SIMON SUOJELUSENKELI ON OLEMASSA

On nautittu talvisesta lomasta, lastenlasten seurasta, leppoisasta olosta Vuokatissa.
Lomapäivät ovat päättymässä ja parin päivän päästä jo ajellaan kotia kohti.

Kun olemme olleet tämän toisen viikon ihan kolmestaan, minä, prinssipuoliso ja Simo, päätimme tänään käydä syömässä joululounaan kylpylän ravintolassa. Prinssipuoliso lähti ensin kuntosalin kautta kylpylään ja odotteli sitten minua mukaansa jouluruualle. Minä käytin koirulin pissalla, annoin sille herkkutikun pureskeltavaksi, avasin makuuhuoneen sälekaihtimet ikkunaksi ulos ja jätin television auki. Lähtiessä tarkistin, että parvekkeen ovi oli lukittu ja suljin oven jälkeeni. Simo jäi katsomaan jälkeeni ilman, että olisi protestoinut lähtöäni. Taisi jo silloin miettiä, että odotapa mamma vaan...

Hyvillä mielin nautimme maukkaasta joulupöydästä. Kääräisin palan kinkkua lautasliinaan Simolle tuliaisiksi prinssipuolison taskuun. Itse jäin kylpylään saunaan ja uimaan päivän viittäsataametriä ja mies lähti mökkiin.

Yllätys oli melkoinen; mökin ovi sepposen selällään, koira tipotiessään! Hätääntynyt mies huuteli ja vihelteli Simoa, ei mitään tulosta. Ohi kulkeva toinen koiranomistaja kertoi nähneensä vaalean terrierin vilahtavan kylpylän vastaanoton rappusilla! Prinssipuoliso oli lähdössä autolla etsimään koiraamme alueelta hätääntyneenä, vieläkö pieni koiruli on edes hengissä kun sitä ei automiehet juuri lumiselta tieltä pysty erottamaan! 

Onneksi tämä ihana koiranomistaja oli löytänyt Simon koiratarhan maastosta (päivittäisen lenkkimme kääntöpiste). Kiltisti Simo seurasi tätä naista ja hänen koiraansa "kotiin". Onnellisesti päättyi pikku koirulin tunnin mittainen seikkailu Katinkullan maastossa.
Minun palattuani kylpylästä kaikki oli jo onnellisesti ohi. Vain puoliso vieläkin järkyttyneenä kertoi Simon seikkailusta. Olimme onnellisia asian onnekkaasta lopusta, pieni koiruli on meille perheenjäsen ja kovin tärkeä.

Miten tämä sitten pääsi tapahtumaan? Simo on taitava poika avaamaan oven, osaa hypätä ovenkahvan päälle! Kotona pidän aina ulko-oven lukossa juuri siitä syystä ettei Simo karkaa. Täällä ulko-ovi jäi lukkoon lähtiessäni. Pieneen mieleenikään ei käynyt, että tämän mökin ovihan aukeaa sisältäpäin ovenkahvan painamisella. Eli Simolle helppo nakki. Päätti lähteä mamman perästä tarkistamaan reitin. Voi pientä ressukkaa. Onneksi meille Simolla oli pikkukoirien suojelusenkeli mukana ettei jäänyt auton alle. Nyt poika loikoo onnellisena tuossa jaloissani tiiviissä kosketuksessa. Onneksi on näin. Simosta on pidettävä jatkossa paremmin huolta.
Näin sitä oppii elämässä miten kaikki on pienestä kiinni.