tiistai 10. syyskuuta 2013

SYKSYN MIETINTÄMYSSY


Syksy jo saa. Ruskan värit näkyvät jo pilvikirsikkapuissa ja pihlajissa. Myös haapa on saanut latvoihinsa syksyn punerruksen koivujen muuttuessa keltaisiksi. Niemen nokassa oli kesäisen lämpimiä päiviä viikonvaihteessa, järven vesikin jopa 19 asteessa.

Elokuu on ohi. Postauksen väriläiskäksi nyt pari kuvaa elokuisesta
rapuillasta. Lapsena useinkin syötiin rapuja ihan arkena, niitä kun tarttui verkkoihin ja katiskoihin. Nyt rapurutto on hävittänyt ravut mökin järvestä. Vaan vieläpä maistui tämä kovakuorinen nilviäinen yhtä hyvälle kuin lapsena ennen.


Melkoisen monta saksiparia pitää kyllä avata, jos aikoo kylläiseksi ravuista päästä. Tai sitten "ei makeaa mahan täydeltä". No, näitä rapuja oli kyllä riittävästi. Kiitos vaan ystäville, hyvältä maistui.


Nyt on puolukat poimittu. Laitettiin vesipuolukoiksi, isoja ja kypsiä olivatkin. Eilen ajeltiin sitten puolukkasaavi (puolukoita ja lähdevettä) takapaksissa etelämpään. Mökki jäi vielä odottamaan paria käyntiä niemessä ja sitten talviteloille. Kukkamaalle istutin valkoisen varjoliljan, muutaman liljansipulin aivan uuttakin lajia.
Ja konnanyrttiä vein kera syysvuokon. Toivottavasti juurtuvat, ensi kesänäpä se nähdään. Kotona istutimme suklaakirsikkapuun.

Elämä soljuu eteenpäin. Vähän alavireisenä, mutta kuitenkin. 
Elämä vaan on sellaista. Välillä myös alamäkeä, että hyvät hetket tuntuisivat entistä paremmilta.

Aamuinen usva peittää maisemaa niemessä. Aurinko pyyhkii pian usvan ja sumun ja paljastaa kauniin syksyisen maiseman.

Syksyn tulemiseen liittyy myös kansalaisopiston kurssien alkaminen. Tänään laulupiiri kokoontuu ensimmäiseen laulantaan.
Simolla se tietää taas opettelemistä olemaan parin tunnin ajan kotivahtina aivan yksikseen. Tämä läheisriippuvainen koirulini kun enimmäkseen istuu jalkateräni päällä (niin tälläkin hetkellä!) ja pitää tarkasti huolta, ettei vaan päästä livahtamaan.

Ikä tuo mukanaan muistin hattaroitumista. En voi käsittää, että minulta katoaa tavaroita ties minne. Kotona tai mökillä ovat, vaan eivät kerro, missä. Ymmärtäisin, jos hukassa olisi pikkuruiset tavarat, mutta että kengät. KENGÄT. Olen hukannut jo kaksi paria, viimeisimpiä tarvitsisin välttämättä parin viikon päästä. Onneksi on aikaa etsiskellä. Vaan ei ole aavistustakaan, mistä vielä etsiä, kun tavallisimmat paikat jo olen kolunnut. Hm. Sitä taitaa olla liikkeellä...

Nyt lopetan lätinät ja alan sonnustautua lauluun. Hyviä päätöksiä olen tehnyt reippaammasta syksystä, mutta saa nähdä, riittääkö sinni toteuttamaan. Ihan tavallisia kuntoilu- ym. opiskelujuttuja vaan. Itsestä otettava niskaote, muu ei auta.  Ostin muuten robotti-imurin. Ihan hassu juttu. Mutta makuuhuoneen se kätevästi rullaa pölyttömäksi. Ja se onkin jo iso juttu meikäläisen huushollin pidossa. Että semmoinen tapaus tällä(kin) kertaa.

Kiva että olen saanut pari uutta lukijaa anja-reginan aittaan. Tervetuloa ja viihtykää.






24 kommenttia:

  1. Kuulostaa niin tutulta noi syksyn työt.
    Ihania syyspäiviä teille!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinulle ihania syksyisiä päiviä! Talveen pitää aina varautua ennakolta.

      Poista
  2. Meilläkin ravut olivat lapsuuden suvina mamamalassa ihan tavallista arkiruokaa.

