tiistai 11. elokuuta 2015

SUMUISIA AAMUJA

Aivan ihania aamuja, kun sumu on kietonut vaippaansa koko ympäristön. Sumun hälvenemistä järven yltä on mukava katsella.
Aivan aluksi ei näy saarta eikä takarantaa. Sitten vähitellen aurinko saa sumun hälvenemään ja on kuin hiiden orhit ajaisivat järven yllä kun sumuharvo häviää.

Aurinko on hellinyt muutamana päivänä niin kesäisesti, että menneet sadepäivät ihan jo unohtuvat.  Pieni koiruli nauttii rantalaiturilla paitsi auringosta myös lähistöllä räpylöivistä kuikista, joutsenista, koskeloista ja kurkikolmikosta, joka kajauttaa huutonsa järven takarannan lahdekkeesta.

Sumuinen aamu voi tuoda yllätyksiä myös täällä kaupungissa.
Aamulla Simo vinkui ulos jo kuuden jälkeen. No, minä reippaana lähdin koiran kanssa postilaatikolle. Poika veti jo vähän kylkimyyryä, tuli varmaan kuonoon tuoksuja. Pysähdyttiin tien reunaan postilaatikolle. Läheltä kuului heinien kahinaa. Siirryin vähän eteenpäin nähdäkseni kahinan aiheuttajan. Ja kas; katsoin silmästä silmään hirviemoa ja sen kahta vasaa! Simo tajusi eläimet myös ja alkoi tietenkin haukkua otuksia. Hirvet pyörähtivät kannoillaan ja lähtivät kohti pellon takana olevaa kaupungin metsää. Oli upeata katsoa niiden vähitellen sumuun häviäviä silhuetteja. Koskaan ei tiedä, kenet kohtaa aamuisella retkellä vaikkapa vain postilaatikolle. Kettuja ja jäniksiä ja pähkinähakkeja ja muitakin lintuja meillä on päivittäin, mutta hirvien näkeminen on harvinaista. Minä en koskaan ole nähnyt näin silmästä silmään hirvilehmää vasoineen. Harmi kun kamera ei ole mukana silloin kun pitäisi.

Aamukosteuden vähennyttyä kävimme poimimassa pensasmustikoita puutarhastamme. Isoja, makeita ja eivät sotke sormia sinisiksi. Pakastin niitä viisi litraa ja kun niitä kypsyy taas lisää, poimiminen jatkuu. Metsämustikkaakin on jo niin paljon säilötty pakastimeen, että mietityttää, minne laitan sitten karhunvatukat, herukat, tyrnit  ja muut. Mutta tänään upotin rasiat vielä helposti pakastimeen.

Nopeasti aurinkoiset päivät saavat järven pintaveden lämpiämään niin, että uinti on helppoa ja nautinnollista. Keväällä uhosin, että uin saareen (500 m) mutta eipä siitä tänä kesänä mitään tullut kun aina oli vesi niin vilpoista. Siirrän suosiolla ensi kesään, jos sittenkään....

On ajeltu eestaas nelostietä ja ysitietä viikottain. Simo on tottunut reissaaja, tietää taukopaikan puolimatkassa. Eikä sitä nyt itsekään jaksa yhtäsoittoa kolmeasataa kilometriä vaikka kuskia vaihdetaankin puolimatkassa. 

Aina pitää olla joku projekti. Siirsin ruusutarhasta suviruusun mökin tien varteen kun se melkein valloitti koko tilan. Saa nähdä, onnistuiko siirto kun oli jo lähes yli minun korkuiseni ja leveyttäkin parin Anjan verran.  Mökillä kukkii Amalialta saamani nukkeruusu, ihanat kaksi kukkaa siinä. Ja Irmalta sain akileijan siemeniä, niitä kerrottuja myös valkoisia. Kylvän ne erilliseen penkkiin. Kärhöt ovat isoilla nupuilla,olispa nyt lämmintä vielä että ehtisivät aueta.

Vanha pihakeinu kiikuttaa nyt kukkasia, on niin laho, ettei siihen voi itse istua. Kun maalasin keittiön seinät valkoiseksi, putsasin pensseliä keinun selkälautoihin.  Oli niin harmittavan harmaa.

No niinpä. Aina on kaipuu niemeen päin. Usein kun siitä untakin näin. 
Auringon kimallus järven pintaan on aina yhtä kiehtovaa. Eipä rasita matka, nopeasti kasaan eväät ja kamppeet ja ei kun menoksi. Ja sama takaisinpäin. Onhan tähän jo vuosikymmenet totuttu. Elämäntapa jo meillä. 
Huomenna ensin tanssitetaan ikäihmisiä ja sitten laulatetaan jokirannassa jos sää sallii. Sateita taas povataan,  harmi. Ensin on tarkoitus laulaa hengellisiä lauluja stämmiharmoonin säestyksellä ja sitten kesäisiä kukka- ja rakkauslauluja harmonikan tahtiin.
Toivottavasti sää on suotuisa. Loppuviikko lienee kesäisen aurinkoinen. 

14 kommenttia:

  1. mei piti laittaa mustikkapensaat verkon alle kun Lilli alkoi niitä napsimaan.
    Tänä vuonna tuleekin hyvä sato.
    Varmasti oli mahtvaa kohdata hirvi emo vasoineen,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, satoa riittää näin sadekesän jälkeen. Simo ei syö mustikoita muuten kuin kermaviilissä.
      Kyllä sykähdytti katsoa hirvikolmikkoa oman postilaatikon luona. Ovat tulleet moottoritien alikulkutunnelin läpi isommasta metsiköstä. Toivottavasti osuvat takaisin metsään, ei kukaan kaupungilta ole ilmoittanut hirvistä..

