PITKÄPERJANTAITA

Muistan, miten Yrjö Jyrinkoski lausui runoa: pitkänäperjantaina päivä on aina pilvinen...
Ja niinpä se ennen vanhaan sisemmässä Suomessa oli useimmiten.
Tänään olemme saaneet nauttia auringosta ja pilvettömästä sinitaivaasta. 

Tämä kuva on tosin näpsäisty eilen, piipahdettiin niemen nokassa katsomassa, joko järvi on alkanut sulaa. No ei tietenkään vielä ole merkkiäkään sulamisesta.

Rannan puolelta tosin jo nurkkapielet alkavat näyttää kesän merkkejä. Simon kanssa kierrettiin jäällä pieniä pyrähdyksiä ja käytiin saaren rannassa. Tosin koirulia kiinnosti tyttöystävät, teki jäälle pieniä ympyröitä aina tyttökoirien suuntaan.

Se on se kevät, mikä saa hormoonit pienellä koirallakin hyrryttämään.

Emäpitäjän reissulla tavattiin utelias hevonen. Simo ei oikein ollut hevosesta kiinnostunut, haukahti ensin ja sitten meni ohi kuin ei mitään. Hevosta olisi taas tämä tallikoira kiinnostanut hiukan.

Pakko kertoa ennenkuin unohdan. Diili-ohjelmassa joukkueet joutuivat jalostamaan puupöllit rahaksi. Toinen joukkue keksi, että on olemassa Mammutti-hirsi niminen firma. Tekivät diilin, firma toi neljä metriä korkean mammuttimaskottinsa malliksi ja moottorisahataiteilija sahasi pieniä hirsimammutteja,joita sitten myytiin. 
Matkalla keskiviikkona kuulin radiosta, että mammutti oli matkalla Lahden paikkeilla takaisin kotipaikalleen pohjoiseen. Ja kas, kun istuimme syömässä Hartolan Jari-Pekassa, hurutteli järkäleen kokoinen mammutti lavetilla nelostietä ylöspäin. Ihmisten reaktiot oli melkoiset. Harmi, että en ehtinyt reagoida ja kuvata tätä merkillistä tiellä liikkujaa. No, se siitä. Ei ole aprillipila vaan totta.

Kotimatkalla eilen käytiin tätini luona Pieksämäellä. Simo oli odotettu synttärivieras, mutta vähän väsyksissä. Testasi tädin nahkasohvaa ja täti laittoi tyynyn Simon päänaluseksi. Eikös koira käynyt kiltisti päiväunille.  Saatiin kahvit juoda ihan rauhassa koiran loikoillessa. Mutta se oli vain koiranunta!

Tänään on tehty kaksi pitkää ulkoilulenkkiä aurinkoisessa metsässä.
Vähemmästäkin käy väsyttämään.

Ja hyvähän on ottaa D-vitamiinit auringon säteistä. Tosin rusketus ei taida muuttua, hih.

Kevättalven aurinkoiset päivät oikein houkuttelevat ulos kävelemään. On helppo hengittää havumetsän happirikasta ilmaa ja askel tuntuu kevyeltä. Hiihtäminen taitaa jäädä tältä talvelta tyystin, vaikka sukset on otettu autokatokseen odottamaan. Tai ehkä sitä vielä joku aamu... saa nähdä.

Huomenna pitänee ostaa tuokkonen mämmiä, että tulee jotenkin pääsiäisen aika huomioitua. Paistoin tänään pari marjapiirakkaa. Huomenna om vanhimman lapsenlapseni tasavuosisyntymäpäivä, sitä mennään illalla juhlistamaan yhteiseen ruokapöytään.  Ja tietysti munia pitää keittää, vaikka ei värjätäkään enää.
Siinäpä sitten hurahtaa pääsiäisen pyhät, kellot siirretään kesää kohti ja odotellaan lumien sulamista. Tulee ne lämpimät säät kuulema heti kesän alussa! Vaikka kyllä minulle nämä kevätpäivät hyvin kelpaavat. Nautitaan nyt näistä ensin.

Iloista ja munarikasta Pääsiäistä!