultakin hävisi yksi lista kun yritin päästää yhden poisnukkuneen blogiystävän osoitteen bittitaivaalle. Painoin sitten väärää vipstaakia ja koko lista hävisi. Nyt olen niitä blogien osoitteita pikkuhiljaa kirjannut uudelleen.
VastaaPoistaNoita kodin siivouksia ja pölypilviä en ajattele ollenkaan, yritän pysyä niiden yläpuolella.
Kyllä noita pölyjä löytyy,ja pyyhkimisä riittää näin joulun alla,kun matkan varrella on noita kaikia tullut kerättyä,kyllä se joulu tulee vaikka ei kaikkia ei käykkään läpi,hyvää joulun odotusta:)
VastaaPoistaTaas niin tosi ihanasti kirjoitettu postaus.
VastaaPoistaJos nuo sinun hevosesi ja tilpehöörisi ovat veden kestavia,niin pistappa kaikki varovasti pyykkikoriin.Kannat korin suihkuun ja suihkutat pölyt pois.Kuivumaan voi nostella kylpypyyhkeen paalle.
Kivoja joulukuun paivia.
Blogit ovat poissa myös minun Bloggeristani, mutta aina ne sitten ilmestyvät takaisin. Ovat toki oikeassa paikassa sivupalkissani. Jostakin syystä se Blogger välillä kenkkuilee...
VastaaPoistaEnsimmäinen kuvasi on kadonnut, Anja, tulleeko takaisin?
Nuo hepat ovat hauskoja, voisin minäkin ottaa muutaman, mutta en satoja...
Mainio toteamus: "Kuljen kuin kaalimato". Hah-hah, et kai ryömimällä sentään? Voisi sitä mustaa huumoria viljellä itse kukin. Kun viimeksi harjoitin sellaista, pahastui seurakuntamme pappi. Kaikki eivät leikkiä ymmärrä, valitettavasti.;?
Hävisi minultaki jälleen yksi lukija; joten älä ole pahoillasi, Anja.;) Sinulla on värikäs kieli, ja mahtava huumorinlahja, ei syytä huoleen.;D
Mukavaa lauantai-iltaa, Anja!<3
Olipahan taas ilo lueskella tätäkin postausta :)
VastaaPoistaMinultakin on pari lukijaa hävinnyt, vaikka perin neutraalilla otteella luulen tuota omaa blogiani kirjoittelevani... Joten kait jonkin sortin lukijakato kuuluu jopa asiaan.
Mahtavat on kokoelmat.. varsinkin tuo turkoosi kokoelma on aivan uskomaton :)
Mukavia joulunaluspäiviä teille :)
Voi että, iloa pintaan taas täällä. Pölyä ei totisesti ole pääkopan sisällä. Kuva on kadoksissa, vaan haitanneeko..
VastaaPoistaNyt täälläpäin pakastaa oikein kunnolla, joten huomenna hyvänä päivänä maa voi olla valkoinen.
Hyvää pyhänseutua.
Voi sitä Simoa, kun nuolee jalkojaan. Onko ihottuma parempi kesällä?
VastaaPoistaMaijullakin on paljon pölyä joka paikassa, vitriinienkin sisällä, niin ja meillä on vielä putkirrempan jälkeistä sementtipölyä jäljellä, pölyä on monenmoista, siitä voisi kirjoittaa oman postauksenkin :)
Nappasin siintä pelliltä pari piparia ei huomaa, koska järjestelin ne uuteen kuosiin, kiitos hyviä olivat!
VastaaPoistaJoskus jotkut ovat herkempiä, ja napsahtaa nokka...omapahan on vika, kattoisivat vain useimin peiliin, niin sielähän se vastaus ois valmiina....jopas olin taas nokkavalla päällä pyhäaamuna!
Hyvvee jatkoa jouluanalus viikolle...;)
Joulu tulee kaikille omalla tavallaan, tärkeintähän se on omassa ja läheisten mielissä.
VastaaPoistaTulin jo Budapestista joulunviettoon ja vanhaan kotikylään Maikkua asisteeraan.
