Lämmin aurinkoinen lauantaipäivä. Viimeiset lumet soljuvat katolta rymisten. Taitaa jo nousta plussan puolelle.
Aamulla vielä metsäpolulla vilakkaa, puiden varjot pitivät polun pinnan niin kovana, ettei hankeen uppoamisen vaaraa ollut. Pieni koira kipitteli tassukoillaan reippaasti metsän siimeksessä, minä välillä pysähtelin kallion päällä nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta, D-vitamiinit talteen, nääs. Aamulla haikailin avantoon mennäkseni, mutta Simon lenkin jälkeen en sitten enää hinkunutkaan. On jäänyt muutama pulahdus flunssan vuoksi väliin. Nyt alkaa jo olla helpompi olo kaikinpuolin.
Jotenkin tämä elämä menee vaan kuin päätä käännellessä. Tuntuu, etten mitään saa aikaan. Vaikka puolustelen itseäni kysymällä, että pitäiskö, jää huono omatunto kuitenkin kalvamaan. Pyörremyrsky tarvittaisiin tähän huusholliin fengsuijaamaan.
No, sain sentään keittiön työpöydältä tarpeettomat heiteltyä. Mutta sitten nuo muut hyllyt ja pöydät. Sääliksi käy jälkipolvia, joutuvat ottamaan siirtolavan saadakseen mummelin huusholliin jotakin rotia.
Mutta aikaa siihen ehkä vielä on. Ei ole päässäni vikaa. Ihan nyt virallisesti todettu magneettikuvauksen perusteella. Hyvä näin. Lennelkööt justeerisahan teräkuviot näkökentässäni. Ehkä se on vain kivutonta migreeniä. Vuosikymmenet kestin sitä kipuineen. Lähes joka viikonloppu, selvää stressimigreeniä. Vaan nyt stressit ohi ja elämä omaa. Vielä on parin viikon päästä toinen kontrollioperaatio, jos siitä saan puhtaat paperit, pitää vaan todeta, että on mamma ihan jees. Päällisin puolin.
Pojat ovat ajelleen risuja pihan laidasta. Metsäyhtiö on hakenut lähes kaikki pöllit, onneksi. Jäljellä on yhden kuorman verran, mutta kun tipottain noutavat, voi hyvässä lykyssä vielä ehtiä piha niin pehmeäksi, että tukkirekka uppoaa akseliaan myöten. Sitä en kyllä haluaisi nähdä. Toivottavasti ralli loppuu ensi viikolla ja pihanurmikko kestää viimeisetkin yli ajamiset.
Näin sitä saa postauksen syntymään tyhjästä. Eipä tullut edes hiirelle takkia, joten lopetan hyvän sään aikana. Viikonloppua, lintujen liverrystä ja auringonpaistetta!
PS. tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin sata sanaa. Vaan kun ei yhtään kuvaa ja sanojakin vaan höysteeksi. Hm.
Aamulla vielä metsäpolulla vilakkaa, puiden varjot pitivät polun pinnan niin kovana, ettei hankeen uppoamisen vaaraa ollut. Pieni koira kipitteli tassukoillaan reippaasti metsän siimeksessä, minä välillä pysähtelin kallion päällä nauttimaan lämpimästä auringonpaisteesta, D-vitamiinit talteen, nääs. Aamulla haikailin avantoon mennäkseni, mutta Simon lenkin jälkeen en sitten enää hinkunutkaan. On jäänyt muutama pulahdus flunssan vuoksi väliin. Nyt alkaa jo olla helpompi olo kaikinpuolin.
Jotenkin tämä elämä menee vaan kuin päätä käännellessä. Tuntuu, etten mitään saa aikaan. Vaikka puolustelen itseäni kysymällä, että pitäiskö, jää huono omatunto kuitenkin kalvamaan. Pyörremyrsky tarvittaisiin tähän huusholliin fengsuijaamaan.
No, sain sentään keittiön työpöydältä tarpeettomat heiteltyä. Mutta sitten nuo muut hyllyt ja pöydät. Sääliksi käy jälkipolvia, joutuvat ottamaan siirtolavan saadakseen mummelin huusholliin jotakin rotia.
