TUULETTUMASSA

Jotenkin tää vanha rouva tässä tuntee itsensä koin syömäksi villapussukaksi. Näin keväisin sitten tekee mieli tuulettumaan. No onhan sitä huisketta toki ollutkin.

Ensin iski flunssa. Tiistaina ei laulu kulkenut kun kurkussa oli kaktus. Sitä sitten kurlailin. Sain nuhan keskiviikoksi. Ihan oikean valuvalu-nuhan. Torstaina piti lähteä risteilemään miljoonakaupunkiin. No niin kipeä en sentään, että reissua laistaisin.
Matka meni suht hyvin. Aurinkoinen Tukholma näytti keväisemmältä kuin tää meidän hankijänkä.  Meri oli lähes auki, tai no riitettä ja ohutta jäätä, jota laivan laineet sitten survoivat entisestään pienempiin palasiin.

Tuli vaan mieleen Itämeren hylkeet, luodoille joutuvat nousemaan kuuttejansa synnyttämään ja hoitamaan, kun ei yhtään kantavaa jäälauttaa...

Lähempänä Tukholmaa rannat jo melkein sulana, joutsenia näkyi rantavedessä joissain paikoin.

Sen verran sulaa, että pystyivät räpylöimään eteenpäin.

Ja linnoitusbunkkeri paikallaan. Taitaa olla vain näön vuoksi, eihän mikään kuitenkaan uhkaa, ei ainakaan suomalaiset, hih. Ihan ystävällismielisinä saapuvat laivat pullistellen viettämään päiväänsä miljoonakaupungissa.

Kansankodin kerrostalon peilaavat aamutyynessä vesihileessä.

Yritin takoa päähäni, että pidän matalaa profiilia enkä osta mitään, mitä ilman suinkin voin olla. Vaan pitihän sitä tehdä Vilenit, eli kun halvalla sai, niin ei kun reppuun. Näitä Arabian vateja oli Vårbergin 
koijarilla kaksin kappalein ja me veljesten vaimot siis otimme ne molemmat, yhden kummallekin. Nyt on, mistä tarjota. Pitäs vaan selvittää, kenen suunnittelema tämä Korento-vati on.

Ja kun ostamisen alkuun himoni päästin, ilman tätä Rejmyren lasia en voinut olla.

Tämä pieni Olympia-malja lähti myös mukaan, siitäkin huolimatta, että olen kerännyt näitä kolme puolen tusinan sarjaa kera isompien hedelmämaljojen. Mutta särkymisvaraa pitää kai olla?

Pieni punainen simpukkavati tarttui myös mukaani. Kippofanille tuli taas hyllyjen täytettä. Hullu olen...

Kirppareilta voi löytää myös edullisia käsitöitä. Itse en osaa - tai jaksa virkata. Siispä nämä kaksi pikkuliinaa käärin myös taskuuni.

Yllätyksekseni sain sitten prinssipuolison veljen vaimolta tuliaisena tällaisen Muranon lasikorun. Aivan ihana. 

Prinssipuolison selasi nuottipinoja ja löysikin sieltä uusia lauluja ja muitakin kappaleita laulu- ja soittopiirille.

Pieni kuonolainen oli kisulassa hoidossa. Ja taas reagoi poissaoloomme vatsanmurinoilla. Ihme koiruli kun ei muuten murise, mutta vatsa. Se ikuinen ongelma! Tai sitten se, että me ollaan liikaa menossa.

Mutta nyt ollaan kotona taas. Ja koirulilla elämä hyvin. Vatsa toimii ja raksut maittaa. Ja aurinkoisella sohvan selustalla on hyvä päivystyksen välissä ottaa pienet nokoset.

Sorry, en ole kommentoinut postauksia, koska minulta oli hävinnyt lukulista taivaan tuuliin. Nyt äsken huomasin sen palautuneen. Mikä mättänee.
Aurinkoisia kevätpäiviä kaikille tasapuolisesti!