Retkemme toinen pääkohde oli Riihimäen rautatiemuseo. Suomen vanhin rautatie kulki Helsingistä Hämeenlinnaan. Rautatiemuseon alueella on useita rakennuksia, missä on esillä vanhaa esineistöä.
Tulipa aivan lapsuuden ensimmäiset junamatkat mieleen...
Tuttujen asemien vanhoja nimikylttejä.
Ensin asemalla piti tietysti ostaa luukulta tiketti.
Virkailija katsoi tiketin hinnan ja ...
otti lippuvalikoimasta (kaapissa keskellä) pahvisen läpykän, leimasi sen pöydällään olevassa reikäkoneessa, ojensi luukusta ja sitten saikin jo nousta junaan.
Junanlähettäjä kilkutti kellolla junan lähteväksi.
Radalla kulkeminen oli ankarasti kielletty!
Oli tärkeätä nousta oikeaan vaunuun. Sininen, vihreä tai ruskea, matkustusluokkien mukaan.
Naisille oli aivan omiakin vaunuja, niistä oikein kiertokirjeellä säädettiin.
Ja hienoja naisten vaunuosastot olivatkin:
Välillä saattoi pistäytyä ravintolavaunussa:
Mutta lattialle syljeskeleminen oli ankarasti kielletty, sitä varten oli jokaisessa vaunussa omat sylkykupit.
Junan käymälästä oli myös oma ohjeensa:
Keisarillisella perheellä oli omat junavaununsa, keisarilla omansa, neuvotteluja varten omansa ja keisarinnalla oma vaununsa. Kun vallankumouksessa hävitettiin tai muutettiin keisarilliset vaunut toisiin tarkoituksiin, jäi tänne Suomeen kolme vaunua jäljelle. Ne ovat ainoat ja täällä rautatiemuseossa. Kerrotaan mm. Maria Feodorovnan tehneen kolme matkaa Suomessa näillä vaunuilla.
Veturit nimettiin jokainen erikseen, nimiä otettiin Kalevalasta.
Tässä Ilmarisen pienoismalli ja säilynyt alkuperäinen nimikyltti.
Veturitallin puolella on useita vanhoja vetureita. Isoja ja painavia.
Suuri osa vetureista on romutettu aikojen kuluessa, mutta onneksi muutamia on säilynyt museoon, niinkuin tämä alla oleva jättiläinen. Jos oikein muistan, sen paino on tuhansia tonneja (166.000?) Korkeutta sillä on lähes viisi metriä.
Muutamia pienoismalleja:
Asemahenkilöstössä vallitsi tarkka hierarkia. Asemapäällikkö oli pomo jota piti kaikkien kunnioittaa. Kuitenkin tarvittiin kiertokirje myös muun henkilöstön oikeuksia puolustamaan:
Ja suuret päälliköt Rautatiehallituksessa allekirjoittivat kirjeet.
Vaan toista se on tänään. Pendolinot puikkelehtivat vauhdilla, lättähatutkin on jo taakse jääneitä. Höyryvetureita ei taida enää olla missään käytössä, dieselveturit ovat ne korvanneet.
Eikä junaan nouseminenkaan enää ole kovin hankalaa. Toista se oli ennen:
Kapua siinä sitten kapsäkkeinesi!
Nykyinen junalla matkustaminen on vaivatonta ja nopeaa. Minäkin mielelläni matkustan Kouvolasta Pieksämäelle aina, jos suinkin yksin olen reissussa. Ja lapsenlapset tulevat Kajaaniin Vuokatti-viikoilla. Kyllä junassa on mukavaa. Kestäisivätpä vaan raiteet...
Menolippu!
Tervetuloa lukijaksi, Päivi. Toivottavasti viihdyt täällä.
Tulipa aivan lapsuuden ensimmäiset junamatkat mieleen...
Ja hienoja naisten vaunuosastot olivatkin:
Junan käymälästä oli myös oma ohjeensa:
Tässä Ilmarisen pienoismalli ja säilynyt alkuperäinen nimikyltti.
Suuri osa vetureista on romutettu aikojen kuluessa, mutta onneksi muutamia on säilynyt museoon, niinkuin tämä alla oleva jättiläinen. Jos oikein muistan, sen paino on tuhansia tonneja (166.000?) Korkeutta sillä on lähes viisi metriä.
Muutamia pienoismalleja:
Asemahenkilöstössä vallitsi tarkka hierarkia. Asemapäällikkö oli pomo jota piti kaikkien kunnioittaa. Kuitenkin tarvittiin kiertokirje myös muun henkilöstön oikeuksia puolustamaan:
Ja suuret päälliköt Rautatiehallituksessa allekirjoittivat kirjeet.
Vaan toista se on tänään. Pendolinot puikkelehtivat vauhdilla, lättähatutkin on jo taakse jääneitä. Höyryvetureita ei taida enää olla missään käytössä, dieselveturit ovat ne korvanneet.
