Ihan aikuisten oikeasti ei syytä valittaa. Aamulla luen aina lehdet kera kahvin ja saan päivän verkalleen käyntiin. Siitä sitten vähitellen aprikoin, mikä olisi tänään niin tärkeää tekemistä, että heti pitäisi tarttua toimeen. Tai sitten ei. Lähes kaiken kun voi siirtää vähän myöhemmäksi. Vaan edessä ovat siirretyt hommelit joskus kuitenkin. Eläkeläiselläkin.
Naapurimaan kuningas ei kyllä voi yhtyä lauluun: "tässä on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään". Juuri kun kaikki näyttää tasapainoiselta, eikös putkahda esiin kaikki kohellukset kirjana. Ihan totta, en minä ymmärrä, mikä siinä kunkun menneisyydessä niin kiinnostaa, että oikein kohukirjaksi asti. Tavallinen ihminenhän se kuningaskin on, samanlaiset kohellukset kuin muillakin nykyään. Paitsi että raha ei tee kiusaa eikä estä hurjimpiakaan pippaloita. Antaisvat nyt olla vanhan miehen, ei se kaikelle maailmalle ole tilivelkaa, Silvialleen ainoastaan. Jokaisessahan on pimeät puolensa, eikös?
Nyt muistin, että onhan minunkin päiviini osunut tavanomaisesta poikkeavaa. Kävin laittamassa tikut ristiin. Avustin ystävämummeliakin. Ja sitten minun piti hakea reseptillä verenpainelääke apteekista. Reippaasti askelsin pussukoineni kassalle. Kun ostin muutakin, oli summa niin iso, että halusin maksaa sen kortilla (lue, mun käteinen viisikymppiseni ei riittänyt). Työnsin pankkikortin lukijaan. Väärinpäin ensin. Sitten oikein päin. Näpsytin pin-koodin. Ei mene läpi. Kokeilin uudestaan. Ei vieläkään. Mitä hittoa. Kolmas kerta toden sanoo, koodi on varmasti minun ja ihan oikein. Karvas totuus paljastui: kortti hylätty. Mitä ihmettä. No joo, oli voimassa lokakuun loppuun. Syöksyin ulos kadulle, missä Simo ja prinssipuoliso odottelivat ja pyysin miestä käymään apteekin kassalla kuittaamassa lääkelaskuni. Vaan ei ollut pankkikorttia mukanaan, rahapussi kotona kolmen kilometrin päässä. Siispä pankkiin. Sieltä löytyi noutamaton pankkikorttini. Kuittasin sen ja palasin apteekkiin. Sain lääkepussukan ja kaikki oli taas kunnossa. Kyllä olen Hulda Huoleton. Vaan saan olla kun eläkeläinen olen. Ja parasta olis pysytellä kotona ja antaa toisten hoitaa nää tällaiset asiat.
Ulkona on miinuksen puolella. Tänään päivällä kävin hautausmaalla sytyttämässä kynttilät. Paljon oli ihmisiä liikkeellä muistamassa pois nukkuneita omaisiaan. Nyt illalla hautausmaa on kaunis kaikkine kynttilöineen.
Prinssipuoliso on iltapäivän ollut soittelemassa, niillä on hanuriporukan kanssa konsertti, missä on myös vierailevia harmonikkaklubeja esiintymässä. Konserin jälkeen on vuorossa iltapala ja varmasti myös soitantaa.
Sukkasato-blogissa oli 1777 käpälänlämmittäjää kudottu yhteensä. Hieno saavutus. Mulle jäi tuo tikuttaminen päälle, sillä tällä viikolla olen kutonut kolmet villasukat odottamaan ottajia. Jouluhan on ihan kohta.
Minulle on kaynyt kerran kanssa niin,etta kortti meni vanhaksi,ennenkuin sen huomasin.Menin pankkiautomaatille,eika kortti kaynytkaan.Ja oltiin taalla Turkissa.Siihen aikaan eivat lahettaneet korttia automaattisesti,kuten nykyaan.
VastaaPoistaOlen tehnyt tuon kanssa eli kortti oli mennyt vanhaksi...ei voi muistaa kaikkea, eikä aina voi muutenkaan kaikkea vaikka haluaisi.
VastaaPoistaHyvää pyhäinpäivänyötä Anja, turvassa he siellä ovat kaikki.
