maanantai 27. joulukuuta 2010

JOULU TULEE JOKA VUOSI

Vuosi sitten Vuokatti-lomamme oli viikkoa aikaisemmin ja jouluvalmisteluihin täällä kotona jäi enemmän aikaa.
Tällä kertaa - ja vast'edeskin - joulu on jo ovella kun tämä mummeli porhaltaa mieli virkistyneenä Finnairin mainoksen tavoin "jouluksi kotiin".

Eipä hätää. Lahjoista on sovittu etukäteen, siis villasukat jokaiselle. Niitä meni tänäkin jouluna lapasten kera 26 paria ja vielä on menossa kolmet. Sitten lopetan varmaankin neulomiset, että saan aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle.

Aattoiltana olimme pojan perheen luona syömässä jouluisia herkkuja.  Lämmin glögi alkajaisiksi teki hyvää, sillä menomatkalla kävin sytyttämässä kynttilät tyttäreni haudalla. Vaikka lunta oli paljon ja käytävät auraamatta, väkeä oli paljon haudoilla ja monella mukanaan paitsi kynttilät myös pienet lapiot kuten minullakin.

Oli ilo istua joulupöytään, jonka miniäni oli kauniisti kattanut, jopa ripotellut ruusun terälehtiä kattauksen somisteeksi. Meitä oli ruokapöydässä kymmenkunta ja kahville tuli vielä toinen mokoma lisää.


Tarjolla oli kaikki perinteiset jouluherkut. Minä pääsin aaton valmisteluista pelkän sienisalaatin valmistelemisella. Sienet olin kerännyt pääosin heidän mökkitontiltaan syksyllä.

Kinkku oli maistuva ja herkullinen, suomalaista luomupossua. Laatikot maistuvia ja lohi herkullista.

Erityisen hyvältä minusta maistui jalopenot ja kaprikset sekä viininlehtikääryleet. Arvatkaa vaan, janottiko muutaman kapriksen ja jalopenon jälkeen!

Yltäkylläisen joulupöydän jälkeen nautimme makoisat kahvit kera glögikakun ja lakkahillo-juustokakun.
Kiitokset miniälle herkullisesta joulupöydästä ja siitä, että mukaan oli jälleen kutsuttu yksin joulua viettävä naapurin setä.

Perheen kisulit pötkivät Simoa piiloon, pikimusta Mörkö nousi yläkertaan ja Lumi kiipesi ylös kiipeilytelineelle eikä liikahtanut paikoiltaan, vaikka Simo oli kovasti kiinnostunut. Mörkö on tottuneempi Simoon ja antaa kuin Elis Ask tassua kuonoon. Pieni Lumi sensijaan pysyttelee koiran ulottumattomissa.
Vähän kuitenkin takatassua roikotti kuin härnätäkseen.

Massut pullollaan jouluherkuista ajelimme sitten kotiin. Joulupukki oli piipahtanut sillä välin ja paketeista löytyi kolme mieluista kirjaa. Joulupäivänä lueskelin kahden viikon aikana tulleet lehdet ja Tapanina tulivat sitten lapsenlapset vanhempineen meille syömään. Joulu on siitä mukava, että silloin on aikaa sukulaisille ja yhteiselle olemiselle. Osaisimmepa ottaa jouluajan ja nämä välipäivät ennen vuoden vaihtumista yhtä leppoisasti kuin Lumi-kisuli, joka tietoisena Simon mielenkiinnosta makaili  kiipeilytelineen ylimmällä tasolla valppaana mutta toisaalta  tosi lunkisti.
Leppoisia vuoden viimeisiä päiviä kaikille blogiystäville!

11 kommenttia:

  1. On ilo istua kauniisti katettuun valmiiseen herkkupöytään, kuten teidän. On tietenkin mukavaa tehdä toisille (tietenkin myös itselle) jouluherkut ja hyvän mielen saa laittaja kun ruoat maistuvat ja pöydässä viihdytään..
    - Ihanat kuvat-
    Samoin sinne leppoisia päiviä.

