SYKSYN MIETINTÄMYSSY

Syksy jo saa. Ruskan värit näkyvät jo pilvikirsikkapuissa ja pihlajissa. Myös haapa on saanut latvoihinsa syksyn punerruksen koivujen muuttuessa keltaisiksi. Niemen nokassa oli kesäisen lämpimiä päiviä viikonvaihteessa, järven vesikin jopa 19 asteessa.

Elokuu on ohi. Postauksen väriläiskäksi nyt pari kuvaa elokuisesta

rapuillasta. Lapsena useinkin syötiin rapuja ihan arkena, niitä kun tarttui verkkoihin ja katiskoihin. Nyt rapurutto on hävittänyt ravut mökin järvestä. Vaan vieläpä maistui tämä kovakuorinen nilviäinen yhtä hyvälle kuin lapsena ennen.

Melkoisen monta saksiparia pitää kyllä avata, jos aikoo kylläiseksi ravuista päästä. Tai sitten "ei makeaa mahan täydeltä". No, näitä rapuja oli kyllä riittävästi. Kiitos vaan ystäville, hyvältä maistui.

Nyt on puolukat poimittu. Laitettiin vesipuolukoiksi, isoja ja kypsiä olivatkin. Eilen ajeltiin sitten puolukkasaavi (puolukoita ja lähdevettä) takapaksissa etelämpään. Mökki jäi vielä odottamaan paria käyntiä niemessä ja sitten talviteloille. Kukkamaalle istutin valkoisen varjoliljan, muutaman liljansipulin aivan uuttakin lajia.

Ja konnanyrttiä vein kera syysvuokon. Toivottavasti juurtuvat, ensi kesänäpä se nähdään. Kotona istutimme suklaakirsikkapuun.

Elämä soljuu eteenpäin. Vähän alavireisenä, mutta kuitenkin. 

Elämä vaan on sellaista. Välillä myös alamäkeä, että hyvät hetket tuntuisivat entistä paremmilta.

Aamuinen usva peittää maisemaa niemessä. Aurinko pyyhkii pian usvan ja sumun ja paljastaa kauniin syksyisen maiseman.

Syksyn tulemiseen liittyy myös kansalaisopiston kurssien alkaminen. Tänään laulupiiri kokoontuu ensimmäiseen laulantaan.

Simolla se tietää taas opettelemistä olemaan parin tunnin ajan kotivahtina aivan yksikseen. Tämä läheisriippuvainen koirulini kun enimmäkseen istuu jalkateräni päällä (niin tälläkin hetkellä!) ja pitää tarkasti huolta, ettei vaan päästä livahtamaan.

Ikä tuo mukanaan muistin hattaroitumista. En voi käsittää, että minulta katoaa tavaroita ties minne. Kotona tai mökillä ovat, vaan eivät kerro, missä. Ymmärtäisin, jos hukassa olisi pikkuruiset tavarat, mutta että kengät. KENGÄT. Olen hukannut jo kaksi paria, viimeisimpiä tarvitsisin välttämättä parin viikon päästä. Onneksi on aikaa etsiskellä. Vaan ei ole aavistustakaan, mistä vielä etsiä, kun tavallisimmat paikat jo olen kolunnut. Hm. Sitä taitaa olla liikkeellä...

Nyt lopetan lätinät ja alan sonnustautua lauluun. Hyviä päätöksiä olen tehnyt reippaammasta syksystä, mutta saa nähdä, riittääkö sinni toteuttamaan. Ihan tavallisia kuntoilu- ym. opiskelujuttuja vaan. Itsestä otettava niskaote, muu ei auta.  Ostin muuten robotti-imurin. Ihan hassu juttu. Mutta makuuhuoneen se kätevästi rullaa pölyttömäksi. Ja se onkin jo iso juttu meikäläisen huushollin pidossa. Että semmoinen tapaus tällä(kin) kertaa.

Kiva että olen saanut pari uutta lukijaa anja-reginan aittaan. Tervetuloa ja viihtykää.