KOIRAMAISIA MIETTEITÄ

Tässä Simon siivouspartio, huomenta! Ihana auringonpaiste, pakkasta kymmenen astetta ja hanki kantaa. Ei muuta kuin ulos reippaalle aamulenkille.

Eilisellä lenkillämme tunnelin takamaille tapasimme maalaripoikia ravistelemassa spray-maalipurkkejaan tunnelissa. Ilman hengityssuojaimia pojat suihkuttelivat värejään betoniseinään. Liuottimen haju oli niin vahvana, että Simolla oli vaikeuksia ohittaa poikia ja purkkiarsenaalia. Lupasivat kyllä kiltisti viedä tyhjentyneet purkit mennessään.
Nyt aamutuimaan ei enää maalinhajua ollut tuulen läpipuhaltamassa tunnelissa. Mutta niitä korkkeja, muovisia, mustia, sinisiä, valkeita, tiivisterenkaita ym. pitkin ja poikin. Pysähdyimme keräämään korkit yhteen läjään ja seuraavalla lenkillä otetaan roskapussi mukaan.

Muutenkin vähän siivoiltiin. Otin pihasta rautalapion "kävelykepiksi" ja heittelin sillä kääntöpaikan pesäpalloräpylän kokoiset koiranläjät "metsähallituksen" puolelle. 
Tämän aamun paikallislehdessä näköjään alkoi joka keväinen yleisönosastokirjoittelu koirien jätöksistä. Totuuden nimessä on sanottava, että vastuullinen koiran talutushihnan toinen pää ei jätä lemmikkinsä jätöksiä kävelytielle eikä pissata koiraansa toisten portinpieleen. No, toisaalta on ehkä vaikeata kahlata hangessa metsään, mutta...  Onneksi Simo on niin pieni ja jätökset myös, pyllistää onneksi aina tieltä poispäin ja poikakoiran tapaan ruikkii teelusikallisen kerrallaan lumikokkareen tai risun sivuun. Kätevää on kääpäistä kakkakasa pieneen muovipussiin, jos paikka on sellainen, että kikkare jäisi häiritsemään muita liikkujia. Omat metsäpolut ovat todella hyviä ulkoiluttamisreittejä, siellä voi jättää kasan lannoitteeksi. Muuten, ketut ja supit tekevät kikkareensa aina keskelle tallottua polkua! Ei taida niiidenkään takapuoli tykätä lumesta...

Eilen lukaisin Sirkka Garamin kirjan. Siinä hän kertoo Likka-koiransa kasvamisesta perheen jäseneksi. Tuntui todella tutulta tarinalta, vaikka mitään sotkuja Simo ei tehnytkään jos jätettiin yksin kotiin hetkeksi. Ja samanlainen kohtelu oli Garamin perheellä kuin meillä ja Simolla yritettyämme emäpitäjän oluttelttaan pari kesää sitten. Onneksi taitaa jo enemmän olla ymmärrystä koiraperheitä kohtaan myös terasseilla. No, aika harvoin meillä näitä tilanteita.

Meitä huolestutti, että metsäyhtiö ei alkanut ajaa puukasoja pihan reunoilta. Tie metsäkoneille ja rekoille on aurattu osittain pihanurmikon yli, joten pelkäsimme kevään pehmentävän ajouran niin, että syntyy katastrofi.

 Nyt onneksi rekka haki eilen kaksi kuormaa ja toivottavasti tänään lähtee koivutukit myös pyykkitelineen takaa. Havuja ja oksia ajettiin jo ja viikonloppuna taas on mönkijälle peräkärryineen urakkaa.

Reippaan aamulenkin jälkeen on aika ottaa rennosti ennen päivän varsinaisia haasteita.

Niinpä minä myös suljen tietsikan ja kippaan matot tuulettumaan raikkaaseen maaliskuun pakkasaamuun. Se on moro!