Viisumivapaa risteily suoraan Pietarin Vasilisaarelle.
Haluttiin nähdä myöhään illalla laivan show tanssiravintolassa. Venäläistä sirmakansoitantaa, tanssiryhmä. Aika vaatimaton esitys, pääosin huivin vääntelyä ja kääntelyä sekä varpailla liikkumista. Miespuoliset esiintyjät panivat ripaskaksi. Jotenkin ei vaan sytyttänyt. Kovin vaatimatonta ja tavanomaista kaikkiaan.
Sunnuntain valjetessa olimme Nevalla ja laiva kiinnittyi Vasilisaaren satamaan. Uusi terminaalirakennus, jonka edustalla torvisoittokunta oli vastaanottamassa. Vähän nauratti tämä juhlavuus.
Mutta ei se mitään, kappalevalinta oli Flirtaten. Kyllä siinä hymy väkisinkin pyrki ilmoille.
Satamasta oli shutle-kuljetus pikkubusseilla Nevskille ja keskustaan. Kylmä ja kostea tuuli puhalsi jäätyämme bussista Eremitaasin kohdalla. Onneksi museon ovet avautuivat ja olimme jonon alkupäässä.
Kierros Talvipalatsissa on aina yhtä mielenkiintoinen. En ole ihan varma montako päivää vaellus kestäisi, jos jokaisessa huoneessa kävisi ja hetken viivähtäisi. Huoneita on valtavasti, entisajan kädentaitajien jäljet katoissa ja lattioissa, kultauksia, pylväitä ja kupoleja, marmoriportaita jne silmänkantamattomiin. Hopeaisia astioita vitriinikaupalla, kultaisista puhumattakaan.
Tässä muutamia kuvia entisajan loistosta:
Tästäkin ovesta ovat tsaarin perheen jäsenet kulkeneet. Kaikki huoneet ovat eritavoin koristeltuja, kattoa ja lattiaa myöten.
Jokaisen Pietariin matkustavan pitäisi nähdä Eremitaasin aarteita. Jo itse rakennus on ainutlaatuinen ja vaikuttava. Kovin pieneksi itsensä siellä tuntee!
Eremitaasista jatkoimme tavallisella bussilla keskustaan. Bussissa ikkunat jäässä, kuljettaja, rahastaja ja apupoika eivät tienneet kysymiämme kohteita reittinsä eli Nevski Prospektin varrella. Jäimme tavaratalon kohdalla pois ja poikkesimme sisälle. Ennen siellä oli vaatteet narutettu ympäriinsä vaatetankoihin. Nyt oli tarjolla timanteista alkaen puumaatuskoihin ja lakkarasioihin.
Kävelimme sohjoista ja suolattua Nevskiä eteenpäin ja Fontankan jälkeen piipahdimme kahvilaan, joka sijaitsi hotellin reseptionin vieressä. Kuuma hehkuviini lämmitti, mutta hotellin virkailija ei osannut Pietarin karttaan merkitä edes oman hotellinsa sijaintia kun kysyimme Oneginin taideaukion paikkaa. Eikä kukaan muukaan. Niin se vaan on, että viisimiljoonaisen kaupungin asukkaat ovat täysin tietämättömiä omasta elinympäristöstäänkö?
No, maassa maan tavalla. Ajettiin bussilla takaisin Nevskiä ja ihmeteltiin, miten matkan hinta toiseen suuntaan oli kalliimpi kuin toiseen. Onneksi suhteellisen edullista kaikenkaikkiaan, bussit likaisia ja huonokuntoisia sekä ikkunat umpijäässä.
Aikataulut eivät pitäneet myöskään laivan pikkubussien suhteen. Olimme jäätyä pysäkille. Soitimme meille annettuun numeroon, josta ei vastattu. Vihdoin kahvilassa odottelun jälkeen takaisin pysäkille ja täpötäyteen pikkubussiin ja laivalle. Seisomapaikatkin oli kaikki käytössä! Palatessa ei ollut torvisoittokuntaa puhaltelemassa satamassa. Vain liukkaat liki kolmekymmentä peltirappua ylös laivaan. Ja helpotuksen huokaisut. Kotimatka saattoi alkaa.
Matkajärjestelyt Suomessa kävivät vaivattomasti. Viisumiton päivän matka edellyttää perillä laivabussien käyttöä. Tarjolla olisi ollut kaupunkipanoraamaa ja Talvipalatsia (8 tuntia) myös järjestettynä retkenä. Mielestäni olivat aika hyvissä hinnoissa ja halusimme oman ohjelman mukaisesti katsella Pietaria. Tähän vuodenaikaan kuitenkin kaupunki on kylmä, mikään ei oikein toimi, kadut puhdistamatta ja sohjoisia sekä äärettömän liukkaita. Seikkailuhenkeä tarvitaan, kielimuuri on korkea. Englantia ei vielä paljon ymmärretä. Onneksi pikkuminiä on venäjänkielen taitoinen ja selvitti eteentulleet pulmat. Mutta pietarilaisten palvelulalan ihmisten oman kaupunkinsa tuntemus on nollaluokkaa. Vai puuttuko vaan tahtoa?
