Talvi tuli jäädäkseen! Varmasti meistä kolmesta kaikkein iloisin on Simo, joka innoissaan hypähtelee lumessa edestakaisin, etsii välillä päästäisiä lumen alta mättäiköstä kirmatakseen sitten taas polkua eteenpäin. Varrelliset kengät pitää mammalla olla, jos aikoo kuivin jaloin metsäpolkuja vaeltaa.
Simo poika pärjää pienillä tassuillaan eikä niitä edes palele.
Takapihan lintulaudalla kiikkuva orava saa nopean kyydin puun yläoksistoon. Sitten oravaa vahditaan.
Taas joku hötö-öttiäinen mönkii lumen alla! Varmaan päästäinen, hyi! Mutta katsottava on!
Mikäs tässä on puhtaaseen lumeen kuonoaan tunkea! Ihan selvästi siellä liikkuu joku!
Mamman mielestä tonkiminen menee jo överiksi eikä se jaksa odottaa paikallaan hytisemässä vaan haluaa jo jatkaa matkaa. Harmi.
No mennään sitten vaikka umpihankeen! Minulta tämä kyllä onnistuu!
Lätäkkö lenkkipolulla on tehty kierrettäväksi, siispä hypätään varmuuden vuoksi, ettei tassut kastu.
Täällä ne käy pulahtamassa joka aamu. Minä haluan olla mukana. Mutta veteenkö, ei herra paratkoon!
Märkä turkki on ihan kauhistus! Lammikossa on myös ruutanoita. Eipä kiinnosta.
Enemmän kiinnostaa uudelleen pihan laidalla tarkkailla, näkyykö oravia vielä yläoksilla.
Tykkylunta kasautuu männyn oksille ja oksat roikkuvat jo lähellä maata.
On sitä lunta yläpuutarhan pupuverkossakin ja portin päällä.
Kyllä mammallakin on lumen tajua. Makkarin ikkunasta se katselee lumista mäntyä, jonka oksia pitkin oravat kiipeilevät; niitä asuu jo autotallin ja liiterivaraston ja talonkin vintillä. Ja lintulaudalla ne syövät tinttien kanssa sulassa sovussa tiputellen punatulkuille lumeen auringonkukansiemeniä. Talvi on ihan kiva juttu.
Ne otti sen flunssapiikin molemmat. Oli kuulema sikajuttu siinä samassa rokotteessa. Mamman kysyessä että voiko siitä saada sen narkolepsian hoitaja oli todennut, että "ei sinuun mikään narkolepsia tule" ja mammahan oli tyytyväinen. Vaikka sen mielestä olis pitänyt sen mielipidettä etukäteen kysyä. En ymmärrä miksi, sillä possunkorvat paahdettuina ovat minusta ihan herkkua. Pitääkin käydä ruokakupilla katsomassa, onko sinne tipahtanut mitään hyvää.
Ihania lumikoirakuvia. Tuo teidän ruutanalammikkonne on hienon näköinen lumivaippa reunoillaan.
VastaaPoistaUnelma; Simo ei paljon lumisesta metsästä erotu!
VastaaPoistaHih, näkisitpä meidät ruutanalammikossa heti aamutuimaan! Tänäkin aamuna oli vähän särkyä ja kolotusta, mutta tikkaita alas ruutanoiden seuraan ja veden alla niskan hiusrajaa myöten hetken aikaa. Jopa oli hyvä olla eikä yhtään ilma tuntunut kylmältä enää. On se vaan ihanaa.
Ihanat talviset kuvat, Simo varmasti onnessaan pyörii ja nuuskii lumessa :D
VastaaPoistaseijastiina; Simo on kovsti innoissaan lumesta, ottaa jopa lumipallon suuhunsa ja heittelee ilmaan. Pysyy koirakin puhtaana kun on puhdasta lunta.
VastaaPoista