      Poista
  2. Onpa isot pensasmustikat ihana tuo laituri kuva. Aurinkoista loppuviikkoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoja ovat tänä vuonna ja nopsaan täyttyy rasiat niistä. Samoin sinulle aurinkopäiviä, tosin meillä nyt illalla alkoi sataa ja pilasi yhteislaulut jokirannassa heti aloittamisen jälkeen.

      Poista
  3. Hienoja kuvia! Sumuiset aaumut ovat ihania ..salaperäisiä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina. Totta on, että salaperäisyys maisemassa kovin kiehtoo.

      Poista
  4. Sumuiset ovat aamut.
    ihania postauksia sinulla.
    Syksyn satoa täälläkin kerätään. Ihanat mustikat. Meillä ei mustikkapensas viihtynyt jotenka mustikat metsästä kerätään.
    Makoisaa Elokuuta sinne teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sumua on ja kosteutta nurmikolla. Kiitos, minusta omat postaukseni ovat niin tuiki tavallista lätinää mutta ihanaa jos tykkäät. Metsästä meillekin on tullut ämpärikaupalla mustikoita mutta puutarhassa on nyt tosi isoja pensasmustikoita ja melkoisesti.
      Samoin sinne myös makoisia syyskesän päiviä.

      Poista
  5. Satokausi parhaimmillaan, nautitaan nyt, tietysti säilötäänkin!
    ihana kuva Simosta laiturilla.

    Mieleenpainuva hetki kun tapaa hirven vasoineen silmästä silmään, Hirvellä on muuten heikko näkö, mutta kuuloaisti ja hajuaisti sitä paremmat. Yhden kerran on omalle kohdalleni sattunut samanlainen kohtaaminen suuren sarvipääuroksen kanssa kylätiellä, oli hieman pelottavaakin..

    Lämpimiä elokuun päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säilömistä riittää, ensin mansikat, sitten mustikat ja nyt alkaa puutarhasta sadon kerääminen. On se toisaalta ihan mukavaa, onhan talvella sitten millä herkutella.
      Simon lempipaikka on laiturilla, kokee näkevänsä sieltä kaiken, kuikat ja muut vesilinnut, välillä katsoo puiden latvoihin oravia ja pikkulintuja ja tietysti naapurin Sandra-koira lähettää aina tuulen mukana viestejä ja joskus kajauttaa haukun, johon Simo oitis vastaa.

      Vähän pysähdytti hirvikolmikko näin lähellä. On niiden makuuksia ollut tuossa lähimetsikössä, samoin kauriiden, mutta oltiin samalla postilaatikolla lähes. Hirvilehmä voi hermostua ihmiselle vasojensa takia, me peräännyttiin pihalle ja hirvet lähtivät juoksemaan pitkässä heinikossa kohti kaupungin metsää.

      Lämpömittari näytti varjossa 25 vielä viiden jälkeen, mutta sitten saatiin tummat pilvet mereltä ja harmaat sadepilvet kastelivat meidän lauluporukan heti kuuden jälkeen. Me olisimme kestäneet, mutta nuottien ja laulukirjojen sekä stämmiharmoonin kastuminen ei olisi ollut hyvä juttu ja niinpä pettyneenä kasasimme kamppeet ja lopetimme laulamiset. Joka kerta tänä kesänä sade on haitannut ja estänyt yhteislaulut, jotka muuten ovat olleet tosi suosittuja. Tänäänkin, kun laulettiin hengellisiä lauluja harmoonin säestyksellä. Harmi.

      Samoin sinulle mukavia elokuisia kesäpäiviä. Niemeen pitää rynnätä heti huomenna ennen kuin vedet jäähtyy järvessä uudelleen.

      Poista
  6. Hirvi ja vasat on upea luonnonnäytelmä.

    Muistan mökkiviikoilta nuo pari erikoista usva-aamua. Aavemaisen kaunista. Tuossa yläkuvassa on hieno tyyni järvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sykähdytti kun katsoi hirvilehmää silmästä silmään ja vielä vasat siinä takana.
      Usvaiset aamut ovat tosi kiehtovia, on kiva katsoa järven yltä vähitellen häviävää sumua ja nähdä koko maiseman paljastuvan aamulle. Kuva on meidän mökkkirannasta.

      Poista
  7. Kauniita usvaisia kuvia. Simo laiturilla ihana kuva. Säilöntä aika on alkanut metsänantimet ja puutarha marjat on saatava pakkaseen on sellaista kiirellistä aikaa
    On se mahtava näky varmaan hirven kohtaaminen, olisi ollut kuvauksen paikka.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma. Simosta on samanlainen kuva otettu varmaan joka kesä kun koiran lempipaikka mökillä on laituri.
      Säilöminen on ihan posketonta, luulin jo että mustikat olis tässä mut prinssipuoliso ryhtäsi aamulla taas metsikköön ja toi 25 litraa tosi isoja ja terveitä mustikoita. Ja minä pussitin pakkaseen. Kotona vielä kaikki marjat pensaissa, pensasmustikoita vaan hieman poimittu.

      Kyllä vähän säikähdin sitä hirvikolmikkoa. Olin postilaatikolla hakemassa aamulehteä joten eipä ollut kameraa eikä puhelinta mukana. Tallensin vain silmieni verkkokalvoille!

      Poista