Sai Maikku upeat villasukat....ja minä heti malliasi kopioimaan ja itselleni samanlaiset väsäämään, yksi jo valmiina. Kiitos minunkin puolesta.
Nämä vempaimet ja netit osaavat issekseen hävittää milloin mitäkin, kirotusvirheitäkin tekevät oman mielensä mukaan. Puoli päivää taistelin suojausohjelman kanssa kun emme ymmärtäneet toisiamme. Maijan juttu on nyt kunnossa - niin se ainakin kertoi. Oma sotku odottaa vielä Espoossa, huh - huh.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Olipas mukava vierailla blogissasi ;)
VastaaPoistaLohduttavaa kuulla että muutkin taistelevan bloggerin kanssa, kun minun kuvani vei syysmyrsky, moneen kertaan yritin onnistumatta..
Ilmeisesti sinulla ensimmäinen kuva myös häipynyt taivaan tuuliin ?
Sinä olet kyllä aikamoinen keräilijä, itsellänikin jotakin on kertynyt , mutta olen yrittänyt vähitellen päästä osasta eroon...
Kyllä eräs sukulaistyttö olisi kateellinen tuosta sinun turkoosisarjastasi !!!
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää ja adventinaikaa ja rapsutukset Simolle ;)
Unelma; tää on kyllä ihmeellinen tämä blogimaailma, yht´äkkiä häviää ja taas ilmestyy listaukset. Mnulla meni tän päivän pölyrieputalkoot pipariksi kun serkkuni Pieksämäeltä singahti perheineen aamukahville yllärinä. Ihan kiva. Sadepäivä meni mukavasti näin.
VastaaPoistaritva; kunhan edes päällimmäisetkin pölyt saisin pinnoilta pois. En minä ole niin perusteellinen, peruslaiska kylläkin.
Sateenkaari; hyvä vinkki, kyllä nää konit vesipesun kestävät. Hankalat ovat yksitellen pyyhkiä pölyistä. Myös sinulle mukavia päiviä joulun odotukseen.
Aili-mummo; harmi, että piparikuva ei näykään. Sain sen sähköpostilla ja onnistuin siirtämään postaukseeni, mutta ei näköjään siirry eteenpäin.
Jepjep. Kaalimatomainen olo on ollut joskus. Nyt onneksi vähän helpottaa ja vyötäkin jo voi farkkuihin sovitella.
Välillä minä ihmettelen, että mitä teen näillä hevosilla ja linnuilla ja ties millä. Mut onhan askaretta eläköityneellä kun niitä pölyrätillä huiskii.
Jouluisia ajatuksia sinulle lähetän.
Kati; niinhän sitä sanotaan, ettei vian tarvitse isokaan olla jos se on päässä. Nää mun keräilyt on kyllä sitä sarjaa, että on vikaa ja se on taatusti nupissa. Turkoosista luulasista minäkin pidän, mutta valkoinenkin on kaunista. Lämmintä joulunodotusta sinulle Kati.
Minttuli; harmi, että tarjoamani piparit on sipsu syönyt jo matkalla! Täytyy kokeilla postata kuva toiste.
Luulin meillekin jo talvisemman sään tulevan, mutta mitä vielä. Koko sunnuntain tuli pelkkää vettä taivaan täydeltä. Maa ei enää vedä sisäänsä vettä ja kaikki pihalla on litimärkää.
Leppoisaa alkavaa itsenäisyyspäivän viikkoa.
maiju; Simon etutassujen polvet oireilevat ja kun koiruli niitä nuolee ja luttaa, ihottuman ala laajenee. Välillä on jo ihan hyvä, ollut tervekin, mutta sitten taas yht´äkkiä on polvi punaisena ja karvattomampi. Eikä auta muu kuin muovikoppa kaulassa, vaikka onkin hankala pitää. Suojahaalarin keinottelee aina öisin päältään pois.
Maikku; Vitsit Maikku, saitko sinä piparikuvan näkyville??? Jess, en minä välitä, jos joku suivaantuu jutuistani, mutta sanomisteni tarkoitus ei ole toisaalta ketään suututtaakaan. Oikeassa olet. Ja jos nokka nousee, voi pyrstö tarttua ja päinvastoin. Tässä kiikutaan ja kaakutaan, hih.
