IHAN TAVALLINEN TALVIPÄIVÄ

Eilen piipahdettiin prinssipuolison kanssa pienellä tripillä Tallinnassa. Ei ollut myrskyä, vaan oli mylväys! Laiva oli mennessä tupaten täysi ja istumapaikkaa sai hakemalla hakea juodakseen kupposen kahvia kera katkarapuleivän, sen joka matkalla perinteisen. Näkyi tuttaviakin menossa ostoksille eteläiseen.
Tallinnassa oli kostea tuuli, vaan ei luvattua lumipyryä. Ja liikenne toimi normaalisti. Tallinnassahan saavat kaikki yli 65 vuotiaat ajaa ratikalla ilman lippuja. Monta vuotta maksoimme kiltisti, mutta eipä ole kallista lystiä ollut ja hyvään tarkoitukseen kruunut menivät. Raitiovaunut on vanhoja ja hytkyvät ja keikkuvat, mutta aina on perille päästy. Ratikkareitit on selkeät ja kulkeminen helppoa.

Kaupungin reunaosissa näkyy reilusti lunta. Jalkakäytävät on kyllä nykyisin puhdistettu ja suolattukin, hiekotushiekkana on ohuen ohutta hietaa.

Näinkin voi parkkeerata nokata vastakkain! Meillä tulisi tästä jo sakkolappu varmasti.

Aurinko punertaa Rocka Al Maren suunnassa. Oikealla vanha kalmistu, lasten leikkipaikkana ja puistona. On siellä muutama ikivanha hautakivikin muistona. Tallinnassa on paljon lehtipuita, jotka kesällä antavat vehreyttä.

Paluumatkalla väkeä oli laivalla vähemmän. Ehkä juuri sen vuoksi sieltä erottuivat muutamat "purjussa" olleet naishenkilöt. Perinteisesti miehet ovat sökeltäneet Virun Valgean voimalla. Nyt nuorehkot naiset. Ja olipa maihinnousua odottamassa pahansisuinen keski-ikäinen nainen, joka ei sanojaan säästellyt. Moni yritti rauhoitella, mutta odottavan aika käy pitkäksi ja humalassa on helppo huudella.

Palatessa noudettiin Simo varamammalta. Simo oli ihan hiljaa kotimatkalla, vaikka aamulla vietäessä oli niin intoa piukassa, että  uikutti ja haukahteli sekä juoksi viivana tutulle ovelle ja sisään. Ihana varamamma hoitaa koirulia niin hyvin, että Simo menee sinne enemmän kuin mielellään.

Tänään kotimaisemissa katseltiin lumista maisemaa. Mitä nyt oravat ja punatulkut haukuttiin lintulaudan alla.

Ja etsiskeltiin sopivia joulukuusia, jos sittenkin sisällekin tuotaisiin.

"Siitä suojakseni peiton minä itselleni saan..." Lunta on pienen kuusen kuorma täynnä.

Itse kullekin kuormaa kantokyvyn mukaisesti! Tulee mieleen vanha satu: "Söisi suu, vetäisi vatsa, vaan ei kestä hennot sääret!"

Mutta Simo nauttii lumesta täysillä. Metsässä annan vähän olla irrallaan ja poika juoksee pää kolmantena jalkana polkua edestakaisin riemuissaan. Vauhtia riittää ja virtaa pienessä koirassa kummasti.

Tässä palataan juoksujalkaa takaisin mamman luokse. Voi sitä riemua, ihan hengästyttää!

Viimein päästään takaisin pihapiiriin. Viimeinen silmäys lintulaudalle päin.

Talitintit on liian pieniä huomioitavaksi, ne saavat nokkia auringonkukan siemenensä ihan rauhassA.

Pian sytytetään kynttilät itsenäisyyden kunniaksi. Katsotaan Linnanjuhlien pukukavalkaadi. Muistetaan kuitenkin, miten kalliisti maamme itsenäisyys on verellä ostettu. Sotaveteraanien joukko on harvenemassa ja monelle on soinut viimeinen iltahuuto. Huolehtiminen niistä harvoista vielä joukossamme olevista on kunnia-asia itsenäisen maan kansalaisilta.