KESÄAIKAAN

Pirtsakka aamupakkanen, aurinko nousee tanssimaan hangelle. Kellot siirretty kesäaikaan. Päivällä jo aurinko lämmittää niin, että hanget vähitellen alenevat.

Meillä jatkuu pihan laitojen siivous risuista ja oksista. Eilen polttelimme koivunoksia ja latvuksia. Ihan oikeat pääsiäisvalkeat. 
Tänään homma jatkuu, kunhan tästä kuonnumme pihamaalle.

Onneksi jäi vielä kotikuusia kuiskuttelemaan. Tosin tästäkin rivistöstä metsuriporukka kaatoi kaksi suurinta.

On lunta silti vielä aika paksu kerros pellon reunassa.

Keittiön ikkunasta kuvasin viikko sitten tukkirekkaa viemässä viimeistä puukuormaa. Onneksi ehti ennen pihamaan osittaista sulamista, nyt ei enää voisi ajella kuormia saati sitten kuormuria.

Pian pääsiäinen on ohi, mämmituokkonen tyhjänä ja arkiviikko palaa. Mutta kesää kohti mennään. Varma merkki siitä on kellojen siirtäminen tunnilla kesään päin. 

Vielä voi kuitenkin koisailla päikkäriunia peput vastakkain papan kanssa kun oma peitto on mytätty oman mielen mukaiseksi. Unien jälkeen jaksaa taas päivystää ja tarkastella pihan talitinttejä ja mustarastaita.
Tintit ovat jo pesäpuuhissa ja pari aamua sitten kuulin jo ihanaa huiluääntä metsän reunasta. Usko kevääseen ja kesän lähenemiseen vahvistuu.

Ajatukset hyppelehtii kuin sanonko mikä. Ei mitään järkevää sanottavaa. Mutta silti pitää vaan suoltaa tekstiä.  Olo on ollut jotensakin väsähtänyt. Pitäisi tempaista itsensä irti  ja kirmaista kirkkaaseen auringonpaisteeseen nykyistä enemmän. Sanoihan jo UKK aikoinaan, että kaikki syyt, jotka estävät liikkumisen, ovat tekosyitä. Siispä lähden raahaaman risuja ja oksia polttopaikalle ja sytytän nuotion. Ehkä saan sinne makkaranpaistajia iltapäivällä. 
Mukavaa toista pääsiäispäivää...