    VastaaPoista
  2. Olipa mukava lukea teidän lämminhenkisestä joulunvietostanne.
    Leppoisia juhlien välipäiviä vaan teille ja rapsutukset Simolle.

    VastaaPoista
  3. Minttuli, Toisilla on taito hyppysissään kattaa kauniisti. Sitä minä en ole koskaan osannut. Sota-ajan lapsena pidän vain huolen siitä, että ruokaa on riittävästi ja se maittaa. Mutta onneksi nuoret osaavat ilahduttaa kauniilla kattauksella.

    Unelma; todella nautin siitä, että koko pesue oli koolla Tapanina ja huisketta ympärillä. Simo oli ihan täpinöissään kun lapset ajoivat pihaan.

    VastaaPoista
  4. Kaunis kattaus on puoli ruokaa, sanotaan,
    ja kyllähän se paikkansa pitää.

    Alimmassa kuvassa on aika hellyttävä katse.

    Mukavaa loppuvuotta.

    VastaaPoista
  5. İhanalta kuulosti Joulunviettonne.
    Kaunis tuo Lumi-kisuli.
    Olipa kauniisti tehty kutsua Jouluaterialle yksin sita viettava naapuri.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa joulutunnelmaa teillä on ollut kattauksineen! Kissat on kyllä jännän itsenäisiä ja huolettomia, voisipa muutaman päivän tosiaan viettää kuin kissa...

    VastaaPoista
  7. Sirpa; niin, totta on että kaunis kattaus on puoli ruokaa, mutta kyllä jouluruokakin maistui!
    Lumi on kissoista nuorempi ja vähän arka, Mörkö on Simoon tottunut paremmin.

    Sateenkaari; kyllä meillä oli ihan mukava joulu, kun viimein selvisimme kotiin Vuokatista. Naapuri on jo monivuotinen jouluvieras, aikaisemmin myös vaimonsa oli mukana mutta nyt on jo hoitokodissa, joten miehellä on kovasti yksinäistä.

    Anja; sitähän sanotaan, että "nyt alkaa kissanpäivät". Vaan milloinkahan meillä alkaisi? Ei taideta osata viettää kissanpäiviä!

    VastaaPoista
  8. Olipa mukava tarina teidän joulunvietostanne!
    Kuullosti niin mukavalta ja kodikkaalta. Meillä oli tyttären luona joulupöydässä sama Pentikin astiasto kuin teillä. Vietämme perinteisesti jouluaaton nuorimman tyttären vanhan talon isossa tuvassa. Nyt heidän Simon näköinen Mysan (Lilla My)- koiransa hoidossa täällä kun perhe lähti matkalle...
    Saisinkohan aikaiseksi blogiin jotakin??
    Hyviä vuodenlopun päivä ja Antoisaa alkavaa vuotta !

    VastaaPoista
  9. Minäkin "vierailin" jouluateriallanne, maukasta ja näyttävää.
    Itsekin nyt nautin pesueeni ruokkimisesta kun on enempi tilaa kuin rivarissa.
    Maallahan tilaan olinkin tottunut.
    Vielä kun saatais kesäterassi tehtyä niin jopahan grillikekkereitä tiedossa.
    Kesää odotellessa toivotan Kaikkea Taivaan Isän Hyvää Tulevaan Vuoteen!

    VastaaPoista
  10. Mikä katti! VAUUU!! Rakastuin siihen ensi silmäyksellä ♥♥
    Ves valluu solokennaan suusta kun katoin nuita ruokia
    Hyvää Uutta Vuotta 2011

    VastaaPoista
  11. ritvau; kiva, että sinulla on koirulivieras! Kirjoita toki blogiisi Mysanista.

    SinikkaHelena; Samoin sinulle kaiken hyvän toivotukset tulevalle vuodelle!

    oman onnen seppä; Lumi on kyllä hieno kissaneito, samoin pikimusta Mörkökin, vaikka hiipi yläkertaan ettei jäänyt kuvaan!

    VastaaPoista