Myös sinulle mukavata itsenäisyyspäivän viikkkoa.
Pikolini; kiva, olet taas Suomessa. Kopio ihan hyvillä mielin sukan malli, minä olen sen niin sisäistänyt, etten muunlaisia enää osaisi kutoakaan. Näitä syntyy vaikka silmät kiinni, hih, Pitää alkaa paketoida pukinkonttiin, vaikka kaikki jo ennalta tietää sukat saavansa.
Maikku on varmasti riemuissaan kun asisteeraat häntä ihan persoonakohtaisesti siellä Jkylässä. Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle, Pikolini.
ritvau; niinpä näyttää, että pellillinen pipareita on mennyt "parempiin suihin" eli kadonnut bittitaivaalle.
Tämä keräileminen harrastuksena on mennyt jo ihan överiksi. Nyt on ongelmana, ettei mihinkään mahdu enää ja mihin nää nyt sitten muutenkaan tunkisin. Täytyy laittaa esim. punaiset pois silmistä joulun jälkeen ja vaihtaa ne sitten ensi jouluksi taas näkyville.
Turkoosia luulasia minulla on vanha kaappi täynnä, valkoista samoin. Ja silti, jos vastaan tulee sellainen, mitä ei ennestään ole, se oikein huutaa mun nimeäni ja on otettava taas mukaan.
Vanhat sanoivat ennen, että aika tavaran kaupitsee. Se lohduttaa vähän, saapi jälkipolvi sitten vaikka myydä nämä kokoelmat elleivät itse niitä halua pitää.
Simo lähettää terkkuja! Leppoisaa itsenäisyyspäivän aikaa sinulle, ritvau!
Mukava postaus, kiva lueskella, tosin ensimäinen kuva ei minullekaan aukene näkyviin. Ihania sinivalko-heppoja :) Voi, kukahan se meillä pölyrättiä heiluttaisi... eilen yritin kiireessä imuroida, oli jo ihan pakko. No vielä on jouluun vähän aikaa.
VastaaPoistaMukavaa luettavaahan tarinasi ovat, jos jotakin ei kiinnosta siirtyköön sitten muille sivuille:)
VastaaPoistaJa ne pölyt ei yleensä mihinkään karkaa -ainakaan meillä- siivotaan sitten kun inspiraatio iskee:)
Anja; harmi, että piparikuva ei siirtynytkään. Pitänee "leipoa" uudet. Sinulla ei ainakaan pöly ole pään sisällä, ja jos muualla on, haitanneeko. Mukavaa viikkoa.
VastaaPoistaIrma; Sitä siivoamisen inspiraatiota tässä odottelen! Eilisen yllätysvieraat eivät hätkähtäneet pölyistä pöydillä, hih.
Naurattaa kun luen juttujasi..
VastaaPoistaLöysin tänne justiin.. Pitäski alkaa kertoa enemmän noita kommelluksia vois olla hauskempaa tämä homma..
Emileitha; tosi kiva kun sain hymyn huulillesi! Olet tervetullut! Nämä kommellukset ovat minun mielestäni blogini suola!
VastaaPoistaLukijat tulevat ja lukijat lähtevät, joku kyllästyy, tai muuten vain haluaa vetääntyä omaan rauhaasa. Blogit elävät omaa elämäänsä ja niin niiden täytyykin tehdä. Ja juttuhan on nyt niin, että jokainen kuitenkin pitää oman näköstä blogia, eihän kaikkia voi mitenkään alkaa mielyttää, eikä ole tarviskaan. Sehän nämä tekeekin mielenkiintoisiksi, kun ovat jokainen omanlaisensa ja kirjoittajansa näköiset. Ja jokainen löytää sen blogin mitä haluaa seurata ja lukea.
VastaaPoistaKylläpä olikin reipasta tekstiä postauksesi ja asiaa. Kaikin puolin mukavaa luettavaa:D