MARRASKUUN ALKU

Lokakuu vaihtui marraskuuksi varsin lämpimänä. Ei tietoakaan lumesta eikä pakkasesta. Päätin, että sopiihan se minulle. Ja Simo on varmasti samaa mieltä, kun ei pieniä tassunpohjia kylmä nipistele. Tänäänkin ehdittiin tehdä oikein kunnon lenkkejä laulusession jälkeen. Tosin kotiintulo vähän venyi, kun poikkesimme sairaalassa tapaamassa yhtä laulukööriläisistämme, joka loukkasi jalkateränsä bussissa, oli jäämässä pysäkille kun bussi nytkähti ja ystävä kupsahti. Jalkaterän luut säpäleinä. Pitkä pitkällään oleminen, kymmenen viikkoa kaikkiaan. Eipä ikäihmisellä luut niin nopsaan luudu kävelykuntoon. Harmi. Lupasin viedä lukemista sillä päivät on pitkät.

Niin. Aamulla aurinko paistoi täydeltä terältä ja tien alapuolella oleva pelto oli tiheän sumun peitossa. Postilaatikot nököttivät odotellen sumun hälvenemistä. Tie oli kuin sumun jakajana. Ylös pihalle päin oli selkeää ja aurinkoista.

Simon päivystysikkunat erkkerissä saivat myös osansa auringon säteistä.

Karhunvatukoilla on vielä ruska, näihin varsiin tulevat ensi kesänä kukat ja sitten marjat. Nyt satoa tuottaneet oksat on leikattu  jo pois.

Seinustalla oleva ruusu pitää vielä lehtensä ja kylvettää niitä auringon valossa.

Ja sininen on taivas. Eipä osunut pihan oravat nyt langalle!  

Illalla säätiedotuksessa luvattiin sadetta, sadetta ja sadetta. Vetenä tulee vielä täällä etelä-Suomessa. 

Kyllä kestetään.

Tässä vielä aamuinen kuva postinhakureissulta. Suojaava sumu, saa jänikset rauhassa syödä aamupalansa.

Eipä tästä päivästä paljon blogiin asiaa löytynyt. Suppilovahveroita sentään löysin parin litran verran, kiitos lämpimien säiden, ovat nousseet näkyville. Simo ei oikein jaksa sienestää, odottaa malttamattomana matkan jatkumista. Simolle ne terveiset kun löytyvät heti polun vierestä, ei syvemmältä sienimetsästä.