Mutta aikaa siihen ehkä vielä on. Ei ole päässäni vikaa. Ihan nyt virallisesti todettu magneettikuvauksen perusteella. Hyvä näin. Lennelkööt justeerisahan teräkuviot näkökentässäni. Ehkä se on vain kivutonta migreeniä. Vuosikymmenet kestin sitä kipuineen. Lähes joka viikonloppu, selvää stressimigreeniä. Vaan nyt stressit ohi ja elämä omaa. Vielä on parin viikon päästä toinen kontrollioperaatio, jos siitä saan puhtaat paperit, pitää vaan todeta, että on mamma ihan jees. Päällisin puolin.
Pojat ovat ajelleen risuja pihan laidasta. Metsäyhtiö on hakenut lähes kaikki pöllit, onneksi. Jäljellä on yhden kuorman verran, mutta kun tipottain noutavat, voi hyvässä lykyssä vielä ehtiä piha niin pehmeäksi, että tukkirekka uppoaa akseliaan myöten. Sitä en kyllä haluaisi nähdä. Toivottavasti ralli loppuu ensi viikolla ja pihanurmikko kestää viimeisetkin yli ajamiset.
Näin sitä saa postauksen syntymään tyhjästä. Eipä tullut edes hiirelle takkia, joten lopetan hyvän sään aikana. Viikonloppua, lintujen liverrystä ja auringonpaistetta!
PS. tuhat kuvaa kertoo enemmän kuin sata sanaa. Vaan kun ei yhtään kuvaa ja sanojakin vaan höysteeksi. Hm.
Niitä sahanteriä näkyy minullakin ajoittain... Sitä migreeniä kun taitaa olla monenlaista. Kiva ettei sinulla löytynyt mitään huolestuttavaa.
VastaaPoistaMukavaa palmusunnuntaita ja kevään tuloa. Vihdoinkin taitaa jotain merkkejä siitä olla ilmassa!
Oikein tosissani huolestuin, kun telkkarin teksti sumeni ja lehteä lukiessa piti käännellä lehteä pystyäkseen lukemaan. Mutta eipä ainakaan pään verenkierrossa tukoksia näkynyt, mitä nyt poskionteloissa ja toisessa korvassa yskän jälkimaininkeja. Huojennuin toki tiedosta. Ja toisaalta tämän ikäisenähän on jo yhtä jos toista kremppaa. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.
PoistaSamoin sinne teille hyvää palmusunnuntaita. Ajateltiin piipahtaa niemen nokassa jos vaan säät pääsiäisenä sen sallii, huonossa kelissä ei viitsi lähteä ajelemaan, kun ei ole pakko.
Odotellaan kevään iloja...
Eihän sitä pidä aina tehdä jotain.
VastaaPoistaHyvä kun olet saanut lääkäriltä huojentavat vastaukset.
Oikein hyvää Palmusunnuntaita sinne teille!♥
Kyllä minä olen nyt luutunut laiskotteluun. En vaan saa piiskattua itseäni minkään tekijäksi. Mutta ehkäpä tästä vielä tokenen!
PoistaSamoin sinne Sverigeen hyvää Palmusunnuntain aikaa ja myös Iloista Pääsiäistä.
Pistäähän se pään kieroksille, kevät kaikki melkein ovella!
VastaaPoistaSon sellainen outo olo kun ne sahanterät tulee näkyviin, muutaman kerran niin käynyt. Mulla ei ole migreeniä, vissiin jonkilainen häiriö sen sai aikaseksi, onneksi lyhyita olivat.
Mina sain jotain ytyä kun sain sen sen tiedon, että ottavtkin mut tosissaan. Nyt pitäis reppua laittaa kuntoon, mitä mukaani ottaisi, eipä sitä täysihoidossa juuri mitään tarvi, koneet ja laturit hammasharjan kanssa matkaan....;)
Niinpä, kevään meno ihan heikompia huimaa, hih. Minulla nuo sahanterien lentelyt haittaa lukemista kun sahaa osan sanoista näkymättömiin välistä. Mutta kun tietää, ettei verenkierrossa nupissa ole häikkää, niin porskutellaan.
PoistaHeino homma, että sait kutsun operaatioon. Toivottavasti kaikki menee nappiin ja kohta kävellä porskuttelet uusilla polvilla. Ota ihan lökösesti kun kaikki on täyshoitoa.
Kivat sulle, aurinko paistaa...
Iloista palmusunnuntaita, ja muista että ahkeratkin kädet tarvii välillä lepoa:))
VastaaPoistaVoi kosotäti jos tietäisit miten laiskana olen nyt ollutkaan.
PoistaTosin pihalla odottaa valtava risusavotta, eilen polteltiin pienimpiä havunoksia ja lapsenlapset paistoivat sitten makkaraa nuotiossa. Paljon pihassa vielä siivoilemista.