Olipa mielenkiintoisesti kerrottu tämä apteekkireissu. Prinssipuolisot ovat joskus hyvät olemassa pelastavina enkelinä.
VastaaPoistaEi voi laulaa....ettei koskaan tapahdu mitään :-). Kukahan artisti sitä lauleleekaan ?
Tuo pankkikortti on kyllä verraton palvelija silloin, kun on voimassa. Pitääpä ihan tarkastaa omani voimassa olo. nyt vain joka kaupassa tuppaa oleen erilainen pääte mihin korttinsa pitää tökätä ja muista sitten aina ne sanat, kumpi on luotto ja kumpi pankki. No, eiköhän nekin päähän hitsudu.
VastaaPoistaIhana kuva tuo Simon puuntakaa kurkistus!
Voi Hulda Huoleton, et ole yksin. Vanhaksi on tämänkin kortti päässyt ovelasti salaa menemään. :)
VastaaPoistaKotominen on jäänyt päälle täälläkin. Tein juuri arviointivirheen taidoistani, aloitin kahdella langalla, nyt tiedän, ei ole minun lajini. :(
Rapsutukset Simo-kullalle.
Minullekin ehti pankista tulla pari tekstiviestiä ja vissiin kirjekin ennen kuin sain kortin käytyä :)
VastaaPoistaSateenkaari; kyllä se vähän kirpasee kaupan tiskillä, kun tarjoo vanhentunutta korttia!
VastaaPoistaJohanna; vanhana sitä vasta on oikein hattarapää, muistaa vaan ne asiat, joita ihan itse haluaa ja pankkikortin voimassaoloaika ei niihin kuulu!
marimeri; kiva kun löysit blogiini ja kommentoit. Sehän oli J Karjalainen se mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään!
mummeli; ei kai tultais toimeen ilman pankkikorttia enää. Toisaalta kun kaikki laskut maksan päätteellä, korttia tarvitsen suht harvoin, sillä prinssipuoliso hoitaa ruoka- ym. kauppareissut. Onneksi.
Unelma; Yleensä tuntuu olo Hulda Huolettomalta, joskus myös Lisizin Lötjöltä. Eli silloin kun ei huvita eikä jaksa.
Mikä siinä tuplalangassa tökkii? Jos vuoroon ja kuviota, siitä vaan, jos samanaikaisesti, tulee paksu kinnas! Hah, kunhan veistelin.
Simo kiittää rapsutuksista, tarpeen ovat.
Anja; kyllä minullekin pankki ilmoitti masterista ja visa oli itseasiassa jo tullut kotiin, mutta miten lie jäänyt lojuksimaan eikä sujahtanut lompakkoon. Joitakin asioita kun pitää ihan itsestäänselvyyksinä!
Että mä vihaan noita korttilaitteita. Ajatuksetkin karkailevat missä milloinkin ja etenkin isossa tavaratalossa ja ruuhkassa...Mulla ei pelastavaa Prissipuolisoa, kun hän on niin paljon töissä. Olen monasti ääneen ihmetellyt, että miten OIKEESTI iäkkäät pärjäävät tässä maailmassa. Kerran olimme Zürichissä hotellissa, jossa hissi ja ovet toimivat vain kortilla (näin on muuten jo Suomessakin usein), mutta siinä oli vain muutaman sekuunnin aika ja sitten piti vielä SORMISKANNATA! Minä en poistunut mihinkään kuin Lumimiehen turvin. Siellä me sitten hissiinkin jäätiin jumiin, kun tekninen Lumieskin ensin sekosi kortin nopeassa tempossa, mutta hän onkin Hämeestä kotoisin.
VastaaPoistaTänään teen ensimmäiset silmukat. Arvaa olenko odottanut!
Leena Lumi; Oikeesti iäkkäät pärjäävät kuka mitenkin, työntävät korttia nurin ja narin ja tuskailevat ja unohtavat pin-koodin ja jättävät sikseen ja tulevat uudestaan paperilappuineen ja sähläävät niin kauan, että automaatit kyllästyvät ja sylkäisevät setelit. Toinen asia on kortilla aukeavat ja lukittuvat ovet. On tainnut moni seistä oven takana päätä raapien. Mutta sitten kun hiffaa, alkaa sujua. Kiva kun pääsit neulomisen alkuun.
VastaaPoista