No jaa, taas yksi päivä elämässä erilainen. Nyt ei vähään aikaan tee mieli itäiseen suuntaan. Vanhat muistot tuli verestettyä. Mutta Eremitaasiin kannattaa Pietarissa kävijän aina mennä. Toki unohtamatta Iisakin kirkkoakaan, joka meiltä tällä kertaa jäi käymättä, sillä usein on jo aiemmin siellä poikettu.
Eremitaasista jatkoimme tavallisella bussilla keskustaan. Bussissa ikkunat jäässä, kuljettaja, rahastaja ja apupoika eivät tienneet kysymiämme kohteita reittinsä eli Nevski Prospektin varrella. Jäimme tavaratalon kohdalla pois ja poikkesimme sisälle. Ennen siellä oli vaatteet narutettu ympäriinsä vaatetankoihin. Nyt oli tarjolla timanteista alkaen puumaatuskoihin ja lakkarasioihin.
Kävelimme sohjoista ja suolattua Nevskiä eteenpäin ja Fontankan jälkeen piipahdimme kahvilaan, joka sijaitsi hotellin reseptionin vieressä. Kuuma hehkuviini lämmitti, mutta hotellin virkailija ei osannut Pietarin karttaan merkitä edes oman hotellinsa sijaintia kun kysyimme Oneginin taideaukion paikkaa. Eikä kukaan muukaan. Niin se vaan on, että viisimiljoonaisen kaupungin asukkaat ovat täysin tietämättömiä omasta elinympäristöstäänkö?
No, maassa maan tavalla. Ajettiin bussilla takaisin Nevskiä ja ihmeteltiin, miten matkan hinta toiseen suuntaan oli kalliimpi kuin toiseen. Onneksi suhteellisen edullista kaikenkaikkiaan, bussit likaisia ja huonokuntoisia sekä ikkunat umpijäässä.
Aikataulut eivät pitäneet myöskään laivan pikkubussien suhteen. Olimme jäätyä pysäkille. Soitimme meille annettuun numeroon, josta ei vastattu. Vihdoin kahvilassa odottelun jälkeen takaisin pysäkille ja täpötäyteen pikkubussiin ja laivalle. Seisomapaikatkin oli kaikki käytössä! Palatessa ei ollut torvisoittokuntaa puhaltelemassa satamassa. Vain liukkaat liki kolmekymmentä peltirappua ylös laivaan. Ja helpotuksen huokaisut. Kotimatka saattoi alkaa.
Matkajärjestelyt Suomessa kävivät vaivattomasti. Viisumiton päivän matka edellyttää perillä laivabussien käyttöä. Tarjolla olisi ollut kaupunkipanoraamaa ja Talvipalatsia (8 tuntia) myös järjestettynä retkenä. Mielestäni olivat aika hyvissä hinnoissa ja halusimme oman ohjelman mukaisesti katsella Pietaria. Tähän vuodenaikaan kuitenkin kaupunki on kylmä, mikään ei oikein toimi, kadut puhdistamatta ja sohjoisia sekä äärettömän liukkaita. Seikkailuhenkeä tarvitaan, kielimuuri on korkea. Englantia ei vielä paljon ymmärretä. Onneksi pikkuminiä on venäjänkielen taitoinen ja selvitti eteentulleet pulmat. Mutta pietarilaisten palvelulalan ihmisten oman kaupunkinsa tuntemus on nollaluokkaa. Vai puuttuko vaan tahtoa?
No jaa, taas yksi päivä elämässä erilainen. Nyt ei vähään aikaan tee mieli itäiseen suuntaan. Vanhat muistot tuli verestettyä. Mutta Eremitaasiin kannattaa Pietarissa kävijän aina mennä. Toki unohtamatta Iisakin kirkkoakaan, joka meiltä tällä kertaa jäi käymättä, sillä usein on jo aiemmin siellä poikettu.
Mukavaa saada päivitettyä tietoa Pietarista. Eli vanha meininki siellä edelleen osin on. Ollaan tuota risteilyä mekin harkittu, mutta kesäaikaan, silloinhan kaupunki on kauneimmillaan. Ja kaupunki kiehtoo edelleen..
VastaaPoistaKiitos tästä ja kuvista.
Olisi varmaankin kiinnostavaa käydä Pietarissa.
VastaaPoistaKiitos kun saimme katsoa hienoja kuviasi. On siellä avautunut kokonaan toinen maailma.