Täälläkin huikea ilima, kutsuu lenkille. Ilosta palmusunnuntaita sinulle :)
VastaaPoistaIloitaan aurinkoisista kevätpäivistä ja ulkoillaan!
PoistaTulee pitkiä pyhiä, on aika levätä etenkin sairaana.<3333
VastaaPoistaOnneksi ei löytynyt mitään pahempaa!
Leppoisaa palmusunnuntaita, Anja-Regina.<33333
Aili, olin todella helpottunut kun todettiin, että nuppi tutisee ihan kunnossa. Tosin tieto maksoi maltaita, mutta ilmaista palveluahan ei ole.
PoistaIhan rauhassa pääsiäiset vietellään, jos on keliä, voidaan ajella niemen nokassa edestakaisin. <3333
Sinulta tuota juttua pukkaa, hyvä. Meikä on ihan tiltissä, ei ole vielä toipunut asemapaikan muutoksesta.
VastaaPoistaEi tullut edes mieleen lähteä avantoa haeskelemaan. Hih..
Jep, minä oikein arvailin, milloin laskeudutte lumisille kentille! Pian sinä totut tähän kinosten kauneuteen. Ei vielä taida pihamaallasi polku olla paljaana.
PoistaAvanto voi olla nyt vähän huono valinta pitkän lämpimän kauden jälkeen. Minä olen reilun viikon pois aamuavannolta ja kyllä tuntui huisin kylmältä eilisaamuna.
Mukava aina kuulla hyviä uutisia, jaksaa sairauttakin paremmin kestää kun tietää ettei se ole vakavempaa! Sujuvaa ja lupsakkaa kerrontaa taas jota on ilo lukea:).
VastaaPoistaHyvää pääsiäisen aikaa sinulle!
Kiitos Rauni kommentistasi. Samoin toivottelen sinulle leppoisaa pääsiäisen aikaa ja kevätaurinkoa.
PoistaHyvä että "koppa"kuvattu, eikä mitään häikkää, aina huojennus sellaiset kuulumiset!
VastaaPoistaMinullakin viimekeväisen kasvokolaroinnin jälkeen salamoita oikeassa silmässä näkyi ja toki huolestuin. No. lekuri totesi vaan että ikääntymiseen kuuluvaa.
Sanoin että siinäpä salamoikoon kun ei vain jyristämään ala.
Kaikkea ihmetystä tämä ikääntyminen tuopi tullessaan. Olenkin pohtinut että enempi itseäkin vanhempien naisten seuran tarve tärkeää, kuulla mitä kaikkea vanhuus tuokaan tullessaan. Turhaan moniaasti ihmettelee kroppansa kremppuja, monet aivan normaali-ilmiöitä.
Aurinkoa pääsiäiseesi!
Niinpä, ikä alkaa tehdä tepposiaan! Joskus muistaa sen, että "ennen sattui ja tapahtui, nyt ei tapahdu mitään, mutta sattuu koko ajan" ja sitten voi jo nauraa itselleen. Nuo salamat ja sahanterät on olleet minulle ikiaikaisia kumppaneita, nyt vaan huolestutti kun tekstit lehdestä näkyivät vain puolina sanoina.
PoistaOnneksi aurinko paistaa, aamuavannossa kävin virkistäytymässä ja nyt aloittelen päivää. Samoin sinulle aurinkoista pääsiäisen aikaa...
Migreeni on kyllä ikävä sairaus... Itse kärsin siitä ajoittain, äidin perintönä sen sain, tuli tutuksi jo pikkutyttönä. Ei siinä auta kuin odottaa, että kohtaus menisi ohi. Estolääkitystä en ole edes harkinnut, kun se vierailee luonani suht harvoin. Nyt viikonloppuna viimeksi, kun kirkas aurinko hangella laukaisi säryn.
VastaaPoistaMukavaa ja aurinkoista viikonjatkoa! :)
Harmi Kaisa, että sinäkin sen olet kokenut. Minulla oli parin vuosikymmenen piina migreenistä, yleensä se iski viikonlopun alkaessa. Nyt on onneksi jo kipu jäänyt, harvoin on päänsärkyäkään. Mutta migreenin aktiiviaikoina vain ajoissa otettu vahva lääke laukaisi. En haluaisi enää takaisin niitä vaivoja.
PoistaSamoin sinulle aurinkoisia kevätpäiviä...