VALOON, VALOON, ELOON, ELOON...

Viikko alkaa auringon paistaessa. Eilisen lumi-räntäsade sai aikaan muutaman sentin valkoisen vaipan pihan ylle ja aamulla pienen koirulin tassunjäljet näkyivät selvästi postilaatikkoreissulla. Mutta uusi lumi on vanhan surma, niin sanoivat vanhat ennen.

Vesi juoksee jo norona räystäiltä joten ei tämä lumipeite kauan kestä. Onneksi.

Eilen vielä saatiin haravoitua risuja ja oksia alapihalta auringon paistaessa, vaikka tuuli olikin aika nasakkaa. Mutta ei niin, ettemmekö olisi sytyttäneet risunuotiota takapihan reunaan. Onneksi tuuli vei savupatsaat motarin taakse metsään. Havuja poltettaessa syntyy aina savua. Mutta onko savua ilman tulta, hih!

Kipaisin eilen antiikki- ja keräilymessuilla. Vain parikymmentä kaupitsijaa, asiakaskunta noin kuusikymppisiä, enimmäkseen. Me eläköityneet sieltä etsimme lapsuutemme muistoja. Olihan siellä hiihtomonoista nukenvaunuihin ja nukkeihin. Mutta itse kyllä etsiskelin ihan muuta.

Siellä kuljeskellessani "hinnoittelin" ajatuksissani omia kokoelmiani. Ja mietin, pitäisikö ihan vakavissaan tulla joskus myymään sitä, mitä on tullut kerättyä huushollin kaapit ja kaapinpäälliset täyteen.
Ja ei se villitys ole vieläkään laantunut. Oli ihan pakko ostaa pari kanarasiaa, ne ihan kuin nimeäni siellä huutelivat....

Onnekseni molemmat olivat erilaisia kuin mitä entiseni kaapissa.
Olin ihan tyytyväinen, myyjä oli ruotsinsuomalainen rouva, jolla oli melkoinen valikoima myyntipöydällään.

Oli Floraa ja Tynelliä, Toikka ja Orvolaa. Mutta minä otin kanat.

Tämä tsekkiläinen kristallinen juomasarvi myös itki perääni. Mietinnän jälkeen otin sen mukaani ja sujautin kotona vitriinikaapin päälle muiden joukkoon. Liekö ollut sen väärti, mutta sielläpä nyt on.

Ei sitä juurikaan huomaa joukosta. Mutta pölyjen pyyhkijän paikka olisi kyllä avoinna!

Voisi ihan pytty kerrallaan ottaa ja pyyhkiä rubiininpunaisen värin näkyviin pölykerroksen alta. 

Ensimmäisen kerran tuli vastaani tämä orvokki! Mutta hintaa oli niiiin paljon, että en edes unissani harkinnut. Minulla on samankokoinen sininen Kaipiaisen orvokki, jonka sain henkilöstörahaston hallitukselta aikanaan syntymäpäivänäni. Mutta jos sais lottovoiton, niin sitten vois harkita punaistakin orvokkia, hih.

Ja mitäs muuta, kysyi puotipoika. Ostin toki yhden ruskean lasisen karahvin korkin summassa, mutta oli pienen läntä minun karahviini.
Eipä haittaa. Kyllä aika tavaran kaupitsee, sanotaan.

Niin, olen vähän ollut tauolla näistä kirjoittamisista. On ollut kaikenl aista tähystysoperaatiota ja varsinkin niihin valmistautumista. Ei ole paljon haluttanut blogia päivittää. Nyt odottelen koepalojen tuloksia ja uumoilen, että kaikki on kuitenkin ihan kunnossa. Ihana Simo on kyhnöttänyt kyljessä ja myötäelänyt prosessia ja pakottanut aamupakkasten aikaan jo lenkkipolulle. En tiedä mitään ihanampaa, kuin vetää keuhkot täyteen happirikasta havumetsän ilmaa auringon kehrän hitaasti noustessa metsän takaa.

Ja jääpuikkojen sulamisesta syntyvä sinfonia kalliosolassa.

Ihana kevät. Taidanpa kallistua sille kannalle, että tämä on vuoden parasta aikaa.