Ehkä matkalle kannattaisi lähteä kesällä?
Voi tuonne talvipalatsiin haluisin päästä, mutta entinen poikaystävä ei haluu :(
VastaaPoistaHienot nähtävyydet olisi mukava nähdä, mutta muuten matkasi vaikutti vähemmän houkuttlevalta:)
VastaaPoistaTeillä oli kokemusten matka. On varmaan mykistävää nähdä Eremitaasi ja sen loistokkuus.
VastaaPoistaPietarin matkasta olen haaveksinut monet kerrat, mutta aina se on jäänyt suunnittelun asteelle. Siellä olisi niin paljon nähtävyyksiä nähtäväksi.
Kiitos vaikuttavista kuvistasi ja kertomastasi! :)
Minttuli; Pietari on kauniimpi kesällä - ja lämpimämpi! Ei ole paljon muuttunut, mitä nyt vähän merkkivuosipäivän vuoksi saneerattu. Mutta meno edelleen sitä entistä. Loistonsa päivinä ollut kyllä fantastinen kaupunki.
VastaaPoistaUnelma; tämä laivamatka kannattaa tehdä kesällä ehdottomasti. Minulle tämä oli varmasti jo kuudes tai seitsemäs trippi Pietariin, mutta Talvipalatsiin voi mennä vaikka sata kertaa ja aina se kiehtoo.
Amalia; yritä houkutella ent.poikaystävä mukaan, ainakin kerran elämässä Pietari on koettava. Mutta kesällä. Siellä on paitsi Eremitaasi myös Iisakin kirkko, koko Vasilisaari Pietari Paavalin linnoituksineen, Verikirkko, kuuluisa sirkus jne. Nähtävää riittää kunhan ummistaa silmät siltä palveluhaluttomuudelta ja välinpitämättömyydeltä.
Irma; ehkä minulla oli odotuksia, että palvelukulttuurissa olisi jo tapahtunut muutosta. Se tökki. Mutta varmaan vielä menen lämpimämpään aikaan, näkemistä riittää.
Marja-mamma; Olen kulkenut usein Eremitaasin käytäviä salista toiseen, mutta aina on uutta ja näkemätöntä. Jo itse huoneet ovat kiehtovia ja sen lisäksi taideaarteet. Ensimmäisellä kerralla ei kannata haukata liian isoa palaa vaan lähteä opastetulle kiertoajelulle, silloin saa retkestä enemmän. Kuvia on paljon Eremitaasista mutta ehkä postaan niitä toiseen juttuun vielä.
Kiitos mataksta Pietariin.On surku,etta siella ei mikaan mene eteenpain.Miksi ei mitaan korjata tai uudisteta.İhmisistakin tulee ajan kanssa juuri tuon kaltaisia,ettei mistaan valitetan.Vai ovatko he sitten luonteeltaan sellaisia,mista johtuu "pysahtyneisyys".
VastaaPoistaİhanat kuvat.
Sateenkaari; ehkä se on sikäläinen mentaliteetti, joka vaikuttaa palveluammateissakin. Järkyttävintä minusta oli se, että kukaan, joilta kysyimme tiettyä keskeistä paikkaa, ei tiennyt - vai eikö halunnutkaan tietää? Bussin rahastaja kertoi vasta maksun saatuaan, että monesko pysäkki on Talvipalatsin kohdalla, josta kuljetus laivalle. Mutta ainahan se on siellä ollut näin.
VastaaPoistaMillonhan pääsis käymään vaikkapa pietarissa ja ehdottomasti tuolla talvipalatsissa. En ole koskaan käyny itärajan takana, en tallinnassa enkä missään. Vaan uteliaisuutta olis ja kesällä mieluiten, kahotaan jos vaikka jo ens suvena lykästäs ja tulis lähetyksi.
VastaaPoistaEhkä väärä vuodenaika matkustaa. Kovin on ollut mahtavaa ja siitä monet muistavat vääryyden ja köyhien huonot olot, mikä oli kyllä totta, kovasti totta, mutta minua jaksavat nuo Romanovit vain kiinnostaa.
VastaaPoistaEi minunkaan tenty mieli itään takaisin kun olin siellä käynyt. Sitten piti lähteä uudestaan: Vieraaksi äidin syntymäkotiin, jota nyt isännöivät venäläiset. Mamman istuttamat omenapuut pihalla vielä.
oman onnen seppä; toivottavasti ensi kesänä pääset käymään ainakin Tallinnassa, sinne kun on aina helpompaa matkustaminen nykyisin. Pietarin kaupunki on kesällä kaunis eikä silloin palele vaikka systeemit ei pelaisikaan. Pietarissa on paljon nähtävää entisestä loistosta. Kannattaa käydä.
VastaaPoista