MEIDÄN ELVIS R.I.P
Viime viikko oli tapahtumia täynnä. Perjaintai-iltana chinchillapoika Elvis nökötteli häkissään, ei ollut kovin innokas edes rusinaa nappaamaan. Lauantaina olin kukkamarkkinoilla Türissä ja myöhään palattuani kotiin Elvis hengitteli hiljaa pötköllään häkin pohjalla. Tiesimme, että lähtö chinchujen tuonilmaisiin on lähellä.
Sunnuntaina - siis eilen - aamun valjettua oli pieni matkamies päässyt perille. Peittelin hänet häkkiin silkkihuivilla odottelemaan hautaamista. Kun sunnuntaipäiväni meni kirppiksellä tarjoamassa pientä osaa tästä tavarataivaasta, oli prinssipuoliso vienyt lemmikkinsä ison kiven juureen, minne myös Elviksen puoliso ja pojat on haudattu.
Elvis oli perheessämme yli 15 vuotta jäsenenä. Tyhjä kolo elämään jää näinkin pienestä hiirulaisesta. Mutta hyvä näin, Elvis on perillä Priscillan, Viljon ja Paavon luona.
Tässä kuva meidän pienistä vipeltäjistä. Läheisyys lämmitti, mutta viimeiset vuodet Elvis eleli yksin isossa häkissään. Hyvää matkaa pieni Elvis-chinchilla. Simo ihmettelee tyhjentynyttä häkkiä...
Voih, osanotot pienen lemmikin poismenosta. En tiennytkään että chinchillat ovat noin pitkäikäisiä
VastaaPoistaKiitos Kukkahattuneiti! Chinchut voivat parhaassa tapauksessa elää yli 20 vuotta, Elvis oli jo aikamies meille tullessaan.
PoistaLämmin lohduttava halaus.
VastaaPoistaD;...
Poista:(
VastaaPoistaHyvää matkaa hänelle sinne jonnekin...
:( siellä Elvis nyt lentelee...
PoistaSurullista, Elvis eli pitkän ja varmasti hyvän elämän!
VastaaPoistaHalit ♥
Kiitos Minttuli. Sitä mekin sanoimme, että pitkän ja hyvän elämän eli lemmikkinämme. Muutaman kerran oli mukana myös mökillä ja kerran piiloutui saunan kiukaan taakse. Musta jo ennestäänkin!
PoistaIso suru, sillä jokainen lemmikki jättää ison tyhjän tilan. Koti ei ole enää entisensä.
VastaaPoistaOnnellista teille, kun saatoitte pitää Elviksen noinkin kauan ja onnellista meille, jotka ovat tavanneet suloisen lemmikkinne.
Simolle rapsutuksia ja teille molemmille lohdutuksia.
Minusta tuntuu että prinssipuolisolle oli vähän tiukempi tilanne, hän Elviksen ruuasta ja vedestä huolehti, minun hommani oli häkin putsaus ja kylpyhiekan vaihtaminen. Onneksi ei tarvinnut Elviksen kauan kitua, melkein suorilta käpäliltä pääsi lähtemään.
PoistaKiitos Marjatta! Me tultiin äsken mökille ja nyt sauna lämpiää...
Surullista,lemmikin menetys jättää ison tyhjän tilan ☻☻
VastaaPoistaKyllä jokainen lemmikki on tärkeä perheenjäsen. Mutta onneksi on Simo, tuo jokapaikan höylääjä... Kiitos ritva!
PoistaElviksen on nyt varmasti hyvä olla...
VastaaPoistamama, pikkuinen hiirulainen on päässyt perille. Kiitos!
Poista....JOKAIKAISELLE ELÄMÄ
VastaaPoistaON TAIVALTA
ITSENSÄ LUOKSE.....
HERMAN HESSEn sanoilla haluan Elvistä muistaa!
Kiitos Maikku! Kyllä näin pitkästä yhteisestä ajasta jää monta muistoa. Elviksen taival oli kovin pitkä ja rakastettu.
