ÄITIENPÄIVÄN AATTONA

Heräsin ihanaan aamuun. Pihapuiden oksistossa hiirenkorvat jo näkyvissä, lintujen liverrystä aurinkoisessa aamussa. Muutama päivä sitten palannut västäräkkipariskunta keikuttamassa pyrstöjään pihanurmella ja ikkunoita lähinnä olevista lintupöntöistä kiivas taistelu. Kirjosieppo on sellainen peijakas, että siitä on talitintillä puolustamista että saa pitää jo pesimisensä pöntössä. 
Muutenkin meno on eläimellistä. Pupujussit loikkivat pihametsikössä, oravat härnäävät koiran aamutorkkuja sohvan selustan vartiopaikalta ja peuran vasoja nähtiin peltoaukealla.

Eilen käytiin edestakaisin pääkaupungissa hakemassa muuttotavaroita tähän jo entisestäänkin täyteen tavarataivaaseen. Ensi viikon vaihteessa on paitsi Türin kukkamarkkinareissu myös kirpputori tuossa lähellä. Olemme varanneet paikan kirppikseltä ja nyt keräilen koreihin kaikkea sitä, mistä olisin valmis luopumaan. Lisäksi pidämme pihakirppiksen ensi kuun alkupäivinä, joten hieman helpottaa romperalli.

Prinssipuoliso valmistautuu tänäiseen mieskuorokonserttiin, PML on saanut vieraaksi Sakala-kuoron Viljandista ja miehillä on äitienpäiväkonsertti iltapäivällä. Huomenna puolestaan on sitten säestyshommia palvelutalon konsertissa. Ei paha.
Minä puolestani ostaa päräytin eilen hanurin. Onhan se ihan hanurista että tämän ikäinen mummo vielä Timangin ostaa! Mutta houkutus kävi ylivoimaiseksi ja jos en minä niin prinssipuoliso sillä ainakin sitten soittelee. Ihan viisasta ei liene nämä heräteostot.

Ulkona on kesäisen lämmintä. Peipon viserrys kuuluu avonaisesta ikkunasta, pienen matkan päässä toinen peippo vastaa viserrykseen.
Tuleepa mieleen lapsuuden kevätaika, koulujen loppuminen ja se, että sai paljain jaloin kävellä aamukostealla pihanurmella. Se oli huoletonta ja ihanaa aikaa. Vai kultaako aika muistot?

Oikein ihanaa äitienpäivää meille äideille, olemme kaikki ansainneet ruusun ja palan kermakakkua!