    Mutt oletkos sinä vielä löytänyt kadonneita lukulasejasi jääkaapista? Minäpäs olen;)

    Kaunista syyskuun viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi jospa minäkin löytäisin sekä kenkäni että kadonneen uimapukuni jääkaapista! Vaan ei ne siellä ole, vaikka jotakin sinne kuulumatontakin joskus sieltäkin löytyy.

      Ihania syyspäiviä myös Muuratsaloon!

      Poista
  3. Tuo aamuinen usva on kaunis.
    Minä soittelen usein miehen kännykkään, kun se on aina hukassa;) Itse myönnän hukkaavani lukulaseja, ja siksi ostin niitä useamman parin Tiimarista. On keittiössäkin nyt omansa, ja TV-huoneessa, näkee ohjelmalehteä lukea;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minunkin muutaman kerran täytynyt soittamalla kännykkää etsiä! Ja aamulla silmälaseja, ellen ole illalla niitä vakiopaikkaan laittanut. Olen kyllä melkoinen höseltäjä...
      Mukavaa syksyä sinulle Rantakasvi!

      Poista
  4. Joo, siinä sen salaisuus: tavarat laitetaan (miel.) a i n a vakipaikkaan:)
    Iän tuomia harmeja, niitä meillä riittää, mutta parempi laittaa vitsiksi;D
    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Anjuska!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, pitäisi muistaa laittaa aina paikoilleen kaikki, vaan kun reissaa eestaas ja taasees, osa kamoista on kasssissa melkein elääkseen. Ja sitten hups. Penkomista, etsimistä, hakemista, tuskastumista! Sitä on elämä. Vaan hattaroittaminen on tullut jäädäkseen. Ikähyvitystäkin siis!
      Hih! Myös Tohmikseen mukavaa viikkoa!

      Poista
  5. Ei se mitään hattaroimista vielä ole, on vain ajatukset muualla. Vuosia sitten etsin hanskoja ja ne löytyivät pakastimesta;)
    Ihana aamu-usva kuva ja ravut, nam!
    Hyvää viikonjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Minttuli, kyllä myönnän että hattaroittaa! No, on toki ollut paljon muuta ajattelemistakin, varsinkin juuri nyt ihan ahdistumiseen asti.
      Niemen nokassa maisema vaihtuu usvavaipasta kirkkaaseen aurinkosäähän. Ja välillä sataakin. Mutta lämmintä on ollut.
      Ehkäpä taas torstai olis toivoa täynnä että singahtaisin niemeen.
      Harmi, ettei ravustusta voi mökkijärvessä harrastaa, joku toi täplärapua ja tuli rutto ja hävisi ravut täysin.
      Mukavaa syyskuun viikkoa sinulle, mansikkapitäjä oli tänään myyräuutisissa!

      Poista
  6. "Elämä soljuu eteen" ja välillä takkuilee. Tavaroitten ja varsinkin avaimien etsiminen on tuttua, onneksi ovat aina löytyneet.

    Ravut maistuisivat minullekin, mutta jätän ne sekä muutkin äyriäiset syömättä. Allergian takia.

    Pakko on ollut aloittaa kuntoilu ja muutenkin katsoa, mitä ja miten paljon syö. Toistaiseksi päätökset ovat pitäneet.

    Reipasta syksyä ja Simolle rapsutuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivästä toiseen tässä ajelehditaan, etsiskellään milloin mitäkin, avaimia tosiaan enimmäkseen. Mutta kun kengät voivat olla hukkateillä, silloin jo hattaroittaa pahasti. Ja jo toiset kengät!

      Minä en kovin rapujen ystävä ole ollut, mutta kiva niitä on rapuveitsellä kaivella ja hörppäistä valkoviiniä päälle.
      Ystävät onneksi kutsuivat kunnon rapukesteihin.

      Hienoa, että syksy saa reippautta kuntoiluun. Minullakin toiveena edelleenkin pieni keventyminen, edes pieni. Tsemppiä sinulle!

      Mukavia syyspäiviä toivotellaan täältäkin ja Simo kiittää rapsutuksista!