PoistaSiellä sateenkaari sillalla Elvis nyt katselee mitä te touhuatte. Olkoon lemmikki iso tai pieni niin poislähtö tekee suuren loven aina kuitenkin.
VastaaPoistaKuitenkin, hyvää tätä viikkoa!
Sielläpä siellä pieni musta pörrykkä katselee alas. Kyllä tuntuu hieman tyhjältä, monesti katsottiin häkkiin ja oltiin jo vaihtamassa vettä ja pellettejä, kunnes sitten tajuttiin, ettei hiirulainen enää niitä tarvitse.
PoistaKaikki on haudattu saman kiven juureen, neljä chinchillaamme.
Voi pientä. Onneksi teille jäi kauniita muistoja. Jokainen elämä, pienikin, on arvokas.
VastaaPoistaTänään aamulla imuroin viimeisen kerran pikkuruiset papanat!
PoistaAjeltiin mökkerölle, sauna lämpiää. Lauteilla vielä muistellaan pientä vipeltäjää. Näin se menee, mutta uutta hiirulaista ei enää meille tule. Aika aikaansa kutakin.
Aina sitä ikävä tulee, kun pitkän elämän yhdessä elää.
VastaaPoistaOnhan tämä vähän outoa kun tottui siihen, että kotona ensimmäiseksi oli Simo vastassa ja sitten napitti Elvis häkkinsä hyppylaudalla. Mutta onneksi elettiin pitkään yhdessä.
PoistaVoi pientä, se oli sitten elviksen vuoro lähteä, toisten luo. Rauhallinen on ollut pois nukkuminen.
VastaaPoistaNiin oli mustan pojan vuoro, siellä toiset jo odottivat. Ihan rauhallisesti nukkui tai paremminkin hiipui elämästä. Muistot pitkästä elämästä jäivät.
PoistaEronhetket ovat aina ikäviä.
VastaaPoistaNäihän se on joskus on erotta.
Muistot eivät häviä minnekään, hyvän kun ne on jäljellä.
Elvis on perillä toisten chinchillojemme luona. Ehkä sillä oli vähän yksinäistä viimeiset vuodet isossa häkissä.
PoistaMuistot jäi.
Haikeaa. En ole tiennytkään, että chincillat voivat elää 15 vuotta. Siinä ajassa todella tulee perheenjäseneksi. Voi pientä Elvistä!
VastaaPoistaAinahan tuntuu surulliselta kun joku perheestä muuttaa tuonilmaisiin. Chinchillat voivat elää parikymmentäkin vuotta. Meillä Elvis oli lähes 16 vuotta ja oli jo iso poika tullessaan. Tyhjän häkin vein varastoon, mutta emme ota uusia hiirulaisia, onneksi on Simo.
PoistaLemmikistä on surullista luopua, joskus sen on vaan tapahduttava. :((
VastaaPoistaMeilläkään ei ole enää kotieläimiä, olosuhteiden pakosta jouduimme kissastakin luopumaan. Valkoisen valheen syntiin syyllistyin, kun en voinut totuutta paljástaa pienelle lapsenlapselle. Teinköhän oikein?
Lemmikin ottaessaan jo tietää, että luopuminen on tuskaa mutta niin sitä vaan kaappaa pienen otuksen kainaloonsa kaiken uhallakin. Meillä on nyt vain Simo ja taitaa riittääkin, sillä pojassa on niin paljon virtaa, että. Tänäänkin lennätti tyhjiä kukkaruukkuja pihanurmikolla hullun lailla.
PoistaPienet lapset eivät totuutta voisi ymmärtää, siksi on valkoinen valhe mielestäni täysin hyväksyttävä. Voihan sitten joskus myöhemmin, jos asia nousee esille, kertoakin, mitä oikein tapahtui.
Oi, otan osaa menetykseenne! 15 vuotta on pitkä aika, ehtii siinä jo kiintyä hiirulaiseen...
VastaaPoistaKiitos Kaisa. Elvis oli perheenjäsen yli 15 vuotta jo!
Poista