VIELÄ KUVIA PIETARISTA

Päivän pikavisiitti Pietariin antaa vain pintaraapaisun verran kaupungista. Kostea ja sumuinen sää otti siitäkin vielä osuutensa. Mutta räpsin kameraani kuvia sattumanvaraisesti ja postaan vielä tähän lisää.

Eremitaasi eli Talvipalatsi on 1700 luvulta asti ollut tsaarin virka-asuntona. Nykyisin se on Venäjän suurin museo, jossa on yli kolme miljoonaa taide-esinettä. Valokuva ei anna oikeutta Nevan rantaan rakennetulle "talolle" muuten kuin että kaunis se on. Eremitaasin edessä oleva aukio on vanha kaupungin keskiosa ja Unescon suojelukohde.

Tässä aukion portti kaupunkiin Eremitaasista päin.

Ja aukion pylvään päässä oleva enkelipatsas. Pylväs todennäköisesti sekin Virolahden graniittia, niinkuin Iisakin kirkon pylväätkin. Ihmetyttää, miten ne on ensin laivattu Pietariin ja sitten jaksettu vivuta pystyyn sen aikaisilla voimilla.

Eremitaasin puiston puiden läpi näkyy Vasilisaareen johtavan sillan merenkulkijoille tarkoitetun patsaan tulet. Harmi, että  sää esti tarkemmin kuvaamasta.

Jupiterin patsas sisällä Eremitaasissa, mykistävän suurikokoinen
.

Tämän huoneen kaikkia ikkunoita kannatteli samanlaiset hahmot. Eremitaasin jokainen huone on erilainen jo sinänsä.

 Tarkkaa työtä kattomaalauksessa.

Ja mosaiikkia lattiassa.

Samoin tässä lattiakuviot tarkasti mitassaan.

Kauniita yksityiskohtia, ornamentteja ja kultausta.

Loisto hämmästyttää ja kummastuttaa kulkijaa.

Herkkiä patsaita, kuvioituja seiniä ja taidemaalareiden töitä, huone toisensa jälkeen.

Nämä ovat mikroskooppisen pieni osa valtavasta kokoelmasta. Vaikka kiertäisi useamman päivän, ei kaikkea ehtisi nähdä eikä varsinkaan sisäistää.

Käynti Eremitaasissa on aina elämys. Saattaa vain kuvitella, miten tsaarin hovin aikana elämä Talvipalatsissa oli loisteliasta. Varsinkin iso tanssiaissali katonrajassa kiertävine kullattuine parvineen antaa viitteitä ylellisyydestä sekä toisaalta tuhansien kädentaitajien osaamisesta.

 Lumiset penkit ilman istujia. Lumityöt osin tekemättä, kiintiö varmaan täynnä. Kaduilla suolaa ja sohjoa.

Pietarin nähtävyyksiin kuuluu ehdottomasti kesäaikana Pietarhovi puistoineen. Talvisin taitaa olla suljettuna. Samoin parinkymmenen kilometrin päässä oleva Tsarskoje Selo eli Katariina Suuren palatsi, jonka rakennutti oikeastaan Elisabet I. Katariinan palatsissa on kuuluisa meripihkahuone sekä hänen eroottinen nukkumahuoneensä. Oliko se nyt kreivi Orlov joka salarakasti Katariinaa ja sai Nevan rannalle siitä hyvästä oman upean palatsinsa Katariinalta lahjana. Että oli niitä salarakkaita jo silloin! Tsarskoje Seloon muistaakseni  tsaari Nikolai II:n  perhe pakeni ja sieltä heidät vietiin sitten Siperiaan ja edelleen Jekaterinburgiin.

Laivaan palatessa laukut läpivalaistiin, passit tarkastettiin ja leimattiin sekä kahtena kappaleena tehdyn selvitysliuskan toinenkin osa palautettiin. Ihmettelen, onko virkailijoilla aikaa ja kiinnostusta tarkastella, onko lomakkeen molemman sivut täytetty identtisinä. Tottakai ne on, kukaan ei uskalla riskeerata.

Havaintoja: matkan järjestäjä eli laivayhtiö voisi tarjota Pietarin karttoja infopisteessään. Kaikki eivät kuitenkaan halua kiertoajelua, vaikka niissä olikin kaksi eripituista vaihtoehtoa. Ruplat kannattaa vaihtaa jo Makasiiniterminaalissa. Ja Sokos-kortti ehdottomasti mukaan, sillä on käyttöä laivan ravintoloissa ja myymälässä.

Maanantai-aamuna huomasin hyttiaulassa taulun. Siinä vanha O Furuhjelmin tekemä mainos oli kehystetty ilahduttamaan, ainakin minua!  Jospa  jostain tämän Finska Konstnärliga Reklambyron kokoelmaan kuuluvan mainoksen löytäisin, se olisi napakymppi.

Tietysti tämä mainoksen yksityiskohta säväytti hellyyden ja ikävän tunteen. Onneksi pian olisimme kotona ja Simon odotus sohvan selustalla loppuisi iloiseen jälleennäkemiseen.

Niinkuin sitten kävikin. Ilo oli molemminpuolinen. Kotona taas ja muutamaa kokemusta rikkaampana.