JOULU TULEE JOKA VUOSI

Vuosi sitten Vuokatti-lomamme oli viikkoa aikaisemmin ja jouluvalmisteluihin täällä kotona jäi enemmän aikaa.
Tällä kertaa - ja vast'edeskin - joulu on jo ovella kun tämä mummeli porhaltaa mieli virkistyneenä Finnairin mainoksen tavoin "jouluksi kotiin".

Eipä hätää. Lahjoista on sovittu etukäteen, siis villasukat jokaiselle. Niitä meni tänäkin jouluna lapasten kera 26 paria ja vielä on menossa kolmet. Sitten lopetan varmaankin neulomiset, että saan aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle.

Aattoiltana olimme pojan perheen luona syömässä jouluisia herkkuja.  Lämmin glögi alkajaisiksi teki hyvää, sillä menomatkalla kävin sytyttämässä kynttilät tyttäreni haudalla. Vaikka lunta oli paljon ja käytävät auraamatta, väkeä oli paljon haudoilla ja monella mukanaan paitsi kynttilät myös pienet lapiot kuten minullakin.

Oli ilo istua joulupöytään, jonka miniäni oli kauniisti kattanut, jopa ripotellut ruusun terälehtiä kattauksen somisteeksi. Meitä oli ruokapöydässä kymmenkunta ja kahville tuli vielä toinen mokoma lisää.

Tarjolla oli kaikki perinteiset jouluherkut. Minä pääsin aaton valmisteluista pelkän sienisalaatin valmistelemisella. Sienet olin kerännyt pääosin heidän mökkitontiltaan syksyllä.

Kinkku oli maistuva ja herkullinen, suomalaista luomupossua. Laatikot maistuvia ja lohi herkullista.

Erityisen hyvältä minusta maistui jalopenot ja kaprikset sekä viininlehtikääryleet. Arvatkaa vaan, janottiko muutaman kapriksen ja jalopenon jälkeen!

Yltäkylläisen joulupöydän jälkeen nautimme makoisat kahvit kera glögikakun ja lakkahillo-juustokakun.
Kiitokset miniälle herkullisesta joulupöydästä ja siitä, että mukaan oli jälleen kutsuttu yksin joulua viettävä naapurin setä.

Perheen kisulit pötkivät Simoa piiloon, pikimusta Mörkö nousi yläkertaan ja Lumi kiipesi ylös kiipeilytelineelle eikä liikahtanut paikoiltaan, vaikka Simo oli kovasti kiinnostunut. Mörkö on tottuneempi Simoon ja antaa kuin Elis Ask tassua kuonoon. Pieni Lumi sensijaan pysyttelee koiran ulottumattomissa.

Vähän kuitenkin takatassua roikotti kuin härnätäkseen.

Massut pullollaan jouluherkuista ajelimme sitten kotiin. Joulupukki oli piipahtanut sillä välin ja paketeista löytyi kolme mieluista kirjaa. Joulupäivänä lueskelin kahden viikon aikana tulleet lehdet ja Tapanina tulivat sitten lapsenlapset vanhempineen meille syömään. Joulu on siitä mukava, että silloin on aikaa sukulaisille ja yhteiselle olemiselle. Osaisimmepa ottaa jouluajan ja nämä välipäivät ennen vuoden vaihtumista yhtä leppoisasti kuin Lumi-kisuli, joka tietoisena Simon mielenkiinnosta makaili  kiipeilytelineen ylimmällä tasolla valppaana mutta toisaalta  tosi lunkisti.

Leppoisia vuoden viimeisiä päiviä kaikille blogiystäville!