ANNA KAIKKIEN KUKKIEN KUKKIA....

Kuka sanoikaan, että kevät on elämän parasta aikaa? No tietysti minä. Mutta se oli ennen tätä etana-showta. Minä luulin - oikeutetusti - että meidän puutarhamme on säästynyt noilta mökit selässään kasvimaalle muuttajista, mutta kun ei. Olo on kuin entisellä verkonpaikkaajalla; "hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä".
Koko alkuviikko on mennyt pihan haravoinnissa ja etanoiden noukkimisessa. Onneksi on ollut lämpöistä ja aurinkoista. Ja Simo on saanut olla pihalla päivät pitkät, on sitten poika niin väsynyt illalla kun päikkärit jääneet vähemmälle.Huomisesta alkaen on luvattu sadetta.

Prinssipuoliso on juossut haasteissaan ja maalannut talon sokkelia. On tosin jo aikakin, kaksi vuosikymmentä on asuttu, hih. No piti jo viime kesänä maalata, maalitkin ostettiin, mutta mikä lie ollut että jäi. Hyvä nyt kuitenkin, että talo vähän pesee kasvojaan.

Juolavehnää jos viljelisin, sitä riittäisi. Kukkapenkkien putsausta, kesäkukkien kylvämistä ja välillä kukkaan puhjenneiden kevätkukkien ihastelua. Pieniä pääsiäisnarsisseja on tyrnimaa keltaisenaan. Valkovuokkoja pihametsikkö valkoisenaa, parissa paikassa keltavuokot täydessä kukassa ja sinivuokkoja löytyy myös. Punavuokkoa vaan kukkapenkissä. 

Tämän valkoisen tähtisilmän nimeä en nyt saa päähäni....

Pienet helmihyasintit kukkivat sinisinä, valkoisia ei vielä minun kukkamaallani ole, mutta toiveissa...(mökillä kuitenkin on).

Ja talvio, tuo oivallinen maanpeittokasvi, suikertaa valtaisina pehkoina (ja piilottelee etanoita!) ja availee sinisiä kukkiaan.

Taponlehti on selviytynyt myös lumen painosta ja on myös oiva piilottelija lehtokotiloille. Kaadettujen koivujen mahla virtaa kannoista, kostea houkuttaa etanoita.

Kukkahoroskooppikin on jo keksitty. Minä olen siis suopursu.
"Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa. Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon, maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa". Jeps. Jäykkä varsi nyt ainakin passaa. Mutta kun perheessä on kaksi suopursua, niin "kukkii kunnes suvi loppuu lyhyeen" hih!

Suopursu 5.9. – 7.10.

Suopursua ei voi olla huomaamatta. Hänen läsnäolonsa vaistoaa jo kaukaa ja hänen persoonansa on yhtäaikaa kiehtova ja uhkaava. Hän kukoistaa haasteellisella kasvupaikallaan ja kohoaa pian sen kiistattomaksi kuninkaalliseksi. Vanhastaan suopursukasvia on käytetty karkottamaan täitä, koita ja rottia. Myös pursuihminen on elementissään taisteltaessa pahaa vastaan. Hän kiiruhtaa hätäavuksi kriisialueille, taistelee eläinoikeuksien puolesta tai pelastaa perjantai-iltaan sammuneita nuoria. Hän myös odottaa runsasta kiitosta vaivoistaan, vaikka kuittaakin sen vähättelyllä. Mukava elämä maljakossa kuihduttaa suopursun nopeasti ja on epämiellyttävää myös ympäristölle. Pieneen tilaan vangittu pursu levittää ympärilleen helvetillisen katkun, joka särkee päätä ja silmiä. Perheessä suopursu määrää tavat. Hän joko nalkuttaa tai antaa ymmärtää, kummin vain, mutta molemmissa lajeissa hän on erittäin lahjakas. Vastalahjaksi hän antaa läheisilleen tinkimättömän tuen ulkomaailmaa vastaan.Perheen on kuitenkin vahdittava, ettei heidän pursunsa vedä itseään liian tiukille: puuvarsi voi joskus katketa yhtäkkiä ja äänekkäästi.

Tais lähteä ajatukset lentoon. Joka iltapäivä meidän yli lipuu kolme reittikonetta viiden minuutin välein kohti Vantaata. Ovat tässä kohtaa jo laskukiidossa. Tarkistan niistä aina kellon...

Ja tietysti sitten postauksen loppuun terveiset Simo-pojalta.

Osaisinpahan minäkin laittaa koivet kohti kaulaa käsien väliin. Vaan kun on tuo polvi niin kipuillut. Teippaus vähän on auttanut, mutta pihalla käveleminen ei ole niin hyväksi ollut. Vaan kukapa sitä nyt jaksaisi sisällä istuskella, kun töitä on pihalla sen kun vaan jaksaa painaa. Mutta elämä on.
Ja puutarhassa puuhailu on parasta hermolepoa...ainakin minulle.
(Taas pohja tekee tepposiaan...mutta olkoon. Voi hävitä koko juttu jos yritän kursia väriä tähän loppupätkään) Haitanneeko?