      Poista
  7. Tosi kauniit on aamuiset kuvat, sekä usvalla että ilman. Suklaakirsikka, hmm... niiden täyty olla hyviä. Etsiminen on niin tuttua, jopa kenkien, ja turhauttavaa kun tietää että jossain ovat mutta missä! Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisema niemen nokassa on aina yhtä mielenkiintoinen kun se vaihtuu hetkestä toiseen sään mukana.
      Ihastuin jo suklaakirsikan nimeen, taimi on vielä pieni mutta kasvaa kyllä ja päästään maistelemaan joskus muutaman kesän jälkeen.
      Elämä on jatkuvaa etsimistä. On vanha sanonta: hakee, hakee, vaan ei soisi löytävänsä. Se kylläkin tarkoittaa verkon paikkaajan hommia! Mutta me tietty toivomme löytävämme!
      Kivat sulle, kaimaseni.

      Poista
  8. Kivasti kirjoitit, ja värikkäät rapujen kuvat saivat hajuaistini tuntemaan raikkaan kruunutillin tuoksun. Muistotkin kirposivat mieliin rapuillallisten vietosta, mutta se oli silloin joskus :-) Nyt tarvitsee sitä värikkyyttä vaan hiuksiin, että saa harmaita piiloon :-).
    Kauniita syyskuun päiviä !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos marimeri, kiva että sait rapuillallisen tuoksutkin mieleesi.
      Syksy värittää maisemaa, minä en viitsi edes hiuksiini väriä laittaa enää, olen antanut hopeoitua. Tosin kasvaa pikimustaa hiusta sekaan. Mutta eipä haittaa. Luulenkin, että en tuntisi enää oloani omaksi jos väriä laittaisin. Hoitoainetta ja öljyä pesun jälkeen kyllä.

      Kivoja syksyisiä päiviä myös sinulle marimeri. Kiva kun kommentoit!

      Poista
  9. Vai sielläkin etsitään kadonneita tavaroita? Toisaalta hyvin lohduttavaa luettavaa, enpä ole sitten ainoa ihminen, jolta tavarat tuppaavat häviämään. Osa onkin lopullisesti kadonnut. :((
    Mukava, että jaksat kirjoittaa positiivisesti kuulumisianne, vaikka aina ei niin valoisalta tunnukaan.
    Kuvistasi nautin joka kerta!
    Olen muuten syönyt rapuja kerran elämässäni, aikaa siitä on jo viisikymmentä vuotta. Hyviä olivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietyssä iässä alkaa tavarat hävitä ja etsiskely on ihan jokapäiväistä puuhaa. Ja tuplana kun molemmat meistä etsii omiaan, hih.
      Niin, mieliala on yritettävä pitää ylhäällä vaikka synkimpinä hetkinä vajoaakin jo lähes toivottomuuteen, silti on suunta aina eteenpäin ja parempaan. Kohtalo kun heittelee mustia huntujaan kinttuihin, niistä on yritettävä selviytyä.

      Mukava jos tykkäät kuvistani. Enhän minä niitä oikein osaa, pienellä kamerallani tähtään ja sitten vaan postailen.
      Onhan niistä blogi vähän eläväisempi.
      Ravut on harvinaista herkkua. Meistä oli kiva kun ystävät kutsuivat niitä syömään.

      Poista
  10. Ihanat kuvat taas kerran! Kenkiä nyt katoilee itsekultakin...ei se niin vaarallista ole :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mama, rapujen kuvat onnistuivat, mutta ne onkin otettu ystävän kameralla.
      Kadonneitten tavaroitten metsästys on ihan arkista puuhaa!

      Poista
  11. Kovin on tuttua tuo tavaroiden katoaminen, silmälasit, avaimet ja lompakko, niitä mie aina kuljen etsimässä.

    Tovitaan että Simo pärjää yksin, meillä on vähä sama ongelma, aina kun olen poissa on matot laitettu kasaan ja neiti nukkuu kasan keskellä kai se jotain turvan hakemista on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on tää ikä, että hukkaa jos mitä.

      Simo pärjää kyllä, vastaanotto on aina super iloinen kun avaan oven. Koskaan ei Simo ole mitään pahojaan tehnyt, siitä olemme tosi iloisia. Mutta läheisriippuvainen poika on ihan selvästi, vahtii varsinkin minun lähtemisiäni. Ja odottaa sohvan selustalla päivystämässä, että milloin auto kurvaa pihaan.

      Poista
  12. ♥ onpa jälleen ihania maisemakuvia! Terkut Simolle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips, täällä ollaan Simon kanssa kahdestaan, terkut tuli perille! Kiitos!

      Poista