Eikä junaan nouseminenkaan enää ole kovin hankalaa. Toista se oli ennen:
Nykyinen junalla matkustaminen on vaivatonta ja nopeaa. Minäkin mielelläni matkustan Kouvolasta Pieksämäelle aina, jos suinkin yksin olen reissussa. Ja lapsenlapset tulevat Kajaaniin Vuokatti-viikoilla. Kyllä junassa on mukavaa. Kestäisivätpä vaan raiteet...
Menolippu!
Tervetuloa lukijaksi, Päivi. Toivottavasti viihdyt täällä.
Olipa mukava junaretki, hienoa, että tällaista esineistöä vielä on tallella.
VastaaPoistaMuseoissa on ideaa. Nuo keisarilliset vaunutkin rautatiemuseossa ovat ihan ainoat jäljellä olevat. Historian siivet havisevat...
PoistaMinä muistan hyvin ne höyryveturit, niillä se juna kulki ja halkoja meni. Kotikyläni julkinen kulkuneuvo oli juna, sillä mentiin keskustaan ja Kuopioon, joskus kauemmaksikin.. ja pysäkkejä vähän väliä.
VastaaPoistaHieno paikka käydä rautatiemuseossa: meidän pikkumiehen lempikohde on Hyvinkään Rautatiemuseo,ja minäkin kerran olin siellä katselemassa yhtäaikaa pienen junamiehen kanssa..
Vaan hyvä on kulkea nykyisissäkin junissa:)
Lapsuuden junassa kulkemisen kokemukset ovat ikimuistoisia. Minullekin tämä museo oli elämys. Nykyiset junathan ovat ihan super.
PoistaMuistan minäkin noita 'vanhoja hyviä aikoja'. Meillä junanlähettäjä ei kilkuttanut kelloa, vaan hänellä oli kädessä pyöreä vihreä 'liikennemerkki', jota heiluttamalla edestakaisin juna sai lähtöluvan.
VastaaPoistaJunan päädyssä oven läheisyydessä luki "spotta ej på golvet!". Pelättiin mm. keuhkotaudin leviävän syljen mukana, (mikä onkin totta).
Meillä liikennöi paikallisliikenteessä pelkästään ruskeita kolmannen luokan vaunuja, joissa oli kovat puupenkit. Tikkalassa ottivat höyryveturit puita ja vettä, josta syystä ne viipyivät asemalla n. 20 minuttia.
Oikein leppoisaa pyhäiltaa sinulle, Anja-REgina.<33333
Puupenkkivaunuja oli myös museossa nähtävänä, samoin se vaunu, missä kuljetettiin polkupyöriä ja muuta isompaa tavaraa.
PoistaKiitos kommentista Aili. <3333
Voi kun nostalgista muistelua, asuin itsekin rautatie-aseman vieressä, pahainen hylätty pysäkki se nykyään on, upea asemarakennus hoidettuine pihapiireineen on mennyttä, mutta kaunis alue ja monien perheitten toimeentulon antoi silloin ennen.
VastaaPoistaMe lapset saimme ostaa suklaapuikkojäätelöitä, ne olivat semmoisia pyöreitä, pitkulaisia, matkustajajunan henkilökunnalta pysähdyksen aikana, kun nopeita olimme, eikä kylässä muuten jäätelöä saanut.Junalla mentiin Kuopioon ja Suonenjoelle sitten kouluunkin, kun jo lättähattujakin oli.
Samoja muistoja sinulla kuin Minttulillakin Suonenjoelta.
PoistaMinullakin sieltäpäin. Lättähatuthan olivat jo kehitys eteenpäin puupenkkivaunuista.
Junassa oli - ja on - mukava matkustaa.
Voi kun tuli nostalginen tunnelma. Vielä silloin sodan päätyttyä, kun kuljin junalla töihin Tampereelle, oli junissa tupakoivien vaunuissa nuo sylkykupit ja "spotta ej po golvet" kyltit, venäjän kieltä ei silloin enään ollut. Minun matkani oli vain 30 kilometriä ja kesti tunnin, kuinka pitkälle nyt mennäänkään tunnissa.
VastaaPoistaOlipa kiva kun laitoit nuo muistojen kuvat. Kiitos niistä.
Kyllä tänään junat menevät tunnissa pitempiä matkoja kuin 30 kilometriä! Kiva kun tykkäsit kuvista ja päässit nostalgiamatkalle.
PoistaMonta kertaa on pitänyt mennä tuohon museoon, mutta käymättä on. Erinomaisten kuvien ja tekstisi perusteella museossa on paljon mielenkiintoista nähtävää, joten sinne ja piakkoin. Kiitos Anja!
VastaaPoistaIhan mukava paikka tämä rautatiemuseo, ihan kuin lapsena olisi taas kokenut junamatkan. Käy ihmeessä tutustumassa!
PoistaTodella mielenkiintoisen ja kattava artikkeli upeine kuvineen. Kiitos Anja!:)
VastaaPoistaRautatiemuseo on kyllä mainio paikka, muttei Riihimäellä, vaan Hyvinkäällä...
VastaaPoista:)